Lähimetsä vähentää pieni- ja suurituloisten terveyseroja – kaupunkilainen tarvitsee luontoa vähintään viisi tuntia kuukaudessa
Pääkaupunkiseudun asukkaat kokevat metsän henkilökohtaisesti tärkeäksi useammin kuin muut suomalaiset. Mika Välipirtti Helsingin Luonnonsuojeluyhdistyksestä vaihtoi työn kansainvälisissä pörssiyhtiöissä kaupunkimetsien puolustamiseen.
Nuotio räsähtelee, poksuu, humisee ja napsahtelee. Taustalla nousevat puiden tummat varjot, ylimpänä sinertää keväinen iltataivas. Palavien, kosteiden puiden tuoksun ja lämpenevän maan aromin melkein haistaa.
Liekit lepattavat valkokankaalla Suomen luontokeskus Haltian auditoriossa. Marko Leppänen ja Adela Pajunen luennoivat maaliskuisena lauantaina hyvää tekevästä luontoyhteydestä runsaalle viidellekymmenelle kuulijalle Nuuksion kansallispuistossa.
Kiinnostus metsän terveysvaikutuksiin näyttää tavoittaneen valtavirran. Yleisö koostuu enimmäkseen samannäköisestä työikäisestä neule- ja farkkukansasta kuin viikonloppushoppailijat kauppakeskuksissa. On laitettu hiukset ja meikit. Osa on sonnustautunut metsää varten teknisiin ulkoiluhousuihin.
Adela Pajunen ohjaa päänsisäiseen terveysmetsään. Sitä varten pitää ottaa mukava asento ja sulkea silmät.
– Mennään mielikuvissa retkelle omaan terveysmetsään, jossa tulee erityisen hyvä olo. Se voi olla lapsuuden metsä tai oma kesäpaikka. Voit istahtaa kivelle tai nojata puunrunkoon. Minkälainen sää on? Miltä maisema näyttää? Miltä tuoksuu? Hengitetään sisään maisemaa ja sen kauneutta.
Kun on aika avata silmät, käy ilmi, että yli puolet kuulijoista ajatteli vettä ja metsää sisältävää paikkaa. Moni oli kukkulalla, josta näkee kauas.
Moni suomalainen arvostaa rantamaisemia. Mieltymys kulkukelpoiseen, hyvän näkyvyyden tarjoavaan maastoon on syvällä, sillä juuri sellainen elinympäristö sopi menneiden sukupolvien metsästäjä–keräilijöille.
Näin luonto vaikuttaa
Leppänen ja Pajunen luettelevat metsäretken hyvinvointivaikutuksia: Stressi alenee. Luonnossa käveleminen vähentää kielteisten ajatusten märehtimistä, mitä kaupunkikävely ei tee. Potilaat ovat selvinneet testitilanteessa pienemmällä kipulääkityksellä, kun he ovat katsoneet luontokuvaa ja kuunnelleet luonnonääniä.
Luennoitsijat ovat kirjoittaneet elvyttävästä luonnosta kirjankin. Terveysmetsä julkaistiin viime vuonna.
– Suomessa melkein kaikki liikkuvat luonnossa. Miksi kaikki eivät silti voi hyvin? kysyy mies yleisöstä.
– Jos taidemuseon läpi vain juostaan, taide ei ehdi vaikuttaa. Pätisikö luonnossa olemiseen sama? Syvällä luontoyhteydellä on yhteys ahdistuksen vähenemiseen ja hyvinvoinnin lisääntymiseen, Leppänen vastaa.
Metsähallituksen selvityksessä kansallispuistokävijöiden fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi lisääntyi eniten, kun siellä yövyttiin.
Leppäsen mukaan lyhyestäkin käynnistä metsässä saa paljon irti, kun sinne asettuu. Hän suosittelee mättäällä makoilua, puiden nuuhkimista ja terveellisten luonnonantimien maistelua, jotta hyvät mikrobit pääsevät kehon sisään.
– Mikrobeja irtoaa ilmaan paljon, kun sade rummuttaa maankamaraa. Noin tunnin sateen jälkeen ilma on niitä täynnä. Se on hyvä hetki retkelle.
