Tove Janssonin muumikirjoissa luovitaan katastrofien keskellä. Muumipeikko on paennut perheensä ja ystäviensä kanssa pyrstötähteä luolaan. Kuva on esillä Pako Muumilaaksoon -näyttelyssä.
Maailmanloppu tulee vasta ylihuomenna – Muumit opettavat tanssimaan kriisien keskellä
Pommisuoja, punainen pyrstötähti ja kadonnut isä. Teologian dosentti Niko Huttunen avaa Arkkitehtuuri- ja designmuseon näyttelyssä, miten Tove Jansson muutti sota-ajan kokemuksensa satumaailmaksi. Se tuntuu yllättävän ajankohtaiselta nykyisten kriisien keskellä.
Mitä tekemistä Muumipeikolla on katastrofien kanssa? Aihetta tutkineen Niko Huttusen mielestä paljonkin.
Jos Huttunen eläisi muumilaaksossa, hän olisi Piisamirotta: itsensä hyvin vakavasti ottava filosofi, joka lukee riippumatossa, vaikka taivas on tippumassa niskaan. Tosielämässä Huttunen on Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Helsingin yliopistossa ja Espoonlahden seurakunnan pappi.
Huttunen valitsi neljä mielestään ajankohtaista teosta Arkkitehtuuri- ja designmuseon Pako Muumilaaksoon -näyttelystä. Se tarjoaa näkymän maailmaan, jonka Tove Jansson loi pakopaikaksi sota-aikana.
Uhka tulee taivaalta
Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjan kansi on Niko Huttusesta yksi näyttelyn ydinkuvista. Siinä taivaalta syöksyy punainen pyrstötähti, joka muistuttaa Neuvostoliiton punaista tähteä.
Romaani julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1946, ja Tove Jansson loi ensimmäiset muumitarinansa vuosina 1941–1944 käydyn jatkosodan lopussa. Kirjassa Muumipeikko pyrkii suojaan taivaalta tulevalta vaaralta perheensä ja ystäviensä kanssa.
– Tämä on ilmiselvästi satuversio siitä, miten helsinkiläiset juoksivat suojaan pommituksilta. Muumit löytävät kirjassa luolan ja pakenevat sinne punaista pyrstötähteä. Sen esikuvaa ei tarvitse hakea kaukaa.
Huttunen näkee Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjassa vahvoja vaikutteita kristillisestä apokalyptisesta ajattelusta, joka liittyy lopun aikoihin. Koettelemukset nähdään molemmissa pahojen voimien aiheuttamina. Ihmiset – ja Muumit – ovat syyttömiä kärsimyksiinsä.
Apokalyptiseen ajatteluun liittyy myös toivoa. Jos vastoinkäymiset kestää neuvokkaasti loppuun asti, pelastuu.
Niko Huttusen mielestä tässä on kuvapari: öljyvärimaalaus Hälytyksen alkaessa ja luolapiirros kirjasta Muumipeikko ja pyrstötähti.
Niko Huttusen mielestä tässä on kuvapari: öljyvärimaalaus Hälytyksen alkaessa ja luolapiirros kirjasta Muumipeikko ja pyrstötähti.
Helsinkiläiset pakenevat pommisuojaan
Näyttelyssä on Tove Janssonin harvinaisen suora sotakuva: öljyvärimaalaus Hälytyksen alkaessa (1940). Siinä helsinkiläiset valuvat sisään pommisuojaan kasvottomana massana. Näkymä tuntuu Niko Huttusesta tutulta.
– Näemme tällaista jatkuvasti uutiskuvissa Ukrainan sodasta.
Yhteisen uhan alla ihmisten yksilöllisyys katoaa. Kukaan ei haluaisi pommisuojaan, ja silti sinne on mentävä. Jansson tosin kertoi, ettei hän jaksanut juosta pommisuojaan jokaisen ilmahälytyksen aikana. Todennäköisyys osumalle tuntui lopulta melko pieneltä
Myös Ukrainasta on kerrottu, ettei hälytyksiin aina enää reagoida. Ihminen väsyy pelkäämään.
– Oikein vaikeassa tilanteessa ihmisillä on taipumusta ottaa etäisyyttä todellisuuteen ja elää henkisesti jossain vähän muualla, Huttunen sanoo.
