Rosmariini
Jeesuksen pahnat ja kuusi muuta yrttiä ryydittävät juhannusta
Kirkko ja kaupunki valitsi seitsemän yrttiä, joilla voi maustaa kesäjuhlan herkkuja. Niihin liittyy kiinnostavia legendoja.
Keskikesän juhlaa, juhannusta, vietetään Johannes Kastajan syntymän muistoksi. Johannes syntyi tasan puoli vuotta ennen Jeesusta. Muinaisessa Suomessa keskikesän juhlaan liittyi rituaaleja, joilla pyrittiin varmistamaan tuleva sato ja naimaonni. Ovenpieliin aseteltujen juhannuskoivujen uskottiin lisäävän elämänvoimaa ja parantavan sekä karjan että ihmisten hedelmällisyyttä. Vanhan uskomuksen mukaan seitsemän yrtin kerääminen juhannusyönä tyynyn alle saa aikaan sen, että kerääjä näkee unessa tulevan aviopuolisonsa.
Rosmariini Rosmarinus officinalis
Rosmariini on ikivihreä monivuotinen pensas, jonka kukat ovat kauniin kalpeansiniset ja lehdet jäykät, vihreät ja neulasmaiset. Suomessa rosmariini ei talvehdi, joten sitä viljellään meillä yksivuotisena.
Legenda kertoo, että pakomatkalla Egyptiin Neitsyt Maria kuivatteli pyhän perheen vaatteita rosmariinipersaan oksilla. Silloin tapahtui ihme: rosmariini, joka siihen asti oli ollut täysin tuoksuton, alkoi tuoksua voimakkaasti, jotta lapsi saisi nauttia miellyttävän tuoksuisista kapaloista. Tämä tarina selittää rosmariinin nimen: Marian ruusu. Tosin Ros marinus merkitsee myös meren kastetta.
Rosmariini on ollut onnea tuovan yrtin maineessa, ja se on ollut tärkeä rohtokasvi. Vielä 1960-luvulla Ranskassa sairaaloiden potilashuoneita desinfioitiin polttamalla niissä rosmariininoksia. Sitä kannattaa kokeilla myös kotona: lämmitä rosmariinin neulasia hetki paistinpannulla, niin huoneeseen leviää miellyttävä tuoksu.
Rosmariini sopii hyvin mansikoille. Viipaloi mansikoita ja marinoi niitä hyvälaatuisessa balsamicossa tuoreen silputun rosmariinin kanssa ja tarjoa vaniljajäätelön kera.
Persilja
Persilja Petroselinum crispum
Välimeren alueelta lähtöisin olevaa persiljaa on viljelty jo tuhansien vuosien ajan. Sitä tunnetaan kolme lajiketta: kähärälehtinen, lehtipersilja sekä juuripersilja, jota viljellään sen palsternakkaa muistuttavan juuren vuoksi.
Suomessa on persiljasta joskus käytetty nimitystä pietarsilja. Persiljan suvun nimi Petroselinum tulee kreikan kalliota ja selleriä merkitsevistä sanoista petros ja selinos. Myös apostoli Pietarin nimi on samaa juurta: Jeesus antoi ystävälleen Simonille lempinimen Petros eli kallio. Jeesus kutsui Simonia kallioksi, jonka päälle hän rakentaisi kirkkonsa.
Antiikin aikana persiljaa pidettiin lemmenrohtona.
Persilja pitää lisätä ruokaan vasta loppuvaiheessa. Grillatulle lihalle syntyy yksinkertainen kastike sauvasekoittimella soseutetusta persiljasta.
Rakuuna
Rakuuna Artemisia dracunculus
Rakuuna kuuluu auringonkukkien sukuun. Se on todennäköisesti kotoisin Siperiasta tai Mongoliasta. Ruotsissa rakuuna oli yleinen jo 1600-luvulla ja sitä kasvoi myös vanhimmissa suomalaisissa kasvitarhoissa. Vuosisadan alussa se tunnettin täällä päin myös nimillä maruna ja dragoon. Rakuunan käyttö on levinnyt ympäri maailmaa klassisen ranskalaisen keittiön tuotteiden mukana.
Tarina kertoo, että rakuunan toi Ranskaan pyhä Katariina Sienalainen vieraillessaan paavin luona Avignonissa 1300-luvulla. Katariina rohkaisi paavia palaamaan Roomaan Avignonista, jonne paavinistuin oli siirretty poliittisten kiistojen vuoksi.
Rakuunan tieteellinen lajinimi dracunculus merkitsee pikku lohikäärmettä. Se johtunee kasvin pieniä käärmeitä muistuttavista juurista. Kristillisessä symboliikassa lohikäärme viittaa paholaiseen, ja esimerkiksi pyhää Yrjänää kuvaavissa ikoneissa esiintyy lohikäärme, jonka sankarillinen pyhimys kukistaa peitsellään.
Timjami
Timjami Thymus vulgaris
Timjami on pieni, matalakasvuinen ja monivuotinen varpukasvi. Sitä viljellään eniten Ranskassa, mutta se kasvaa villinä Välimeren rantojen kuivilla ja aurinkoisilla vuorenrinteillä. Suomessa myös tarha-ajuruohoksi kutsuttu timjami menestyy ainoastaan viljeltynä.
Timjamista käytetään mausteeksi sen pienet, harmaanvihreät lehdet. Lehtiä käytetään sekä tuoreena että kuivattuna. Antiikin roomalaiset maustoivat viininsä ja juustonsa timjamilla.
Legendan mukaan Joosef laittoi timjamikimpun Jeesuksen seimen pahnojen sekaan, jotta lapsella olisi mukavampaa karussa vuoteessaan.
Timjami on mesikasvi, josta mehiläiset tuottavat hyväntuoksuista hunajaa. Jos haluat vaihtelua hernekeittoon, mausta se timjamilla.
Salvia
Salvia Salvia officinalis
Salvia on pieni hyväntuoksuinen pensas, jossa on sinivioletit kukat ja pienet, harmaanvihreät lehdet. Villinä salvia kasvaa Välimeren ympäristössä, ja sitä viljellään erityisesti Etelä-Ranskassa, Kreikassa ja Italiassa.
Aromaattinen ja voimakkaan makuinen salvia on ikivanha rohtokasvi. Sen nimi tulee latinan parantamista ja pelastamista merkitsevästä sanasta salvare. Antiikin Rooman legioonissa salviaa käytettiin jopa laastareina.
Salvian väitetään edistävän raskaiden ruokien sulamista, ja siksi se yhdistetään monesti juuri rasvaisiin raaka-aineisiin. Salvian kanssa tulisi olla maltillinen: liika määrä salviaa tekee ruoasta saippuamaisen makuista.
Minttu
Minttu Mentha spicata
Mintusta on useita satoja eri lajeja. Viherminttu kasvaa lähes metrin korkuiseksi. Siitä käytetään tuoreet tai kuivatut lehdet, jotka korjataan talteen ennen kuin minttu alkaa kukkia.
Mintun alkukoti on Välimeren alueella. Viherminttu kuuluu erityisesti ranskalaisen, italialaisen ja balkanilaisen keittiön perusmausteisiin.
Vanhan kreikkalaisen tarinan mukaan ylijumala Zeuksen tytär Persefone tuli mustasukkaiseksi hyvin lemmekkäälle Minthe-nimiselle nymfille ja muutti tämän pensaaksi. Tämä tarina antaa taustan sille, että minttua on pidetty afrodisiakkina eli lempeä nostattavana rohtona.
Minttu on erinomainen pari esimerkiksi suklaalle sekä omenalle ja muille hedelmille. Se maustaa hyvin vihanneksia kuten munakoisoa, kurkkua ja herneitä. Sitruunan kanssa minttu sopii virkistävän jääteen raaka-aineeksi.
Kukkiva minttu houkuttelee puutarhaan runsaasti perhosia.
Basilika
Basilika Ocimum basilicum
Basilika on voimakkaasti tuoksuva yrtti. Alun perin se on kotoisin Intiasta, jossa sitä pidetään kasveista pyhimpänä ja jossa siitä on monia eri muotoja.
Basilikaa pidetään yrttien kuninkaana ja kuninkaiden yrttinä. Sen nimikin tulee kreikan kielen kuningasta merkitsevästä sanasta basileios. Samaa juurta on myös antiikin Roomassa kuninkaallisista pylväskäytävistä käytetty basilika-nimitys, joka sittemmin on vakiintunut tarkoittamaan suorakulmion muotoista kirkkorakennusta, jonka keskiosa on korkeampi kuin sivukäytävät. Turun tuomiokirkko on Suomen ainoa keskiaikainen basilika. Myös Helsingin vanha kauppahalli on arkkitehtuuriltaan basilika.
Tuore basilika on perinteisen pestokastikkeen tärkein ainesosa. Parvekkeilla ja ovenpielissä basilika estää kärpästen tuloa sisälle.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ruis on maistunut suomalaisille keskiajalta lähtien, mutta alkujaan sitä pidettiin turkkilaisena rikkaruohona
Hyvä elämäRuisleipä äänestettiin Suomen satavuotisjuhlavuonna maamme kansallisruoaksi. Niin vahvasti Keski-Aasiasta saapunut ruis on juurtunut tänne Pohjan perukoille.
Leikola jeesustelee: Juhlisiko Jeesus juhannusta?
Puheenvuorot