Luontokävely rauhoittaa heti. Mutta jos käyn kaverien kanssa pelaamassa tennistä tai salibandyä, tarvitsen pelin jälkeen hetken, jotta rauhoitun.
– Ulkoilija Kimmo Vesalainen.
Nykysuomalaisten metsäsuhde tutkittiin
Pääkaupunkiseudun asukkaista 86 prosenttia pitää metsää henkilökohtaisesti tärkeänä. Kaikkein merkityksellisin metsä on naisille ja yli viisikymppisille. Vain kolmelle prosentille metsä ei ole lainkaan tärkeä. Tiedot ovat maaliskuussa julkaistusta selvityksestä Suomalaisten metsäsuhteiden tila, johon vastasi 1 200 täysi-ikäistä.
Metsäsuhteita on monenlaisia: yksi menee metsään kokeilemaan rajojaan kestävyysliikunnassa, toiselle metsä on sijoituskohde.
Yleisimmin suomalainen kokee olevansa yhtä metsän kanssa. Joka neljäs kuuluu tähän ryhmään. Heille metsä on pyhä paikka, jossa hoidetaan sielua ja ruumista kaikkina vuodenaikoina. Metsässä viihdytään omassa rauhassa tai perheen kanssa.
– Tuomme välillä vanhempani Haltiaan lounaalle katsomaan ravintolasta avautuvia maisemia. Luojan luoma luonto voimauttaa henkisesti ja fyysisesti, vaikka ei enää pystyisi liikkumaan metsässä, viisikymppinen Minna Kinnunen kertoo.
Kinnuset ovat tulleet Espoon Latokaskesta Haltiaan perehtymään villiyrtteihin ja terveysmetsään. He ovat vanhoja partiolaisia. Luontoon pitää päästä vähintään iltakävelylle, ja viikonloppuisin usein mökkeillään.
– Olemme luontofaneja. Kun katsoo luonnonmaisemaa, se voisi olla miltä vuosisadalta vain, aviomies Jori Kinnunen sanoo.
Kolmekymppinen Mirva Mättölä-Vesalainen on saapunut Nuuksioon Helsingin Lauttasaaresta.
– Luonto kiinnostaa minua tosi paljon. Esimerkiksi kasveissa on kevyen lääkinnällisesti käytettäviä aineita, joita aiemmat sukupolvet ovat hyödyntäneet mutta jotka me olemme unohtaneet.
Hän kehuu nelikymppisen miehensä Kimmo Vesalaisen kanssa Lauttasaarta, jota voi kiertää luonnonläheistä rantapolkua pitkin. Silti ollaan lähellä keskustaa.
– Suupielet kääntyvät luonnossa helposti ylöspäin. Luontokävely rauhoittaa heti. Mutta jos käyn kaverien kanssa pelaamassa tennistä tai salibandyä, tarvitsen pelin jälkeen hetken, jotta rauhoitun, Kimmo Vesalainen vertaa.
Mäntyharjulta muuttanut pari kartoittaa järjestelmällisesti Helsingin luontokohteita. Helsingin kaupungin ympäristökeskus julkaisi viime vuonna avuksi kirjan Lumoava Helsinki – 200 luontoelämystä. Nuuksiossa he kiiruhtavat metsään ennen illan pimenemistä.
Ennen metsää vihattiin ja pelättiin
Hämärtyvä metsä ei ole aina houkutellut virkistymään. Tiede-lehden (4/2018) artikkeli Metsäviha eli meissä pitkään kertoo, että agraariajan ihmiset suhtautuivat luontoon kuin ankaraan ja oikukkaaseen vanhatestamentilliseen Jumalaan. Luontoa oli pakko kunnioittaa ja sen henkiä lepytellä, ettei hukka perisi. Niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa kerrottiin kansantarinoita siitä, kuinka pahansuovat olennot houkuttelivat kulkijan pois tutuilta poluilta, eksyksiin, metsänpeittoon.
Villin ja kesyttämättömän luonnon ihannointi alkoi 1800-luvulla, ja se oli kulttuurieliitin eikä kansan idea. Romanttinen metsäsuhde edellyttää hieman etäisyyttä tukkitöihin.
Nykyään luontoa arvostetaan. Kansallispuistojen vuosittaiset käyntimäärät ovat kasvaneet 2000-luvun aikana alle miljoonasta 3,1 miljoonaan. Suomalaisista 86 prosentille on tärkeää, että metsät säilyvät mahdollisimman luonnonmukaisina. Metsien tehokas hyödyntäminen on tärkeää harvemmalle, 55 prosentille.
Pääkaupunkiseudulla asuu tutkitusti muuta maata enemmän ihmisiä, joille metsä on henkilökohtaisesti tärkeä. Urbaanin metsäfiilistelijän ja maalla asuvan metsänomistajan välillä on jännite. Kaupunkilaisia ympäristönsuojelijoita saatetaan pilkata luonnosta vieraantuneiksi, idealistisiksi cityvihreiksi.
Jos luontoalueet rakennetaan, ulkoilu vähenee eikä todennäköisesti korvaudu muulla liikunnalla.
– Tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen
Metsä lievittää stressiä tehokkaammin kuin puisto
Helsingin keskusta on maaliskuisena torstai-iltapäivänä meluinen ja pölyinen, kiireisten ihmisten kansoittama paikka. Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen puhuu yliopiston keskustakampuksen Studia Generalia -yleisöluennolla metsän hyvää tekevästä vaikutuksesta.
Toimistototyöntekijät vietiin kokeessa työpäivän jälkeen kävelylle Helsingin ydinkeskustaan, koristeistutusten keskelle suureen Alppipuistoon ja kaupunkimetsään Keskuspuistoon. Sitten tutkittiin stressihormoni kortisolia ennen ja jälkeen kokeen, verenpainetta ja sydämen sykettä sekä ympäristön elvyttävyyttä ja sen vaikutusta tunteisiin, luovuuteen, elinvoimaisuuteen ja stressistä palautumiseen.
– Viidentoista minuutin Keskuspuistossa istumisen jälkeen elpyminen oli selvää. Elinvoimaisuus lisääntyi istumista seuranneen puolen tunnin kävelyn jälkeen. Metsä elvytti paremmin kuin hieno Alppipuisto, ja keskustassa stressitasot vain nousivat. Fysiologiset tulokset olivat samansuuntaisia kuin psyykkiset, Tyrväinen kertoo.
Helsingissä tekeillä oleva tutkimus osoittaa, että kodin lähellä sijaitseva luonto lisää ulkoilua ja parantaa esikaupunkialueilla asuvien terveyttä. Se myös tasaa pieni- ja suurituloisten välisiä terveyseroja. Tyrväinen kutsuu metsää ”matalan kynnyksen kuntosaliksi”.
– Vihreillä asuinalueilla sairastetaan vähemmän ja eletään jonkin verran pidempään kuin muualla. Luonto on suomalaisten pääliikuntaympäristö. Jos luontoalueet rakennetaan, ulkoilu vähenee eikä todennäköisesti korvaudu muulla liikunnalla. Tutkimustulokset osoittavat, että luontoalueet ovat investointi kaupunkilaisten terveyteen, Tyrväinen sanoo.
Tutkimustulokset voi puristaa luontoreseptiksi: mieliala paranee, kun viettää kaupungin luontoalueilla vähintään viisi tuntia kuukaudessa. Saman hyödyn saa parilla–kolmella kuukausittaisella vierailulla maaseudun luontokohteissa.
Japanissa käydään ohjatusti metsäkylvyissä sertifioiduissa terveysmetsissä. Suomessa Sipoon terveyskeskus määrää kakkostyypin diabetespotilaita ja mielenterveyskuntoutujia säännöllisille luontokäynneille. Heitä ovat ohjanneet Haltiassa terveysmetsästä puhuneet Adela Pajunen ja Marko Leppänen.
Suomessa toimii myös itseään metsäterapeutiksi kutsuvia ihmisiä. He vetävät ohjattuja retkiä, joihin voi liittyä pieniä terveyskartoituksia ja vaikkapa joogaa.
– Monet suomalaiset käyvät jo useita kertoja viikossa metsässä, eikä metsäterapia tuo siihen mitään suurta uutta. Metsien tavallinen virkistyskäyttö riittää hyvin, Tyrväinen kommentoi.
Parhaillaan selvitetään, miten luonnon terveysvaikutuksia saataisiin siirrettyä sisätiloihin, joissa kaupunkilaiset viettävät valtaosan ajastaan. Tiedetään, että jo puu ikkunan takana parantaa hyvinvointia.
– Harvalla toimistotyöntekijällä on ikkuna ulos tai varsinkaan vihreään ympäristöön. Tietotyössä aivot tarvitsisivat kuitenkin säännöllisesti palautumista. Työpaikalle voisi luoda kuva- ja äänimaailman avulla virtuaaliluontoympäristön. Myös sairaaloihin, kouluihin ja kuntosaleille voisi tuoda virtuaaliluontoa.
En tiedä, miksi vanhan männyn halaamisesta tulee nauravainen olo, mutta samaa tunnetta ei synny lyhtypylvästä halaamalla.
– Helsingin Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Mika Välipirtti
Kaupunkimetsien säilyminen huolestuttaa
Kimppu oksia ja sulkia koristaa kirjahyllyä Helsingin Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtajan Mika Välipirtin kotona Arabianrannassa. Toiseen hyllyyn on aseteltu käpyjä. Jääkaapissa odottaa iso kannullinen kellertävää havupuu-uutejuomaa, ”oikeaa terveyseliksiiriä”.
Vaikka Välipirtti ei ole nyt luonnossa, luonto on vahvasti läsnä. Kuudennen kerroksen ikkunasta avautuu näkymä Vanhankaupunginlahdelle, jonka takana nousee metsän tumman seinä.
Kansainvälisissä pörssiyhtiöissä työskennellyt it-alan ja markkinointiviestinnän ammattilainen haluaisi nykyään olla kaupunkimetsälähettiläs. Hän on toiminut viimeiset kymmenen vuotta täysipäiväisenä luonnonsuojelijana ja vapaaehtoistyöntekijänä.
– Aiemmin metsä oli minulle vain kuljeskelupaikka, mutta nyt minulla on huoli Helsingin kaupunkimetsistä kuin isällä lapsistaan.
Välipirtti on taistellut sen puolesta, että Helsingin yleiskaavasta poistettiin esimerkiksi Vartiosaari, Keskuspuisto ja Melkin saari. Luonnonsuojeluyhdistyksessä jatkuu taistelu arvokkaimpien rakennuskohteeksi määriteltyjen viheralueiden puolesta. Välipirtti luettelee kotinsa lähellä sijaitsevan Pornaistenniemen ja Viikin, Herttoniemen ja Pihlajamäen.
– Henkilökohtaisesti ajattelen, että Helsingin pitäisi suojella kaikki kaupunkimetsät riippumatta siitä, onko niillä luonnonsuojelullista merkitystä. Jos kyse ei ole minun lempimetsästäni, se on jollekin muulle rakas lähimetsä, joka mahdollistaa helpon metsässä piipahtamisen.
Välipirtti itse koukkaa lähes joka paikkaan metsän kautta. Hänen on saatava tarpeeksi luontoa, muuten tulee ärtynyt olo.
– Varoitus: metsä aiheuttaa riippuvuutta! En tiedä, miksi vanhan männyn halaamisesta tulee nauravainen olo, mutta samaa tunnetta ei synny lyhtypylvästä halaamalla. Tai miksi tuntuu hyvältä tuntea kuusen havujen pehmeys käsissä tai maata maassa latvuston alla taivasta katsellen. Metsässä hermosto rauhoittuu, ja silloin tuntuu, kuin aikakin kulkisi eri tavalla.
Metsäaktivisti korostaa, ettei halua mystifioida metsää. Hän puhuu vain omista kokemuksistaan.
– Lupaan, että jos ihminen viettää joka päivä viisitoista minuuttia metsässä, vuoden päästä hänellä on erilainen olo. Hän rauhoittuu ja rentoutuu syvemmin, hengitys paranee ja aistit herkistyvät.
Cityeläimiä näkee ruuhka-aikojen ulkopuolella
Jos luonnossa haluaa olla kuin kotonaan, Välipirtti neuvoo istuskelemaan aluksi kannolla kaverin kanssa tai lukemaan rauhassa kirjaa piknikviltillä. Jos istuskelu ei kiinnosta, Välipirtti vinkkaa, että kävelemällä Keskuspuiston läpi saa 15 kilometrin lenkin.
Parasta on, jos luontoon pääsee silloin, kun monet ovat töissä, koulussa tai nukkumassa. Silloin kaupunkieläimet lähtevät liikkeelle.
– Olen tavannut Helsingissä kettuja, rusakoita, supikoiria, siilejä, pikkujyrsijöitä, käärmeitä ja metsäkauriita. Metsäneläimet eivät kulje samalla lailla minusta poispäin kuin ennen. Kuljen nykyään metsässä hiljaa, rymistely on jäänyt vähemmälle.
Välipirtti on huomannut, että kaupunkimetsissä kulkee vuosi vuodelta enemmän väkeä. Hän toivoo, että Helsingin kaupunki avaisi myös enemmän saariaan virkistyskäyttöön. Esimerkiksi Vartiosaari kestäisi hyvin kävijämäärän suurentamisen, kunhan liikkuminen keskittyisi poluille, mikä säästää luontoa. Kaupunki suunnittelee tuetun vesibussiliikenteen avaamista saareen lähivuosina.
Mutta nyt on puhuttu niin pitkään luonnossa liikkumisesta, että Välipirtin koira vaatii siirtymistä käytäntöön.
Kaupunkimetsälähettiläs antaa lähtiäislahjaksi pienen rasian kuusenpihkaa. Kannen alla tuoksuu korpi.
Luonto lääkitsee
Havupuun pihkasalva on ikivanha ja tieteellisesti tehokkaaksi osoitettu lääke kroonisiin haavoihin. Se hajottaa biofilmejä, jotka liimaavat bakteereita toisiinsa, ja vähentävät antibioottien tehoa. Puu erittää pihkaa suojautuakseen taudinaiheuttajilta, kuten bakteereilta, sieniltä ja loisilta.
Puun nanoselluloosa auttaa ihosiirrännäisten ottamisesta jäävää verestävää aluetta paranemaan. Sekin murtaa biofilmejä. Nanoselluloosasta saattaa tulla myös uusi apuaine lääkkeisiin esimerkiksi laktoosin tilalle.
Suomessa myydään myös koivunkuoriuutetta sisältävää rohdosvalmistetta haavanhoitoon.
Koivusokeria muokkaamalla saadaan hampaiden reikiintymistä ehkäisevää xylitolia.
Puista saatava sitostanoliesterin esiaste estää kolesterolin imeytymistä, minkä vuoksi sitä käytetään terveysmargariinissa.
Pajunkuori alentaa kuumetta. Siitä saa aspiriinissa käytetyn salisyylihapon esiastetta.
Koivun kuoresta saatavan betuliinin johdokset ovat vaikuttaneet testeissä viruksiin, keuhkoklamydiaan ja leishmaniaan, jota hyttyset levittävät ja johon sairastuu vuosittain noin miljoona ihmistä.
Syövänhoidossa tärkeää solumyrkkyä sytostaattia saadaan tyynenmerenmarjakuusesta.
Masennusta saatetaan lääkitä tulevaisuudessa valmisteella, jonka aihiona on myrkkysienten myrkky. Se vaikuttaa serotoniiniin.
Lähde: Farmakologian ja toksikologian professori Raimo Tuominen
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kädet multaan! – Kaupunkiviljely edistää tutkitusti terveyttä ja sitä voi tehdä helposti niin kotona kuin seurakunnissa
Hyvä elämä AjankohtaistaTuoreessa tutkimuksessa havaittiin yhteys kaupunkiviljelyn ja immuuniterveyden lisääntymisen välillä. Muutamilla Helsingin seurakunnilla on omia viljelypaikkojaan seurakuntalaisille.