Matinkappelin päiväkerhossa dinosaurukset karjuvat ja Taivaan Isä suojelee
Sekä vanhemmat että lapset ovat tyytyväisiä kirkon päiväkerhoihin. Syksyn ryhmiin ilmoittaudutaan pian.
Viljo Niskanen juoksee ärjyen Matinkappelin leikkikentän poikki.
– Täältä tulee dinosaurus, hän huutaa.
– Haluaako dinosaurus ruokaa, kysyy lastenohjaaja Leila Saarela.
Dinosaurus ei halua. Sen sijaan se kaatuu maahan ja nukahtaa.
Espoon Matinkylässä on juuri alkanut seurakunnan päiväkerho alle kouluikäisille. Yhdentoista lapsen ryhmän nimi on Heppakerho. Nimi on kerholaisten itse keksimä. Lapset ovat leikkineet koko talven erilaisia eläimiä. Yhdessä vaiheessa oltiin hevosia, joita piti syöttää ja silittää.
Matinkappelin Heppakerho on yksi monista päiväkerhoryhmistä, joita seurakunnat järjestävät ympäri pääkaupunkiseutua. Heppakerho kokoontuu kolmeksi tunniksi kolmena päivänä viikossa.
Pelkästään Espoon päiväkerhoihin osallistui viime vuonna tuhatkunta lasta.
– Päiväkerhomme ovat laadukasta varhaiskasvatusta, jossa on kristilliset arvot, kertoo Espoon seurakuntien kasvatustyön pastori Paula Enckell.
Leikin, askartelun ja muun touhuamisen lisäksi päivään kuuluu aina pieni hartaushetki.
Joka aamu hän kysyy, onko tänään kerhopäivä.
– Neljävuotiaan Sillan äiti Sini Pousi
Luterilainen päiväkerho sopii adventistille
Daniel Kinnunen ottaa Leila Saarelaa kädestä.
– Sun täytyy nyt mennä dinosaurusten luolaan, sanoo Daniel, joka on myös dinosaurus. Leila seuraa häntä kahden ison kiven väliin, minne dinosaurus kiipeää ja nukahtaa. Sitten se ärjäisee ja karkaa.
– No nyt se heräsi, Saarela toteaa.
Kivien raossa on myös toinen pieni poika. Lastenohjaaja Katri Salomaa kysyy häneltä, onko hänkin dinosaurus, mutta Aleksander Liubarsky on lepakko. Salomaa kertoo lapsille, että dinosaurukset ovat eläneet kauan sitten, ja niiden isoja luita on löydetty.
Suomen luterilainen kirkko on järjestänyt päiväkerhoja yli 70 vuotta. Sini Pousin neljävuotias tytär Silla Pousi on käynyt seurakunnan kerhossa kaksivuotiaasta.
– Ajattelimme, että kerhossa oppii ryhmätoimintaa ja olemaan ilman äitiä, Pousi kertoo.
Pousin perhe valitsi seurakunnan kerhon sijainnin vuoksi, ja hengellisyys oli plussaa. Sini Pousi kuuluu itse seitsemännen päivän adventtikirkkoon, mutta luterilaisen kirkon kerho sopi hyvin.
– Silla viihtyy älyttömän hyvin. Joka aamu hän kysyy, onko tänään kerhopäivä, ja illallakin välillä, onko huomenna kerhopäivä.
Vasemalla Eero Nissinen ja oikealla Julius Visti.
Kristillisen etiikan oppimisesta ei ole kenellekään haittaa, uskoi sitten mihin tahansa.
– Viisivuotiaan Eeron äiti Katja Nissinen
Vuosi on pitkä aika lapsen elämässä, mutta ei työelämässä
Myös Katja Nissisen neljä lasta ovat käyneet seurakunnan päiväkerhossa. Tällä hetkellä menossa on mukana nuorimmainen, Eero Nissinen.
– Kerho-ohjaajista ja -kavereista puhutaan kotonakin. On selvästi ihanaa, että kuuluu johonkin ryhmään, Nissinen kertoo.
Nissinen kuvailee itseään tapakristityksi, mutta suhtautuu positiivisesti päiväkerhon uskontokasvatukseen.
– Kristillisen etiikan oppimisesta ei ole kenellekään haittaa, uskoi sitten mihin tahansa.
Seurakunnan päiväkerho on Nissisen mielestä hyvä vaihtoehto päiväkodille, jos vanhempi pystyy olemaan osan viikosta kotona.
– On lapselle kevyempi vaihtoehto, jos ei tarvitse olla pitkiä päiviä päiväkodin isoissa ryhmissä, hän selittää.
– Jos lapsi voi olla vuodenkin päiväkerhossa ennen kuin menee päiväkotiin, se on lapsen elämässä pitkä aika, mutta työelämän mittakaavassa lyhyt.
Taivaan Isä ja Nalle Puh
Haalareita laitetaan naulakkoon ja sisätossuja jalkaan. Kun ohjaajat eivät kuule, yksi poika kertoo toiselle, että hänellä on eväänä kakkaa ja päärynöitä. Kaveri hihittää. Pikkutyttö esittelee ohjaajalle äidiltä saamiaan pinkkejä tarrakorviksia, joissa on perhosia.
Kohta istutaan kaareen, lauletaan Pienen pieni veturi, sytytetään kynttilä ja lauletaan rukousloru. Taivaan Isä suojelee pieniä ja suuria ihmisiä kerhossa ja kotona.
Kasvatustyön pastorin Paula Enckellin mukaan päiväkerhojen kristillisyys pidetään lasten ikäkauteen sopivana.
– Haluamme tukea lapsen kasvua kokonaisvaltaisesti. Otamme mukaan musiikin, leikin ja hiljaisuuden. Tällainen on rikkautta meidän kirkossamme, Enckell kertoo.
Rukouksen jälkeen Heppakerhon lapset kertovat vuorollaan, mistä Nalle Puh -pehmolelu on tänään iloinen. Muun muassa hunajasta, ystävistä, nukkumisesta ja uimahallista.
Vasemmalta Julius Visti, Silla Pousi ja Enni Kurki.
Näin haet päiväkerhopaikkaa
Espoon seurakuntien päiväkerhoryhmiin voi hakea 1.–31. maaliskuuta.
Lisätietoja Helsingin seurakuntien päiväkerhoryhmistä ja ilmoittautumisesta löytyy kunkin seurakunnan nettisivuilta.
Lisätietoja Vantaan seurakuntien päiväkerhoryhmistä ja ilmoittautumisesta löytyy kunkin seurakunnan nettisivuilta. Vantaan seurakuntien päiväkerhoryhmiin on jatkuva haku.
Kauniaisten seurakunnan päiväkerhoryhmiin voi hakea huhtikuussa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tältä näyttää, kun lapsikatras muovailee sydämiä ja kuupiirakkaa muovailuvahasta Hakunilan päiväkerhossa
Hyvä elämäPäiväkerhossa muovaillaan, lauletaan, leikitään, rukoillaan ja kurkistellaan sormien välistä.