Neulahuovutettu seinävaate on syntynyt Moomin Charactersin ja italialaisen Vitellin yhteistyönä. Vitelli valmisti yksittäisiä muumikirjojen innostamia seinävaatteita Pariisin Houses of Tove Jansson -näyttelyyn vuonna 2023.
Tuhotulvassa isä katoaa suuren veden taakse
Näyttelyssä esillä oleva seinävaate on saanut inspiraationsa kirjasta Muumit ja suuri tuhotulva (1945). Tuossa ensimmäisessä muumikirjassa suuri vesimassa pyyhkii kaiken tieltään Raamatun vedenpaisumuksen tapaan.
Tove Janssonin äiti Signe Hammarsten-Jansson kasvoi pappisperheessä ja kertoi Huttusen mukaan lapsilleen iltasatuja, jotka olivat täynnä raamatullisia teemoja. Vaikutus näkyy muumikirjoissa.
Muumit ja suuri tuhotulva kertoo Muumipeikon ja hänen äitinsä seikkailuista sen jälkeen, kun he ovat joutuneet eroon perheen isästä. Huttunen uskoo, että tarina on saanut alkunsa Tove Janssonin lapsuudesta.
– Toven isä lähti vuonna 1918 valkoisten puolelle sotimaan. Tove ja hänen äitinsä menivät Tukholman saaristoon turvaan. Ensimmäinen muumikirja kuvaa lapsen kokemusta, jossa hän on äidin kanssa valtavien vesien takana, ja isä on kadoksissa.
Huttunen toteaa, että Suomessa on tälläkin hetkellä turvassa ukrainalaisia äitejä ja lapsia, joiden isät ovat teillä tietymättömillä, sodassa tai kuolleita.
Kuvitusta kirjasta Muumipeikko ja pyrstötähti.
”Välillä pitää ottaa lomaa murheista ja uutisista”
Yksi näyttelyn pakopaikoista on tanssikuva Muumipeikosta ja pyrstötähdestä. Muumipeikko ystävineen saapuu romaanissa juhlapaikalle kesken pakomatkansa. He ovat kiirehtineet kohti turvaa, mutta päättävätkin pysähtyä.
– Maailmanloppu tulee vasta ylihuomenna, joten eiköhän tanssita vähäsen! Niko Huttunen naurahtaa.
Se on sota-ajan logiikkaa: kun huomisesta ei tiedä, juuri nyt on ainoa hetki elää ja juhlia. Mitään muuta hetkeä ei välttämättä tule. Sama pätee Huttusesta myös nyt.
– Ei kukaan voi kantaa koko maailman suruja harteillaan. Vain Jeesus pystyy siihen. Välillä pitää ottaa lomaa murheista ja uutisista. Juhla on henkinen pakopaikka, joka lisää resilienssiä eli kestävyyttä haastavassa tilanteessa.
”Katastrofiteemat vetoavat tällä hetkellä voimakkaasti”, Niko Huttunen sanoo. ”Sen huomaa myös rippikoulussa: kun 15-vuotiaat saivat valita keskustelunaiheen, he halusivat puhua sodasta ja rauhasta.” Etualalla näkyy Tove Janssonin piirtämiä lehtien kansia.
Lainaukset ovat Tove Janssonin kirjasta Muumipeikko ja pyrstötähti (WSOY 2007).
Lisää muumeista, sodasta ja uskonnosta
Niko Huttunen puhuu aiheesta Muumipeikko ja apokalyptinen pyrstötähti – Tove Jansson, uskonto ja sota teologisessa opintopiirissa Espoossa 19.3. klo 19. Muumeista ja maailman tuhoutumisesta voi lukea myös hänen tutkimusartikkelistaan.
Tove Janssonin teoksista koottu Pako Muumilaaksoon -näyttely on avoinna Arkkitehtuuri- ja designmuseossa Helsingissä 29.6. asti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Meri on ihmisen ja elämän myyttinen alkukoti”, sanoo Sanna Nyqvist – hän on tehnyt tietokirjan merimaiseman vaikutuksista tunnettuihin kirjailijoihin
Hyvä elämäRannalla-teoksesta selviää, että esimerkiksi Tove Janssonille mökki keskellä merta tarjosi pakopaikan ja antoi uutta energiaa.
