Marjatta Tiilikainen neuloo villanuttuja köyhien maiden vauvoille – hän on mukana valtavassa nuttuprojektissa, joka on tuottanut jo lähes 200 000 nuttua
Nuttujen neulominen on Marjatta Tiilikaisen tärkein harrastus. Hän tietää, että nutut menevät tositarpeeseen. Etiopiassa ja Afganistasissa yöt voivat olla kylmiä.

Nuttujen neulominen on Marjatta Tiilikaisen tärkein harrastus. Hän tietää, että nutut menevät tositarpeeseen. Etiopiassa ja Afganistasissa yöt voivat olla kylmiä.

Marjatta Tiilikainen neuloo villanuttuja köyhien maiden vauvoille – hän on mukana valtavassa nuttuprojektissa, joka on tuottanut jo lähes 200 000 nuttua

Espoolainen käsityöharrastaja päätti neuloa sata nuttua, mutta niitä syntyikin paljon enemmän.

Espoolainen Marjatta Tiilikainen on neulonut jo noin 400 villanuttua Etiopian ja Afganistanin sekä monen muun maan vastasyntyneille vauvoille. 

– Nuttu on helppo tehdä, sillä siinä kudotaan vain oikeaa ja nurjaa neulosta. Sen voi tehdä sekä pyöröpuikoilla että pitkillä neulepuikoilla. Kudon yleensä iltaisin samalla, kun katson televisiota. Nuttu valmistuu yleensä kolmen illan television katselun lomassa, Tiilikainen sanoo.

Hän näyttää kännykästään kuvia tekemistään nutuista: vihreitä, keltaisia, valkoisia, vaaleanpunaisia, sinisiä… Melkein kaikissa on mukana yksi- tai kaksivärinen raidoitus. Kaikki nutut ovat saman kokoisia ja samalla mallilla neulottuja.

Villan ominaisuudet ovat ykköskriteeri

Tiilikainen käyttää vauvojen neuleisiin pääasiassa Nalle-lankaa, jota saa kotiseurakunnastaan Tapiolasta. Hän tekee mielellään raidallisia nuttuja, joihin ostaa itse lisälankaa, kun löytää kaupan tarjoushyllystä mieluisen väristä. Tärkeintä langan valinnassa Marjatta Tiilikaisen mielestä on se, että vaate edistää vauvan terveyttä.

Nuttuprojektin neuleohjeen mukaan tehtävät nutut ovat yksinkertaisia valmistaa. Lankaa yhteen vaatteeseen menee 110–120 grammaa.

Nuttuprojektin neuleohjeen mukaan tehtävät nutut ovat yksinkertaisia valmistaa. Lankaa yhteen vaatteeseen menee 110–120 grammaa.

– Langassa pitää olla riittävästi villaa, jotta vaate kerää kosteutta ja lämmittää vauvaa kylminä öinä. Käytän Nalle-lankaa, jossa on villaa 75 prosenttia. Se on hyvä määrä.

– Ensimmäisiin tekemiini nuttuihin ostin itse langat, ja myös ystäväni antoivat lankojaan. Katson aina tarkasti, että langoissa on tarpeeksi villaa. Tekokuituinen vaate ei pidä vauvaa lämpimänä samalla tavalla kuin villainen.

Marjatta Tiilikainen innostui nuttujen tekemisestä viisi vuotta sitten, kun kirkkokahvien yhteydessä Tapiolan kirkolla kerrottiin lähetystyöstä ja esiteltiin nuttuprojektia. Tapiolan seurakunnasta oli siihen mennessä lähetetty eteenpäin noin 800 nuttua.

- Päätin, että teen ainakin sata nuttua, jotta päästään tuhanteen. Neulominen on hauskaa, ja vuosien aikana niitä syntyi iso määrä. Aion jatkaa niiden tekemistä niin kauan kuin käteni toimivat, Tiilikainen sanoo.

Seuraava nuttuerä lähtee joulun alla

Nyt nuttuja on lähtenyt Tapiolasta eteenpäin yhteensä yli 2 200. Joulun alla postitetaan seuraava lähetys, joka sisältää noin sata nuttua.

Tapiolan seurakunnan lähetyssihteeri Hannele Lehtinen koordinoi nuttujen valmistusta ja toimittamista eteenpäin. Hänen mukaansa seurakunnassa on ainakin 45 nuttujen tekijää. Heistä suurin osa neuloo kotonaan ja toimittaa valmiit tuotteet kirkolle. Lisäksi esimerkiksi Äiti Teresa -piiriläiset, lähetyspiiriläiset, opettajat ja nuorten nuttuklubilaiset ovat tehneet niitä.

Lehtinen toivoo, että kirkon vahtimestarille tuotavissa nuttupaketeissa olisi mukana tekijöiden nimet.

– Nuttujen neulominen on yksinkertaista, ja siksi se sopii myös aloittelijoille. Ne tehdään netissä olevan valmiin ohjeen mukaan. Vaihtoehtoisesti sen voi ommella myös kankaasta, esimerkiksi flanellista. Netissä on siihen kaava, Lehtinen neuvoo.

– Olen huomannut, että nuttujen tekeminen on monelle terapeuttinen kokemus. Neuloessa ja valmista vaatetta katsellessa saa kokea itsensä arvokkaaksi, vaikka kovin paljon muuta ei jaksaisikaan tehdä.

Neulominen rentouttaa ja vähentää stressiä. Sen on Marjatta Tiilikainenkin huomannut. Tullessaan väsyneenä kotiin hän istahtaa mielellään nojatuoliin kutomaan hetkeksi. Pian hän tuntee itsensä levolliseksi.

– Nuttujen tekeminen on tärkein harrastukseni, sillä tiedän niiden menevän tositarpeeseen, Tiilikainen sanoo.

Keskoskaappien puute käynnisti nuttuprojektin

Auttamisen halu ja käsitöiden tekeminen ovat yhdistyneet hyödyllisellä tavalla jo vuodesta 2008. Nuttuprojekti sai alkunsa Etiopiassa.

Etiopialaisen Airan sairaalan synnytysosaston henkilökunta pyysi Kansanlähetyksen lähetystyöntekijää, diakonissa Pirkko Tuppuraista miettimään, voisivatko suomalaiset keksiä heidän pienille keskosilleen jotain lämmintä vaatetta, jotta keskoset selviäisivät sadekauden. Sairaalassa ei ollut keskoskaappeja, ja pieniä keskosia kuoli keuhkokuumeeseen.

Tuppurainen sai käsiinsä kuvan vauvan nutusta ja teki sen pohjalta neuleohjeen. Alussa hänen tuttavansa Suomessa alkoivat neuloa nuttuja, ja pian innostus levisi laajemmalle. Ensimmäisessä Airan sairaalaan lähetetyssä kuormassa oli satoja nuttuja, ja pian määrä kasvoi tuhansiin. Keskosten lisäksi muutkin vauvat saivat sairaalasta kotiin lähtiessään nutun omaksi.

Vuosikymmenen aikana nuttuja on toimitettu Etiopiassa 23 sairaalaan, Afganistanissa 16 sairaalaan sekä lisäksi pienempiä eriä 18 muuhun maahan. Nuttuja on kudottu 19 eri maassa.

Suomessa nuttuprojektissa on mukana yli 700 kansalaisjärjestöä, seurakuntaa, koululuokkaa, työpaikkaa sekä lukuisia yksityisiä neulojia. Huhtikuuhun 2019 mennessä Suomessa oli neulottu noin 163 000 nuttua. Lisäksi on valmistettu kankaisia nuttuja.

Nuttuprojekti on Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen organisoima. Kansanlähetys on yksi kirkon seitsemästä lähetysjärjestöstä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi