Lue kolme tarinaa: Tämän takia paasto on minulle tärkeä
Paastonaika vie olennaisen äärelle, kertovat kokeneet paastoajat.
Kristilliset kirkot ovat juuri aloittaneet paaston, mutta Päivi Hongiston paasto alkoi jo vuoden alussa.
Hongisto osallistui viime vuonna kirkon Ekopaasto-kampanjaan ja huomasi sen tekevän niin hyvää, että päätti hieman venyttää paastoaan.
– Hiljentyminen on minulle paastossa tärkeintä, Hongisto sanoo.
Paaston aikana hän yrittää irtautua ulkoisista ärsykkeistä, sosiaalisesta mediasta ja uutisvirrasta. Sen sijaan hän varaa aikaa lukemiselle, kävelylle ja meditaatiolle.
Paastosta ei saa tulla suorittamista. silloin se ei enää palvele.
− Päivi Hongisto
Hongiston paastossa on myös fyysinen puoli.
– Mietin tarkkaan, miten käytän rahaa ruokaan. Käyn kävellen kaupassa. Silloin ei viitsi haalata paljon ruokaa mukanaan.
Hongistoa ovat saatelleet paastotielle myös elämässä tapahtuneet menetykset.
– Ne ovat pysäyttäneet ajattelemaan, miten haluan elää omaa elämääni.
Vaikka Hongisto pyrkii karsimaan ja keskittymään, ehdottomuus ei silti kuulu hänen paastoonsa.
– Paastosta ei saa tulla suorittamista. Silloin se ei enää palvele.
Äiti ja ukki veivät lapsia kirkkoon
Suuri paasto tuli Tuula Laaniselle tutuksi jo pohjoiskarjalaisessa lapsuudessa.
– Äiti paastosi ja vei lapsia kirkkoon. Vietin lapsena paljon aikaa ukin kanssa, ja hänkin vei meitä kirkkoon, Laaninen muistelee.
Se kirkko oli ortodoksinen kirkko. Laaninen kastettiin luterilaiseksi, ja vasta aikuisiällä hän siirtyi äitinsä kirkkoon.
Ortodoksisella kirkolla on tarkat paastosäännöt: rukouksen ja sisäisen kilvoituksen ohella siihen kuuluu muun muassa liha- ja maitotuotteista luopuminen. Tuula Laaninen on keskustellut papin kanssa, miten soveltaa paastosääntöä omaan arkeensa.
Tarkat säännöt ovat hänestä hyvä asia.
– Haluan pitää paastonajan ja noudattaa kirkon sääntöjä. Jos jossain on tarjolla kahvia ja pullaa, otan vain mustan kahvin. Tuttavat saattavat sanoa, että aha, Tuula taitaa olla paastolla, Laaninen toteaa.
– Paasto on minulle arkipäivää. Toiset kokevat, että miten sinä jaksat paastota, mutta minulle se on ihan tavallista.
Paasto ei ole synkeä matka
Myös katolilainen Lemmikki Valkeameri paastoaa sääntöjen mukaan – tosin hänen ikäisilleen, yli 60-vuotiaille, katolisen kirkon ruokasäädökset ovat keveämmät kuin muilla.
– Paastoni keskittyy rukoukseen. Olen eläkkeellä, joten minun kohdallani ei ole kyse siitä, ettei olisi aikaa rukoukseen, Valkeameri sanoo.
Säännöllisen messuun osallistumisen lisäksi hän lukee päivittäin ristintien hartauden, jossa käydään läpi Kristuksen kärsimystien kaikki 14 asemaa. Se kirkastaa paaston merkitystä.
Säännöistä huolimatta armollisuus on paastonajan ytimessä.
– Ihminen saa olla iloinen syntinen. Kun ote lipsuu, saa taas palata ruotuun.
Vaikka paasto ohjaa kieltäymykseen, Lemmikki Valkeameri näkee siinä paljon valoa.
– Paasto ei ole synkeä matka, koska sehän on minun ja Jeesuksen välinen henkilökohtainen matka, jolla suhteemme petrataan, hän pohtii.
Sitä paitsi se johtaa lopulta pääsiäisen iloon.
– Monena pääsiäisyönä olen istunut parvekkeella ja kokenut: tämä on se hetki. Se on huikea juttu: tämä ei jää tähän, meillä on taivaan ilo.
Tuhkakeskiviikosta pääsiäissunnuntaihin
Tuhkakeskiviikosta alkaa pääsiäistä edeltävän 40 päivän paastonaika.
Tuhkakeskiviikko on kirkkovuodessa laskiaissunnuntaita seuraava keskiviikko, joka samalla lopettaa paastoa edeltävän karnevaali- tai laskiaisajan.
Paasto päättyy pääsiäissunnuntaina.
Jaa tämä artikkeli: