Mystiikkaa voi oppia arkisia asioita tehdessään

Mystiikkaa voi oppia arkisia asioita tehdessään

Mystiikassa on kyse arkisesta elämästä, koska siinä on kyse nykyhetkestä, sanoo Minuutissa mystikoksi -kirjan kirjoittanut Simon Parke.

Englantilaisen Simon Parken Minuutissa mystikoksi -kirjan kohderyhmä on laaja: kuka tahansa.

– Kirjoitin kirjan kenelle tahansa, joka tahtoo syvemmän ja lempeämmän kosketuksen omaan olemassaoloonsa. Minuutillakin on väliä, Parke kertoo.

Hänen mukaansa mystiikka on läsnäoloa tässä ja nyt ja maailman ja oman minän paljastumista. Se ei välttämättä vaadi sitkeää harjoittelua, vaan voi tapahtua hetkessä.

– Mystiikassa on kyse arkisesta elämästä, koska siinä on kyse nykyhetkestä. Toisaalta niin mystiikkaan kuin pasuunansoittoonkin pätee se, että harjoittelu tekee siitä helpompaa. Harjoittelun myötä alamme elää vakaammin tässä hetkessä

Usko on luottamusta ja raivoa

Parke on kirjailija, terapeutti ja retriitinohjaaja. Hänen uraansa mahtuu monenlaista. Nuorena Parke käsikirjoitti radio- ja televisio-ohjelmia, muun muassa Sylkiäiset-satiiria. Sitten hän työskenteli pitkään Englannin anglikaanisen kirkon pappina.

– Kahdenkymmenen vuoden jälkeen vain tiesin, että se seikkailu on ohi. Aika kolmessa eri lontoolaisseurakunnassa oli hienoa, mutta tajusin, että mikään ei ole ikuista, Parke kertoo.

Mystiikassa on kyse arkisesta elämästä, koska siinä on kyse nykyhetkestä.

Englannin kirkko on kamppaillut samankaltaisten ongelmien kanssa kuin Suomen evankelisluterilainen kirkkokin. Jumalanpalvelusten kävijämäärät ovat vähentyneet, jäsenmäärä on laskussa, seurakunnat ovat taloudellisissa vaikeuksissa ja kiistat naisten vihkimisestä papiksi ja piispaksi sekä homoseksuaalien asemasta ovat repineet kirkkoa. Parke kuitenkin uskoo, että kristinusko voi puhutella myös nykyihmistä.

– Minusta on aina tuntunut siltä, että kristinusko pitäisi ymmärtää pikemminkin Jeesuksen uskonnoksi kuin uskonnoksi Jeesuksesta. Eli siinä ei ole kyse huolellisesti muotoilluista opinkappaleista vaan luottamuksesta, rohkeudesta, raivosta, tietoisuudesta ja rukouksesta. Sellaisena sillä olisi paljonkin annettavaa.

Simon Parken mielestä kristinuskossa on kyse luottamuksesta ja tietoisuudesta.

Simon Parken mielestä kristinuskossa on kyse luottamuksesta ja tietoisuudesta.

Mystiikkaa valintamyymälässä

Yksi kristinuskon aarteista on mystiikka. Parke on innostunut varhaisista 300-luvun kristityistä, jotka vetäytyivät Egyptin ja Syyrian erämaihin voidakseen keskittyä rukoukseen, ja keskiajan kristityistä mystikoista, kuten mestari Eckhartista. Mutta harjoittaakseen mystiikkaa ei tarvitse suunnata kirjastoon etsimään heidän kirjoituksiaan vaan avata silmänsä sille, mitä ympärillä tapahtuu.

– Jokainen, joka saa meidät irrottautumaan ennakko-oletuksistamme, voi olla opettajamme. Mystiikkaa voi oppia erämaaisien niukoista lausahduksista tai katsomalla lasta, joka rakentaa hiekkalinnaa. Tai ruokakaupassa. Jos olemme avoimia, viisaus ja elämä kyllä löytävät meidät.

Parke ei sattumalta mainitse ruokakauppaa, sillä jätettyään kirkon hän päätyi valintamyymälään täyttämään hyllyjä ja työskentelemään kassalla.

– Se oli ainoa työ, joka oli silloin tarjolla, joten otin sen. Mutta jäin sinne kolmeksi vuodeksi ja nautin suurimman osan aikaa. Johtaminen oli enimmäkseen kammottavaa, mutta nauroimme paljon. Koska itsensä vie sinne minne kulloinkin menee, se ei minusta tuntunut kovin erilaiselta verrattuna siihen, mitä oli olla pappina.

Parken valintamyymäläkokemukset jalostuivat sittemmin kirjaksi. Hän on kirjoittanut monenlaista muutakin, muun muassa neljä dekkaria, joiden päähenkilö on Englantiin eläkevuosikseen muuttanut egyptiläisluostarin apotti. Tuorein teos on historiallinen romaani, joka kertoo vuonna 1649 teloitetusta kuningas Kaarle I:stä.

Anna olla!

Minuutissa mystikoksi ei ole Parken ainoa elämäntaitoa ja hengellisyyttä käsittelevä kirja. Samalla idealla hän on kirjoittanut myös meditaatiosta ja mindfulnessista. Lisäksi Parke on kirjoittanut enneagrammista, ja käyttää menetelmää esimerkiksi retriiteissä.

– Sekä mindfulnessissa että enneagrammissa on kyse tiedostamisesta, mutta eri tavoin. Mindfulness on yksinkertaisesti menetelmä: kuinka tietoinen olen ajatuksistani ja tunteistani ja miten toimin niiden pohjalta? Enneagrammi puolestaan on kuvaus erilaisista persoonallisuustyypeistä. Kun itsensä tunnistaa jostakin yhdeksästä eri tyypistä, enneagrammista tulee ihana ja viisas ystävä, jonka kanssa elää.

Terapeuttina Parke sanoo jatkuvasti näkevänsä, kuinka vaikeaa ihmisten elämä on ─ ja kuinka monella tavalla vaikeaa se voi olla. Liikenisikö häneltä neuvo ihmiselle, jonka elämä tuntuu samaan aikaan sekä tyhjältä että kiireiseltä?

– Anna tämän hetken olla juuri sellainen kuin se on. Lakkaa vaatimasta, että maailma olisi toisenlainen.

 

Kuuntele Minuutissa mystikoksi -kirjan tekstejä Tommi Korpelan lukemana täältä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: