Mielipide: Kirkon teologian ja toiminnan välissä on kuilu metsänhoidossa
”Meille on annettu tehtäväksi pitää huolta Jumalan luomakunnasta”, toteaa K&k -lehden jutun otsikossa kirkon ympäristöpalkinnon saanut nuorisotyönohjaaja Heidi Granström (K&k 11.2.).
Meidän Metsämme -kansalaisliike julkisti marraskuussa 2020 vetoomuksen, joka lähetettiin muun muassa kaikille seurakunnille, hiippakuntavaltuustoille, piispainkokoukselle ja medialle. Siinä esitetään, että seurakunnat suojelisivat jäljellä olevat vanhat metsänsä ja siirtyisivät talousmetsissä käyttämään jatkuvan kasvatuksen menetelmää. Myös lintujen pesimärauhaa on kunnioitettava.
Vetoomuksessa sanotaan, että olemme ”hämmentyneitä kun näemme ja luemme uutisia siitä, miten moni seurakunta jopa avohakkaa vanhoja metsiään eikä vaalikaan niiden monimuotoista luontoa. Suuri osa Suomen metsälajeista ja -luontotyypeistä on uhanalaistunut juuri metsien hoidon ja hakkuiden seurauksena. Näemme tässä kirkon teologian ja toiminnan välillä suuren kuilun.”
Kirkon talouden on mahduttava luonnon asettamiin rajoihin. Hiilineutraalisuustavoite ei riitä, kun luonnon monimuotoisuus jatkaa heikkenemistään.
Vetoomuksen on allekirjoittanut yli 800 kansalaista. Paljon on nyt meistä kaikista kiinni. Jokaisen luontokadosta huolissaan olevan seurakuntalaisen kannattaa tutustua vetoomukseen ja seurata oman seurakunnan metsänkäsittelytoimenpiteitä sekä vaikuttaa tähän päättäjien kautta. Jokainen puu ja maa sen ympärillä on monen eliön koti.
Paula Lönnemo
pastori, Porvoon hiippakunta
Ota kantaa! Voit jättää oman mielipidekirjoituksesi täällä.
Jaa tämä artikkeli:
