Mielipide: Mikä on kirkon kanta Israel-Palestiina-konfliktiin?

Mielipide: Mikä on kirkon kanta Israel-Palestiina-konfliktiin?

Kirkolta voisi odottaa selvää näkemystä ajankohtaiseen, kristittyjä mietityttävään asiaan, nimittäin Israel-Palestiina-konfliktiin. Valtamedia antaa siitä yksipuolisen ja vääristyneen kuvan. Seuraavassa on lyhyt katsaus historiaan ja faktoihin.

Israelin yli 3000 vuoden historia ja side maahan on tunnustettu totuus. Salomon rakensi ensimmäisen temppelin Araunan puimatantereelle Jerusalemin viereen, Herodes viimeisen. Moskeijat siellä ovat tuoretta historiaa.

Toinen vaiettu totuus on tämä: Arabeja alueella on aina ollut, mutta Palestiina-nimistä maata, kansaa, etnistä ryhmää, kulttuuria tai kieltä ei ole koskaan ollut olemassa.

Roomalaiset nimesivät Israelin Palestiinaksi tuhottuaan Jerusalemin ja ajaakseen juutalaisten muistonkin maasta. Se on pilkkanimi muinaisten philistiniläisten mukaan. Viesti juutalaisille oli, etteivät nämä kuulu sinne, vaan ovat muukalaisia kuin filistea­laiset. On paradoksaalista, että Israelin arabit kantavat nyt ylpeinä tuota emme-kuulu-tänne-pilkkanimeä, aseiden ja terrorin voimalla.

Valtaosa arabeista tuli alueelle vuoden 1882 jälkeen ympäröivistä maista, pääosin Egyptistä ja Saudi-Arabiasta, samoihin aikoihin kuin juutalaisten paluu maahan laajemmin alkoi.

Balfourin julistuksesta 1917 lähti kehitys alueen jakamiseksi Kansainliiton johdolla. Juutalaisten historiallinen yhteys maahan tunnustettiin. Heille määritelty alue kutistui lopulta kahteen seitsemäsosaan, kun 5/7 osoitettiin arabeille ja nimettiin Trans-Jordaniaksi. Israel hyväksyi sen 1922, arabit eivät, vaikka silloin perustettiin kolme muutakin arabivaltiota: Irak, Syyria ja Libanon.

Kansainliiton sopimukset siirtyivät 1945 YK:lle sitovina ja sellaisinaan (päätöslauselma 80), mutta se esittikin 1947 uuden suunnitelman, jossa Israelille jäi vain 1/7:n suuruinen epämääräinen alue. Israel ilmaisi tyytymättömyytensä ja arabit hylkäsivät tuonkin.

Israel julistautui itsenäiseksi 1948. Hetki sen jälkeen arabit julistivat ”pyhän sodan” ja hyökkäsivät kuuden arabivaltion voimalla Israeliin. Loppu on lähihistoriaa. Israel on selvinnyt seuraavistakin sodista ja hallitsee nyt suunnilleen vuoden 1922 suunnitelmaa vastaavaa aluettaan.

Israelia syytetään alueen pakolaisongelmasta, mutta totuus on toinen. Johtajiensa vaatimuksesta 700 000 arabia lähti maasta 1948 ”pyhän sodan ajaksi” ympäröiviin arabimaihin. Heidät asutettiin ”väliaikaisesti” leireihin. Edelleen jatkuva pakolaisten kurjuus on siis arabien omien johtajien aikaansaamaa. Useimmissa arabimaissa ”palestiinalaisilta” evätään kansalaisuus, ja he joutuvat jopa syrjityiksi. Tuolloin myös arabivaltioissa asuneiden juutalaisten oli lähdettävä kodeistaan. Siitä ei vain puhuta mitään.

Israel-Palestiina-konfliktiin on vain kaksi ratkaisua.

Israelia nimitetään miehittäjäksi, mikä on absurdia. Kuinka itsenäinen valtio voisi miehittää itseään? Suvereenilla valtiolla on oikeus ja velvollisuus rakentaa maataan, ylläpitää yhteiskunnallista järjestystä ja puolustautua terroria vastaan.

On vain kaksi ratkaisua. Joko Israelin arabit hyväksyvät asemansa Israelin valtion kansalaisina, mikä oli tarkoituskin, tai True Two States Solution: jotka eivät hyväksy sitä, muuttavat Jordaniaan, joka velvoitetaan vastaanottamaan heidät YK:n tuella.

Entä mitä kirkko sanoo?

Hannu Ihalainen

seurakuntaneuvoston jäsen

Helsingin Mikaelin seurakunta

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi