Harras hetki: Maalaaminen tekee pappi Katja-Maaria Vilénin sisäiset maailmat näkyviksi
Katja-Maaria Vilénille maalaaminen on oman ihmisyyden jakamista.

Katja-Maaria Vilénille maalaaminen on oman ihmisyyden jakamista.

Harras hetki: Maalaaminen tekee pappi Katja-Maaria Vilénin sisäiset maailmat näkyviksi

Joskus maalatessa joku väri saattaa tuntua epämiellyttävältä. Silloin kannattaa tarttua juuri siihen.

Alussa on hiljaisuus, oma salattu sisin, ihmettelyn ja etsimisen tila. Ilman sitä ei taidetta voi tehdä. Kun kuvataiteilijaksi opiskeleva pappi Katja-Maaria Vilén menee työhuoneelleen, hän laittaa usein rauhallisen musiikin soimaan. Sitten hän vain on hiljaa itsensä kanssa. Vilénin mielestä maalaamista ei voi ohjata järjellä. Olennaista hänelle on tunneyhteys keskeneräiseen maalaukseen ja vuoropuhelu sen kanssa. Prosessin aikana hänen mielialansa vaihtelevat innostuksesta epävarmuuteen ja ahdistukseen.

Jotkut kuvat ovat pysyneet mukana lapsuudesta asti

Idea maalaukseen voi syntyä Vilénille mistä tahansa. Sen huomaaminen vaatii häneltä sisäistä valppautta ja läsnäoloa. Täytyy olla aistit herkkinä ja kiinnittää huomiota asioihin. Jotkut kokemukset ovat niin voimakkaita, että niiden synnyttämät visiot säilyvät mielessä vuosia. Niistä tulee sisäisiä kuvia, sielunmaisemia. Lapsesta asti Vilén esimerkiksi on kantanut mielessään kuvaa ihmisestä kuilun reunalla. Siinä missä muut pitivät lapsena päiväkirjaa, Vilén piti kuilukirjaa. Sen piirroksissa toistuivat kuilu ja ihminen. Ihmisen etäisyys kuilun reunasta vaihteli sen mukaan, kuinka huolestuneella tai turvallisella mielellä Vilén milloinkin oli. Kuiluvisiosta syntyi lopulta aikuisena maalaus Maailman tila.

Parhaimmillaan maalatessa syntyy kokemus siitä, että tekee juuri sitä, mitä pitää tehdä.

Toisinaan maalaus lähtee liikkeelle väristä. Vilén aloitti piirtämisen ja maalaamisen lapsena, ja jo silloin hän huomasi, että värit vaikuttavat häneen vahvasti. Usein maalatessa syntyi niin voimakas värielämys, että hänen piti pysähtyä hengittämään. Värien valintaan vaikuttaa se, miten intensiivinen on maalauksen taustalla oleva kokemus tai näky. Eri väriyhdistelmillä on oma dynamiikkansa. Joskus joku väri saattaa tuntua vaikealta tai epämiellyttävältä. Vilén on sitä mieltä, että silloin kannattaa haastaa itseään ja tarttua juuri siihen.

Ehkä kokemuksia ei tarvitse erotella hengellisiin ja muihin

Parhaimmillaan maalatessa Vilénille syntyy kokemus siitä, että hän on oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja tekee juuri sitä, mitä hänen pitää tehdä. Hän tuntee olevansa omassa ytimessään, täysin yhtä sen kanssa, kuka on ja miksi on olemassa. Hän pohtii, että ehkä se riisutussa rehellisyydessään ja autenttisuudessaan on hengellinen kokemus. Tai ehkä kokemuksia ei tarvitse erotella hengellisiin ja muihin, koska kaiken taustalla on sama lähde.

Ensimmäinen oma näyttely on tuonut Vilénin maalaamiseen uuden ulottuvuuden: tekemisestä on tullut julkista. Välillä omien teosten esille ripustaminen on pelottanutkin. Silloin antautuu vuoropuheluun muiden kanssa, jakaa omaa ihmisyyttään ja ottaa vastaan toisten ihmisten kokemuksia. Maalauksissa on asioita, joiden kertomiseen sanat eivät riittäisi, sellaista, joka tähän asti on ollut piilossa. Siksi näyttelyn pitäminen on ollut Vilénille näkyväksi ja vastaanotetuksi tulemista.

Vilén ehti haudata lapsuutensa ja nuoruutensa taiteilijanhaaveet vuosikymmeneksi ennen kuin rohkaistui uudestaan opiskelemaan. Nyt tuntuu siltä, että hän on saanut ison osan identiteettiään takaisin, tullut eheämmäksi ja vahvemmaksi.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi