Maailma on ristiriitainen ja ihmiset tulevat monenlaisista taustoista – ja siksi aikuinen usko on tärkeää, sanoo USKOT-foorumin toiminnanjohtaja Katri Kuusikallio
Pyrkimys yksinkertaisuuteen ja monet mut fransiskaanien elämänsäännöt ovat tulleet Kuusikalliolle tärkeiksi.

Pyrkimys yksinkertaisuuteen ja monet mut fransiskaanien elämänsäännöt ovat tulleet Kuusikalliolle tärkeiksi.

Maailma on ristiriitainen ja ihmiset tulevat monenlaisista taustoista – ja siksi aikuinen usko on tärkeää, sanoo USKOT-foorumin toiminnanjohtaja Katri Kuusikallio

Kun Katri Kuusikallio irtautui esikoislestadiolaisesta liikkeestä, hän ajatteli, ettei enää rupea elämään ulkoisten sääntöjen mukaan. Sitten hän tutustui fransiskaaneihin.

”Lupaan asettaa ehtoollisen keskeiselle paikalle elämässäni.”

”Lupaan joka päivä tutkia elämääni Kristuksen opetusten valossa.”

”Lupaan käyttää joka päivä vähintään 15 minuuttia yhtämittaiseen rukoukseen tai mietiskelyyn.”

Ne ovat kolme ensimmäistä. Niiden lisäksi Katri Kuusikallio on lupautunut noudattamaan kuutta muutakin elämänsäännön kohtaa.

”Lupaan palvella Jumalaa kaikessa siinä mitä teen ja kaikella sillä mitä omistan.”

”Lupaan antaa Jumalan käyttöön yhteiskunnallisen asemani, työni ja velvollisuuteni kaikkia niitä kohtaan, joiden kanssa elän.”

Kuulostaa vaativalta.

Kuusikallio on luterilaisen kirkon pappi ja fransiskaanisen kolmannen sääntökunnan jäsen eli tertiaari.

Säännöt liittyvät näistä viimeiseen.

Tuolloin vanhempani halusivat noudattaa kaikkia saarnaajien antamia sääntöjä hyvin tarkasti. Esimerkiksi minä käytin hametta ja huivia koulussakin.

– Elämänsääntö muokataan kunkin ihmisen elämäntilanteeseen sopivaksi. Sääntöä eletään vuosi, ja vuoden välein uudistamme lupauksemme. Silloin katsotaan, mennäänkö samoilla vai muutetaanko jotain, hän selittää.

Kymmenisen vuotta sitten Kuusikallio osallistui hengellisen ohjauksen ryhmään, jossa puhuttiin fransiskaanisuudesta. Sana viittaa 1100–1200-luvuilla eläneeseen saarnamieheen Franciscus Assisilaiseen, joka hylkäsi yltäkylläisen elämän, kannusti yksinkertaisuuteen, köyhyyteen, luonnon kunnioittamiseen ja Jumalaan luottamiseen. Hän jäi elämään yhtenä läntisen kristikunnan rakastetuimmista opettajista.

Franciscus perusti myös sääntökunnan. Katolisen ja anglikaanikirkon sisällä toimii edelleen useita sääntökuntia, joiden jäsenet sitoutuvat elämään elämänsääntönsä mukaisesti.

Kuusikalliokin eli nuoruutensa kovin erilaisten sääntöjen alaisuudessa, esikoislestadiolaisessa herätysliikkeessä.

Katri Kuusikallio ajattelee, että hänen tehtävänsä on nähdä Kristus kaikissa ihmisissä. Se riittää. ”Minun ei tarvitse arvioida muita ihmisiä tai yrittää saada heitä ajattelemaan niin kuin minä.”

Katri Kuusikallio ajattelee, että hänen tehtävänsä on nähdä Kristus kaikissa ihmisissä. Se riittää. ”Minun ei tarvitse arvioida muita ihmisiä tai yrittää saada heitä ajattelemaan niin kuin minä.”

Nuoruuden ahdistus purkautui, kun Kuusikalliosta tuli äiti

Katri Kuusikallion isän suku oli kuulunut polvesta toiseen esikoislestadiolaiseen liikkeeseen, joka on yksi lestadiolaisen herätysliikkeen haara. Isä oli etääntynyt hengenyhteisöstään, mutta palasi liikkeen piiriin Katrin ollessa lapsi. Tuolloin perheen elämänmeno muuttui.

– Tuolloin vanhempani halusivat noudattaa kaikkia saarnaajien antamia sääntöjä hyvin tarkasti. Esimerkiksi minä käytin hametta ja huivia koulussakin.

Vaikka esikoislestadiolaiset kuuluivat luterilaiseen kirkkoon, liikkeen opetuksen mukaan vain sen piirissä olevat ihmiset pelastuivat. Kuusikalliota järkytti ajatus, että esimerkiksi liikkeen ulkopuolella eläneet äidin puolen isovanhemmat joutuisivat kadotukseen.

Kuusikallion lapsuus oli ristiriitainen. Ennen kuin vanhemmat ryhtyivät aktiivisiksi liikkeessä, kotona oli monin tavoin turvatonta. Pitkät ajanjaksot isovanhempien hoivissa olivat onnellisia.

Tiivistettynä aikuinen usko merkitsee sitä, että perimmiltään jokainen on vastuussa omasta elämästään Jumalalle.

Elämän mittaan kasautunut ahdistus alkoi paisua, kun Kuusikallio meni naimisiin ja sai omat lapsensa parikymppisenä. Hän alkoi kokea syvää pelkoa ja pahaa oloa, johon hän haki apua herätysliikkeensä saarnaajilta. 

– Saarnaajien mukaan paha olo kertoi siitä, että olin tehnyt syntiä, Kuusikallio kertoo.

Hän hakeutui psykoterapiaan, mitä pidettiin liikkeen piirissä syntinä. Sitäkään ei katsottu hyvällä, että hän oli uskaltautunut opiskelemaan teologiaa. 

– Ahdistuin niin paljon, etten pystynyt enää menemään seuroihin. Synninpäästö ei helpottanut oloani. En tiennyt, mikä on totta ja mitä uskoa, liikkeen opetusta vai omia ajatuksia ja tunteita.

– Meihin ei oltu enää yhteydessä. Minulle sanottiin, että opiskelu on sekoittanut pääni, Kuusikallio sanoo. 

Sittemmin Kuusikallio on miettinyt, kumpi tapahtui ensin: hylkäsikö hän esikoislestadiolaisen liikkeen vai hylkäsivätkö esikoislestadiolaiset hänet ja hänen perheensä. 

– Nykyään ajattelen, että minut hylättiin ensin. 

Myrskyn jälkeen Kuusikallio halusi sitoutua – kolmesti

Kun Katri Kuusikallio opiskeli teologiaa, hän ei aikonut papiksi. Hän ajatteli opiskelevansa kiinnostavia juttuja ja keksivänsä myöhemmin ammatin, joka sopi esikoislestadiolaiselle perheenäidille.

Kun Kuusikallio irtautui nuoruutensa herätysliikkeestä, hän eli hengellisesti kaoottisia vuosia. Välillä hän ajatteli, että Jumalaa ei ole. Välillä hän pelkäsi, että esikoislestadiolaisten helvettiopetus on sittenkin totta.

Kun myrsky alkoi tyyntyä, toiselle rannalle nousi nainen, joka totesi haluavansa sitoutua.

– Sitouduin ensin luterilaiseen kirkkoon, Kuusikallio kertoo.

”Tiivistettynä aikuinen usko merkitsee sitä, että perimmiltään jokainen on vastuussa omasta elämästään Jumalalle”, Katri Kuusikallio sanoo.

”Tiivistettynä aikuinen usko merkitsee sitä, että perimmiltään jokainen on vastuussa omasta elämästään Jumalalle”, Katri Kuusikallio sanoo.

Sitten hän sitoutui lisää, nimittäin pappeuteen.

– Opintojen loppupuolella päätin, että kokeilen myös pappeutta. Työssäni sain palautetta, että olin hyvä sielunhoitaja ja keskustelija.

Sitten hän sitoutui vielä lisää, tällä kertaa fransiskaaneihin.

– Ajattelin ensin, että en pysty elämään minkään ulkoa annettujen sääntöjen mukaan.

Mutta niin vain kävi, että vuonna 2010 Katri Kuusikallio lupasi, että pyrkisi noudattamaan fransiskaanisen elämänsäännön yhdeksää kohtaa vapaaehtoisesti.

– Nyt sitoutuminen tuokin vapauden ja antaa energiaa. Ei tarvitse jatkuvasti olla valitsemassa, kuka olen ja minkälaista minun elämäni on, Kuusikallio sanoo.

Fransut eivät vahdi toisiaan

Katri Kuusikallion fransiskaaniryhmään kuuluu parikymmentä ihmistä. Kukaan ei valvo sitä, miten muut noudattavat sääntöjä.

– Tämä on inspiroivaa, yhdenvertaista matkakumppanuuden jakamista, ei ahdistavaa. En koe, että toiset ihmiset käyttäisivät minuun väärää valtaa.

Kuusikallio ja muut fransut, kuten he porukkansa kutsuvat, tapaavat säännöllisesti. Ryhmä rukoilee yhdessä, lukee hengellistä kirjallisuutta ja opettelee seuraamaan Kristusta Franciscuksen jalanjäljissä.

Kyse ei ole vain sisäisen maailman hiomisesta. Fransut kannustavat toisiaan tekemään maailmasta paremman paikan. Kuusikalliolle se tarkoittaa esimerkiksi ympäristöaktivismia.

Monet sääntökunnan ohjeet ovat tulleet Kuusikalliolle tärkeiksi, esimerkiksi pyrkimys yksinkertaiseen elämään.

– Se tarkoittaa kohtuullisuutta. Kaiken kohdalla voi kysyä, voinko iloisesti luopua tästä.

Yksinkertaisuuden kaveri on vapaaehtoinen köyhyys. Se tarkoittaa Kuusikalliolle sitä, että hän on sitoutunut antamaan pois kaiken ylimääräisen ja käyttämään kaikkia lahjojaan toisten hyväksi. 

– Nämä ovat kilvoittelun ja inspiraation asioita, eivät pelastuskysymyksiä, Kuusikallio sanoo.

Katri Kuusikallion mielestä kristinusko on mahtava uskonto.

Katri Kuusikallion mielestä kristinusko on mahtava uskonto.

Aikuinen usko kannattelee

Tällä hetkellä Katri Kuusikallio työskentelee uskontojen välistä yhteistyötä tukevan USKOT-foorumin toiminnanjohtajana. Hän ajattelee, että kristinusko on mahtava uskonto.

– Franciscuksen toiminnan ytimessä on innostus ja avoimuus kaikkea luotua kohtaan. Yritän itsekin olla avoin, mutta samalla säilyä aikuisena.

Aikuinen usko tarkoittaa Kuusikalliolle sitä, että ihmisen pitää arvioida uskontonsa opetuksia myös oman ymmärryksensä valossa. Monessa uskonnollisessa yhteisössä on epätervettä vallankäyttöä, jollaiseen ei tulisi alistua.

Aikuinen usko tarkoittaa myös sen hyväksymistä, että me synnymme erilaisiin perinteisiin, joissa kaikissa on hyvät ja huonot puolensa. Itse kunkin kannattaa miettiä, mitä omasta traditiostaan haluaa kantaa mukanaan ja mitä ei. 

Aikuinen elää rauhassa sen kanssa, että maailma on ristiriitainen eikä tule koskaan valmiiksi. 

– Tiivistettynä aikuinen usko merkitsee sitä, että perimmiltään jokainen on vastuussa omasta elämästään Jumalalle, Kuusikallio sanoo. 

Nämä näkökulmat uskoon ovat tukeneet Kuusikalliota myös hänen työssään USKOT-foorumissa. Järjestön toimintaan osallistuu kristittyjä, muslimeja, juutalaisia ja buddhalaisia. Kuusikalliolle, luterilaiselle papille, riittää ajatus, että Kristus on lunastanut koko luomakunnan. 

– Minun tehtäväni on nähdä Kristus kaikissa ihmisissä. Minun ei tarvitse arvioida muita ihmisiä tai yrittää saada heitä ajattelemaan niin kuin minä. Meitä yhdistää syvä ihmisyys.

Katri Kuusikallion lukulista

The Illustrated Life of St. Francis (Assisista ostettu kuvitettu kirja, joka esittelee Franciscuksen elämänvaiheet ja häneen liittyviä legendoja)

Henri J.M. Nouwen: Läpi pimeän yön

Richard Rohr: Muutos alkaa meistä

Patrik Hagman: Vastarintausko

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi