Oletko perfektionisti, uhrautuja tai romantikko? – papit Anna-Kaisa Tuomi ja Olli Valtonen näkevät enneagrammin keinona kehittää itseään
Enneagrammi on itsetuntemuksen työkalu, jossa ihmiset jakaantuvat yhdeksään tyyppiin tai tyyliin sen mukaan, mihin heidän huomionsa luontaisesti suuntautuu.
– Kun tajusin oman kuolemansyntini, se luultavasti pelasti henkeni, sanoo Olli Valtonen.
– Minulle se oli valtavan suuri nähdyksi tulemisen kokemus: että en olekaan outo, kuvailee Anna-Kaisa Tuomi.
Kumpikin äänessä olija on pappi, mutta vaikka se ehkä siltä kuulostaa, he eivät nyt puhu hengellisestä heräämisestä. Nämä todistuspuheenvuorot on innoittanut enneagrammi, sillä kumpikin pappi on myös enneagrammiohjaaja.
Enneagrammi on itsetuntemuksen työkalu, jossa ihmiset jaetaan yhdeksään tyyppiin tai tyyliin sen mukaan, mihin heidän huomionsa ja energiansa automaattisesti suuntautuu. Anna-Kaisa Tuomi on nelonen, ja juuri neloset tuntevat herkästi olevansa outoja ja erilaisia. Siksi he usein kadehtivat sitä, minkä kokevat itseltään puuttuvan. Olli Valtonen puolestaan on seiska, ja se seiskan synti, jonka hän löysi itsestään, on ahneus.
– Sinähän tiedät, millainen loppu ahneella on. Ahnehdin elämyksiä, kokemuksia, ihmisiä, haasteita, ruokaa, viiniä... Kenenkään ei varmasti ole vaikea kuvitella, millaisia ihmisiä ja läheisiä ovat ne, jotka metsästävät koko ajan kokemuksia, ahnehtivat ihmisiä ja ovat ehkä yhden sekunnin seurassa läsnä. Sitten jo pää kääntyy, kun seuraava potilas tulee. Ahne ei kykene todelliseen yhteyteen, vaan kaikki ovat hänelle virikkeitä, Valtonen kuvailee.
Me voimme vaikuttaa itseemme, mutta se vaatii tiedostamista ja hereillä olemista.
Olli Valtonen
Ei ahneus ole hänestä mihinkään kadonnut, mutta nykyisin hän tunnistaa sen ja pystyy siksi pitämään sen aisoissa.
– Enneagrammin yksi peruspointti on, että me voimme vaikuttaa itseemme, mutta se vaatii tiedostamista ja hereillä olemista, Valtonen sanoo.
Siksi enneagrammin käytöstä on saatu hyviä tuloksia erityisesti vankiloissa. Noin 70 prosenttia vangeista on rikoksenuusijoita. He toistavat automaattisesti tiettyä sisäistä toimintamallia. Kun malli tiedostetaan, kierteen katkaiseminen on mahdollista.
Synnit ja sokeat pisteet
Jokaisella enneagrammityypillä on oma tyypillinen paheensa tai heikko kohtansa. Olli Valtosen ahneus ja Anna-Kaisa Tuomen kateus ovat klassisia kuolemansyntejä. Alkuperäiseen seitsemän synnin luetteloon on enneagrammissa lisätty petos ja pelko.
Valtonen puhuu reippaasti kuolemansynneistä, vaikka tietää, että moni kokee synti-sanan ahdistavana. Yhtä hyvin hänen mielestään voisi käyttää sanaa passio, sillä kyse on voimasta, joka saa kyseisen tyypin edustajan liikkeelle ja toimimaan. Tuhoavaksi se muuttuu, kun sitä yliviljellään. Siksi sen hallitsemiseksi on syytä kilvoitella.
Anna-Kaisa Tuomi sen sijaan vierastaa sanaa kuolemansynti. Hän puhuu mieluummin sokeasta pisteestä.
– Kuolemansynti kuulostaa turhan pelottavalta. Ajattelen mieluummin niin, että jokainen tyyli kokonaisuudessaan on omanlaistaan vahvuutta, mutta jos haluaa kasvaa, on hyvä tulla tietoiseksi omista sokeista pisteistään ja pyrkiä ymmärtämään niitä, Tuomi sanoo.
Hän korostaa sitä, että enneagrammin päämäärä ei ole pelkkä itsensä löytäminen ja hyväksyminen, vaikka se hetken hyvältä tuntuukin.
– Samalla meitä jo kutsutaan kasvuun ja avartumiseen, katsomaan maailmaa vähän eri tavalla ja kiinnostumaan ehkä muistakin asioista.
Tuomen mukaan ihminen on yleensä puhtaimmillaan oman tyylinsä edustaja nuorena aikuisena. Kun elämä hioo särmiä, persoonaan tulee enemmän sävyjä. Eläkeikäisten onkin hankalampi löytää itsestään yhtä tiettyä tyyliä.
Toisaalta Tuomen mukaan on myös niin, että jos joku käyttäytyy erityisen tunnistettavasti oman enneagrammityylinsä mukaisesti, hänellä ei ehkä mene kovin hyvin. Stressitilassa ihminen helposti lipsahtaa automaattiohjaukselle ja toimii helpoimmalla itselleen luontaisella tavalla. Joku eristäytyy, toinen muuttuu hyökkääväksi, joku taas ottaa itseensä pienimmästäkin.Mukavuusalueelta poistuminen avartaa
Enneagrammityylit jaetaan kolmeen ryhmään sen mukaan, mikä kolmesta keskuksesta – ajattelu, tunne ja vaistomainen toiminta – niissä on vahvin. Jokainen myös laiminlyö jotakin näistä keskuksista. Elämä rikastuu, kun laiminlyöty keskus vahvistuu – ja tätä oivallusta voi Tuomen mukaan käyttää apuna hengellisessä kasvussa.
Esimerkiksi Tuomen edustamalla nelosella tunteet hallitsevat ja heikoimmilla on toiminta. Niinpä hän on alkanut tietoisesti vahvistaa toimintakeskustaan. Se on tarkoittanut oman ruumiillisuuden ja sen myötä liikunnan löytämistä.
– Olen esimerkiksi vaeltanut Santiago de Compostelaan ja huomannut, että käveleminen voi olla rukousta. Muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan, että menisin kuntosalille, koska ne olivat mielestäni epäesteettisiä, hielle haisevia ja vastenmielisiä paikkoja. Mutta olen löytänyt punttien nostamisesta, niistä toistoista, hirveän vahvan rukouksellisen elementin. Ja voin paljon paremmin ja olen paljon kokonaisempi nyt, kun en enää vain vello tunteissani ja ajatuksissani, Tuomi kertoo.
Hän lisää, että jokaisella tyypillä on omat haasteensa. Esimerkiksi kolmoselle, joka on tottunut toimimaan ja suorittamaan, voi muutaman vuorokauden hiljaisuuden retriitti tuntua ajatuksenakin mahdottomalta, mutta jos kolmonen suostuisi retriittiin, pysähtyminen ja hiljentyminen voisivat tuoda jotain uutta ja avartavaa hänen maailmaansa.
Voin paljon paremmin ja olen paljon kokonaisempi nyt, kun en enää vain vello tunteissani ja ajatuksissani.
Anna-Kaisa Tuomi
– Erityisen hyvää rauhoittuminen tekisi juuri kolmosen, seiskan ja kasin kaltaisille aktiivisille tyypeille, joilla on kova vauhti. Nostalgikot ja vetäytyvät
tyypit taas ehkä hyötyisivät siitä, että he lähtisivät mukaan johonkin toimintaan. En kiellä ketään tekemästä sitä, mikä hänelle on luontaista, mutta jos haluaa avartaa ja rikastaa näkökulmaansa, täytyy mennä vähän toiseen suuntaan.
Ei saa leimata
Anna-Kaisa Tuomi on miettinyt, kuinka paljon oma enneagrammityyppi vaikuttaa siihen, millainen jumalakuva ihmisellä on.
– Me heijastamme jumalakuvaan jotain omasta sisäisestä maailmastamme ja voimme ymmärtää Jumalaa vain oman mielemme tarjoamien edellytysten puitteissa. Ihmisen mielessä saattaa elää sisäkkäin ja peräkkäin monenlaisia jumalakuvia, ja eri elämänvaiheissa Jumalakin tuntuu erilaiselta.
Tuomi on käyttänyt pohdinnoissaan tukena teologian tohtori ja psykoanalyytikko Matti Hyrckin tekemää jaottelua, jonka mukaan ihminen voi mieltää Jumalan houkuttajaksi, hallitsijaksi, vetäytyjäksi, vaatijaksi tai parantajaksi.
Tuomi arvioi, että niillä enneagrammityypeillä, joille järjestys tai suorittaminen on tärkeää, jumalakuva saattaisi sisältää vaatijan ja hallitsijan piirteitä. Ja esimerkiksi introvertti viitonen, joka vaalii yksityisyyttään, kokee helposti Jumalankin vetäytyvänä.
– Näitä voi olla hedelmällistä pohtia, kunhan ei lähde leimaamaan ja kategorisoimaan ketään, Tuomi lisää.
Leimaamisen välttäminen on taustalla myös enneagrammin ehdottomassa perusperiaatteessa: vain ihminen itse saa määrittää itsensä.
Ennegrammi ei ole ennustus tai kohtalo
Enneagrammin alkuperä on hämärän peitossa, mutta sitä on jäljitetty sekä islamilaiseen mystiikkaan että kristilliseen luostarielämään. Enneagrammin ympyräkuvio, jonka kehälle nuolien yhdistämät numerot on sijoiteltu, on bolivialaisen Óscar Ichazon viime vuosisadalla kehittämä.
Hyvän esimiehen ykkösvaatimus on se, että hän tuntee itsensä ja kestää nähdä itsensä myös sellaisena kuin ympäristö hänet näkee.
Olli Valtonen
Kuvion vuoksi enneagrammi saatetaan yhdistää numerologiaan tai magiaan. Olli Valtonen tuhahtaa, sillä hän on joutunut oikomaan ennakkoluuloja monesti.
– Joo, ihmiset sotkevat enneagrammin ennustuksiin, että se on niin kuin jokin horoskooppi, kohtalo. Enneagrammia käytetään monessa eri kontekstissa, esimerkiksi terapiassa. Meidän edustamamme suuntaus on mitä suurimmassa määrin kristillinen. Se lähtee liikkeelle kuolemansynneistä, kilvoittelusta ja
Jumalan siunauksesta, Valtonen sanoo.
– Kuvion nuolet kuvaavat sitä, mistä kukin tyyppi etsii lisäpontta, jos oma selviytymisstrategia ei toimi – ei niillä sen okkultistisempaa merkitystä ole.
Valtonen lisää, että enneagrammia on turha ottaa liian vakavasti tai tehdä siitä itsestään uskon kohdetta.
– Tämähän on harjoitus tai peli, joka avaa hirveän kiinnostavia väyliä itsereflektioon. Itsensä tutkiminen on yksi keskeisimmistä ominaisuuksista, joihin ihmisten pitäisi kyetä. Esimerkiksi hyvän esimiehen ykkösvaatimus on se, että hän tuntee itsensä ja kestää nähdä itsensä myös sellaisena kuin ympäristö hänet näkee.
Samoilla linjoilla on myös Anna-Kaisa Tuomi.
– Eihän enneagrammi ole mikään verikoe, joka kertoisi absoluuttisen totuuden. Se on kuvaileva työkalu, joka voi toimia. Tai sitten ei: on myös ihmisiä, jotka eivät löydä siitä omaa tyyppiään.
Kuvateksteissä olevat tyyppien luonnehdinnat ovat Leila ja Olli Valtosen kirjasta Hyvä ja paha sisu (Elämänvirta Oy 2006).
Virikkeitä hengelliseen kasvuun
Tunnetyypeille
Kakkonen tarvitsee luottamusta siihen, että lähimmäistä tulee rakastaa yhtä paljon kuin itseä, ei enempää.
”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. (Evankeliumi Markuksen mukaan 12:31)
Kolmosen on hyvä tulla tietoiseksi siitä, että Jumalan edessä ei tarvitse suorittaa, saa vain olla.
”Vain Jumalassa rauhan sieluni saa, hän meidät pelastaa. Haltuusi, Herra, sydämeni tyyntyy ja rauhan saa.” (Taizé-laulu)
Nelonen kokee olevansa erilainen, ”viallinen”. Hän tarvitsee uskoa siihen, että hänessä ei ole mitään vikaa, vaan että hän on juuri sellaisenaan Jumalan luoma.
”Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.” (Psalmi 139:14)
Ajattelijatyypeille
Viitosen on hyvä tulla tietoiseksi siitä, että me kaikki tarvitsemme toisiamme. Yhteys rakentaa ja ravitsee.
”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.” (Evankeliumi Matteuksen mukaan18:20
Kuutosen haasteena on liiasta ajattelusta luopuminen ja luottamuksen opettelu.
”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa kaiken pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.” (Ensimmäinen Johanneksen kirje 4:18) tai Vuorisaarnan opetus Jumalan huolenpidosta (Evankeliumi Matteuksen mukaan 6:25–33)
Seiskalla optimismi puskee vahvasti läpi, ja siksi hänen voi olla vaikea tavoittaa omaa synnintuntoaan. Omien varjojen katselu voi olla avain avartumiseen.
”Me yössä kuljemme yössä ja kaipaamme luokse lähteen. Tietämme vain jano valaisee, tietämme kaipaus ohjaa.” (Taizé-laulu)
Vaistotyypeille
Ykkösen on hyvä ymmärtää, että aina ei tarvitse kantaa vastuuta ja toimia. Tärkeää on uskoa armo todeksi omalla kohdalla.
”Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se, että Jumala armahtaa.” (Kirje roomalaisille 9:16)
Kasin on hyvä uskaltaa olla myös heikko ja näyttää se.
”Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.” (Toinen kirje korinttilaisille 4:7)
Erityisesti ysin kohdalla kasvu voi tapahtua monella tavalla. Jokaisella tyypillä on vaara kätkeä talenttinsa, mutta ysillä ehkä eniten. Siksi ysin on hyvä antaa aikaa itselleen ja kysyä: Mitä minä tarvitsen ja haluan? Mikä on minun kutsumukseni?
Jeesuksen vertaus maahan kätketyistä rahoista (Evankeliumi Matteuksen mukaan 25:14–30)
Teksti Anna-Kaisa Tuomi
Tee testi ja selvitä, mikä on sinun kuolemansyntisi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Hyvää pyhää: Kateus jättää ulkopuolelle, mutta ilo on yhteistä
HengellisyysOlemme kaikki osa suurempaa suunnitelmaa.