Hämeenkylässä yhdistetään sielunhoito ja taide – maalausilloissa etsitään yhteyttä siihen, mitä sisimmässä liikkuu
– Maalaamisen avulla voi päästä puhumista nopeammin kiinni siihen, mitä omassa sisimmässä on liikkeellä, Johanna Vilja-Mantere sanoo.

– Maalaamisen avulla voi päästä puhumista nopeammin kiinni siihen, mitä omassa sisimmässä on liikkeellä, Johanna Vilja-Mantere sanoo.

Hämeenkylässä yhdistetään sielunhoito ja taide – maalausilloissa etsitään yhteyttä siihen, mitä sisimmässä liikkuu

Johanna Vilja-Mantereen mukaan taide voi luoda ihmisen sisimpään suoremman yhteyden kuin vaikkapa puhuminen.

Hämeenkylän kirkolla voi tänä syksynä hoitaa sieluaan maalaamalla, kun siellä järjestetään kaksi Sielun vuodenaika -nimistä maalausiltaa. Molemmissa illoissa on mukana pappi, taidemaalari Katja-Maaria Vilén. Ensimmäisessä illassa hänen parinaan toimii teologian tohtori, taidekasvattaja Johanna Vilja-Mantere. Toista iltaa Vilénin kanssa vetää psykiatri, taidemaalari Kaija Ikäheimo.

Perinteisesti sielunhoito käsitetään luottamukselliseksi keskusteluksi papin ja seurakuntalaisen välillä. Maalausilloissa sielunhoidonkäsitettä halutaan avartaa.

– On tärkeää, että on monenlaisia mahdollisuuksia sielunhoidolliseen kohtaamiseen, Johanna Vilja-Mantere sanoo.

– Jollekulle sielunhoidollinen kohtaaminen voi olla helpompaa vaikkapa yhteisessä maalausillassa, jossa ryhmän ohjaaja ja muut ryhmäläiset katsovat tehtyä maalausta ja näkevät maalauksen tekijän hyväksyvästi sen kautta.

Taide voi olla kanava yhteyteen

Sielunhoidossa on Johanna Vilja-Mantereen mielestä olennaisin kysymys juuri se, kokeeko ihminen tulleensa siinä kohdatuksi vai ei.

– Näen taiteen kosketuspintana tai kanavana ihmisten välillä, ihmisen ja maailman välillä sekä ihmisen ja Jumalan välillä. Miksi se ei näin ollen voisi olla myös osa sielunhoitoa?

Näen taiteen kanavana ihmisten välillä, ihmisen ja maailman välillä sekä ihmisen ja Jumalan välillä. - Johanna Vilja-Mantere

Taide voi Vilja-Mantereen mukaan luoda ihmisen sisimpään suoremman yhteyden kuin vaikkapa puhuminen, koska välissä ei ole sanoja eikä järkeilyä.

– Maalaamisen avulla voi päästä puhumista nopeammin kiinni siihen, mitä omassa sisimmässä on liikkeellä. Ja kun näkee oman sisimpänsä kuvana edessään, pystyy tutkimaan sitä vähän etäämpää.

Turvallisessa ilmapiirissä uskaltaa

Maalausilloissa maalataan ja katsellaan maalauksia. Kun katsellaan ja kommentoidaan toisten töitä, niistä puhutaan arvostavasti, eikä töitä arvostella hyvä–huono-asteikolla. Kaikki mitä ryhmässä puhutaan, jää sinne.

– Maalaamisen ja sielunhoidon yhdistämisessä tärkein asia on turvallinen ilmapiiri, Johanna Vilja-Mantere sanoo.

Maalausiltaan osallistuvat saavat itse päättää, mitä he maalaavat. Maalaus voi olla esittävää tai abstraktia.

– Otamme lähtökohdaksi yhden raamatunkohdan, mutta jos itsellä nousee joku muu asia pintaan, voi maalata siitä.

Illan aluksi Vilja-Mantere kertoo väitöstutkimuksestaan Kuin kuvastimesta – Sielunhoidollisen kohtaamisen mahdollisuuksia taidelähtöisessä ryhmätoiminnassa. Sen jälkeen tehdään harjoitus, joka vähentää itsekritiikkiä. Sitten maalataan, siveltimellä tai ilman.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi