Mielipide: Seurakuntien metsiä tulisi hoitaa tiedon eikä mielikuvien perusteella
Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on 167 000 hehtaaria metsää. Ei ole yhdentekevää, miten tätä merkittävää omaisuuserää hoidetaan.
Jatkuva kasvatus esitetään usein parhaana tapana kasvattaa metsää − niin talouden, ilmaston kuin monimuotoisuuden näkökulmasta. Luontojärjestöt neuvovat seurakuntiakin näin. Tutkimus ei kuitenkaan anna mustavalkoisia vastauksia.
Ilmaston osalta väitteelle löytyy tutkimuspohjaa tietyntyyppisillä turvemailla. Kivennäismailla, joita on valtaosa Suomen metsistä, tasaikäinen metsätalous tuottaa useimmiten enemmän ilmastohyötyä, kun puusto kasvaa nopeammin.
Metsälajien uhanalaisuuden tärkein syy on vanhojen metsien ja lahopuun vähäinen määrä, ei tietty metsänkasvatustapa. Onnistuessaan jatkuva kasvatus voi tietyillä kasvupaikoilla olla taloudellinen ratkaisu, mutta käytännön kokemuksia jatkuvan kasvatuksen pitkän aikavälin kannattavuudesta ei ole.
Metsänkasvatustapoja ei kuitenkaan ole syytä asettaa vastakkain. Esimerkiksi kasvupaikka ja olemassa oleva puusto vaikuttavat siihen, miten metsää on järkevää hoitaa.
Valinnan lähtökohtana tulisi olla myös tutkimustieto ja maanomistajan tavoitteet. Sapluunaratkaisua metsien hoitoon ei valitettavasti ole.
Karoliina Niemi
metsäjohtaja
Metsäteollisuus ry
Jaa tämä artikkeli:
