Mielipide: Metsä on palautuva ekosysteemi
Paula Lönnemo liittyi ympäristöjärjestöjen näkemyksiin metsien hoidosta. Ne eivät perustu metsätieteen tuloksiin vaan heijastavat metsätalouden vastaisuutta.
Tästä otan esiin ”jatkuvan kasvatuksen menetelmän”. Sitä tarjotaan käytettäväksi talousmetsiin, vaikkei se perustu luonnonlakeihin eikä havumetsien luonnonmukaiseen uudistumiseen eikä myöskään lajiston kykyyn palautua eli resilienssiin. Esimerkiksi kangasvuokko nousee kukkaan keväisin avohakkuun jälkeen.
Metsät ovat ikiajoin uudistuneet palojen, myrskyjen ja laajojen hyönteistuhojen jälkeen. Mänty ja koivut ovat paljaan maan metsittäjiä. Palossa tuhoutuvat pienet puut, sillä vain harvoin tuli nousee latvustoon. Televisiossa olemme nähneet tästä esimerkkejä Kaliforniasta, Australiasta ja Siperiasta.
Uusi riski metsän jatkuvalle kasvatukselle ovat sorkkaeläimet.
Jos metsät olisivat ”jatkuvan kasvatuksen tilassa”, paloherkkyys lisääntyisi. Kuusta olisi teoreettisesti mahdollista kasvattaa puolivarjoisten puiden siimeksessä. Kun kasvillisuus peittää maapohjan, sen lajisto ei pysty uudistumaan ja köyhtyy. Vain puun lahottajille olisi elintilaa.
Uusi riski jatkuvalle kasvatukselle ovat sorkkaeläimet. Ne, villisika mukaan lukien, syövät myös muun kasvillisuuden. Sekä peuroja että kauriita on noin 100 000. Minunkaan ei tarvitse kauan odottaa, kun näen kotini ikkunasta 4–5 peuran lauman. Naapurini on tuskastunut, kun kotipuutarhan pitämisestä ei tule mitään.
Jatkuvan kasvatuksen illuusiota on lisännyt oletus, että luonto huolehtii uudistumisesta kustannuksitta. Toisaalta viljavilla mailla jatkuvan kasvatuksen puut tuottavat vähemmän ja riskit ovat suuria.
Menetelmää voisi käyttää silloin, kun taloudellinen tulos ei ole tärkeä. Entisellään säilytettävät kirkkomaat ympäristöineen olisivat mitä parhaimpia kohteita.
Simo Hannelius
metsänhoitaja, Kauniainen
Jaa tämä artikkeli:
_preview.jpg)