Mielipide: Menetimme 31-vuotiaan poikamme, mutta firma ei ottanut osaa edes adressilla
Kirkko ja kaupungissa oli Hilkka Olkinuoran kirjoitus siitä, kuinka hän menetti lapsensa. Se oli koskettava.
Meidän poikamme teki ratkaisunsa 31-vuotiaana, oman käden kautta. En pidä sanasta itsemurha, koska eihän kukaan voi itseään murhata. Toinen nimike olisi oma ratkaisu.
Eräs kansanedustaja teki äskettäin oman ratkaisunsa eduskunnassa. Hänelle puuhataan nyt muistomerkkiä.
Poikamme oli puolestaan autopeltiseppänä Volvo Bilialla Kaivokselassa. Muistotilaisuudessa ei ollut edes adressia firmalta. Sitä tuttavat ihmettelivät. Eivät kuulemma tienneet, voiko ottaa osaa. Soitto meille tai avovaimolle olisi ollut ratkaisu tuohon.
Mieleeni tulee ajatus siitä, kuinka eriarvoisia me olemme elämässä ja kuolemassa.
E. Eveli
Vantaa
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Minullakin oli elämänhaluton aika, jolloin pyysin keittiöveitsien piilottamista
PuheenvuorotMarras merkitsee kuolemassa olevaa. Mitä tehdä, kun halu kuolla osuu kohdalle? Puhuminen ei tunnu paljolta, mutta se auttaa, kuunteleminen vielä enemmän, sanoo Hilkka Olkinuora.
