Mielipide: Avohakkuu ei ole metsän hoitoa

Mielipide: Avohakkuu ei ole metsän hoitoa

Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Karoliina Niemi kommentoi seurakuntien metsien hoitoa. Kaikki kansainvälisestikin merkittävät sanakirjat määrittelevät metsän kasvupaikaksi, jossa kasvaa puita eikä esimerkiksi vain vattua, horsmaa, heiniä ja pieniä puun taimia. Siten avoala ei ole metsää, mutta se voi olla entistä metsää. Saman määrittelyn mukaan metsän avohakkaaminen ei ole sen hoitoa vaan hävitystä.

Puun taimien istutuskaan ei ole metsän hoitoa vaan niiden kasvattamista avoalalla eli ikään kuin kaalipellolla. Aitoa luonnon monimuotoista metsää ja puupeltoa ei pitäisi sekoittaa keskenään. Käsitteiden määrittelyn ongelma koskee myös metsän avohakkuuvapaata eli jatkuvaa kasvatusta.

Metsälain perusteluissa, metsäkeskuksen ohjeissa, Suomen Metsäyhdistyksen sanakirjassa ja Luken tutkijoiden tulkinnoissa määritellään jatkuva kasvatus aivan eri tavalla kuin menetelmän kehittäjät ja sitä 40 vuotta tutkineet tiedemiehet sen määrittelevät.

Eipä ihme, että keskustelu on sekavaa ja viralliset tiedot jatkuvasta kasvatuksesta vääristeltyjä. Kaikki useiden vuosikymmenien aikana tehdyt tieteelliset tutkimukset osoittavat jatkuvan kasvatuksen olevan sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta ylivoimainen avohakkuukäytäntöön verrattuna. Luonnonmetsien tuhatvuotinen rakenne ja kehitys vahvistavat tulokset.

Menetelmän kehittäjien määritelmä on seuraava: ”Jatkuvalla kasvatuksella metsä säilytetään jatkuvasti puustoisena eikä avohakkuuta tehdä. Hakkuita ovat muun muassa yläharvennus, ylispuuhakkuu sekä erirakenteishakkuu. Joitakin isoimpia puita säästetään maiseman, monimuotoisuuden ja puuston rakenteen säilyttämiseksi sekä geenipankiksi ja poronhoitoalueella luppopuiksi. Lahopuita ei poisteta eikä maata muokata eikä ojiteta.”

Asianmukaisessa ja rehdissä käytännössä eri menetelmistä käytetään niiden kehittäjien laatimia malleja ja nimiä eikä sekoiteta erilaisia malleja keskenään. Tätä periaatetta ei ole noudatettu Suomen virallisessa metsäpolitiikassa.

Menetelmiä voidaan toki kehittää useita erilaisia, mutta niille pitäisi antaa erilliset nimet. Suomen Metsäyhdistyksen käyttämä menetelmä eroaa merkittävästi aidosta jatkuvasta kasvatuksesta. Sen nimi voisi olla vaikkapa puuston sekakasvatus.


Erkki Lähde
metsämaatieteen ja metsänhoidon emeritusprofessori

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi