Miksi Mika, Juha ja Heikki halusivat isäksi? ”Sanomaton onni, joka lapsen mukana tulee, voi tulla yllätyksenä”
Vantaalainen Mika Ijäs, helsinkiläinen Juha Virtanen ja espoolainen Heikki Hannimäki ovat isiä. Se on heidän mielestään ihanaa.

Vantaalainen Mika Ijäs, helsinkiläinen Juha Virtanen ja espoolainen Heikki Hannimäki ovat isiä. Se on heidän mielestään ihanaa.

Miksi Mika, Juha ja Heikki halusivat isäksi? ”Sanomaton onni, joka lapsen mukana tulee, voi tulla yllätyksenä”

Ajatus lasten saamisesta pelottaa monia. Kirkko ja kaupungin haastattelemat isät kannustavat uskaltamaan.

Kirkko ja kaupunki kysyi isänpäivän kunniaksi kolmelta mieheltä, millaista on olla tuore isä, uusperheen isä ja isoisä.

"Lapsiin liittyvä huoli on erilaista kuin muut huolet. Se on säväyttävämpää", kertoo Mika Ijäs.

Mediassa kohistaan, että yhä harvempi suomalainen haluaa lisääntyä. Mika Ijäs, olet 42-vuotias kouluttaja Vantaan Tikkurilasta. Sinulla on kahdeksanvuotias tytär ja reilun kuukauden ikäinen vauva. Miksi halusit isäksi?

– Alle kolmekymppisenä en erityisesti halunnut lapsia. Kun kaverini alkoivat saada jälkikasvua, vertasin itseäni heihin ja mietin, mitä minun pitäisi haluta.

– Oli hyvä, että en lähtenyt imitoimaan muita. Olin kypsä isäksi vasta myöhemmin.

– Lapset tuovat elämään uudenlaista merkityksellisyyttä ja kokemuksen, että on osa isompaa ketjua. Ymmärsin sen vasta sen jälkeen, kun sain lapsia.

– Lapsiperheiden elämästä annetaan joskus sellainen kuva, että kaikki entinen käy mahdottomaksi. Minä en koe, että lapsi olisi sulkenut mitään ovia. Aikatauluja lapset kyllä lisäävät.

Millaisia tunteita lasten saaminen herätti sinussa?

– Olin ensimmäisen lapsen syntyessä jo 34-vuotias ja ymmärsin, ettei lasten saaminen tai kumppanin löytäminen ole itsestään selvää.

– Lapsi herätti minussa syvää rakkautta ja kiitollisuutta. Rakkaus ei ole vain tunne, mutta joskus rakkauden voi tuntea vahvasti.

– Myös lapsiin liittyvä huoli on erilaista kuin muut huolet. Se on säväyttävämpää. Sitä toivoo, että olisipa kaikki hyvin.

Kun tavallinen arki on hyvää, elämä on hyvää.

– Mika Ijäs

Mitä tärkeää olet oppinut omalta isältäsi?

– Konstailemattomuutta. Sellaista, että kun tavallinen arki on hyvää, elämä on hyvää. Ei tarvitse maalailla taivaanrantoja, että voi olla tyytyväinen.

– Isä on hyvällä tavalla nöyrä ukko, ja se on minullekin jonkinlainen ihanne.

Esikoistyttäresi syntyi edellisessä parisuhteessasi ja vauvasi nykyisessä avioliitossasi. Mikä uusperheen isyydessä on vaikeinta?

– Vanhempi tyttäreni asuu joka toinen viikko meillä ja joka toinen viikko äitinsä kanssa tien toisella puolella. Matka on lyhyt, ja lapsi voi vapaasti viipotella kotiensa välillä.

– Silti viikon tauot ja erossa oleminen tuntuvat vaikeilta.

Millainen on iltarukouksesi?

– Olen huono rituaalirukoilija, ja rukoilemiseni on spontaania.

– Pienissä iltaisissa hetkissä lasten kanssa tapahtuu mielestäni jotain samanlaista kuin rukouksessa. Se on läsnäoloa ja rauhoittumista.

– Ajattelen, että niissä hetkissä olemme näkyvillä myös yläkertaan.

"Älä pelkää. Mitä tuleekin, sinä selviät siitä kyllä", kannustaa Juha Virtanen.

Mediassa kohistaan, että yhä harvempi suomalainen haluaa lisääntyä. Juha Virtanen, olet 62-vuotias arkkitehti Helsingin Pirkkolasta. Sinulla on kolme lasta ja pian neljä lastenlasta. Miksi halusit isäksi?

– Ajatus lapsista kypsyi osana aikuistumista. Kun tulee isäksi, on osa sukupolvien ketjua.

– Ajattelimme vaimoni kanssa, että haluamme lapsia, jos vain saamme niitä. Lapsia ei tehdä, mutta niitä voi saada. Ensimmäinen lapsemme syntyi, kun olin 28-vuotias.

– Isäksi tuleminen muutti elämäni perusteellisemmin kuin kotoa pois muuttaminen, opiskelujen aloittaminen, naimisiin meneminen tai työpaikan saaminen. Mikään, mitä olin tehnyt elämässäni siihen mennessä, ei tuntunut niin suurelta identiteetin muutokselta kuin isäksi tuleminen.

Millaisia tunteita lastenlasten saaminen herätti sinussa?

– Valtavaa kiitollisuutta. Tuntuu, että elämä jatkuu ja tulee täydeksi.

– Minusta tuntuu, että tällä kaikella on tarkoitus, jota en välttämättä itse ymmärrä. Tajuan kuitenkin olevani osa sitä.

– Kun tulin aikoinani isäksi, tajusin ensimmäistä kertaa, miltä omasta isästäni oli tuntunut, kun hän sai lapsia. Kun tulin ukiksi, tajusin taas, miltä isästäni oli tuntunut, kun hän sai lapsenlapsia.

Mitä tärkeää olet oppinut omalta isältäsi?

– Rakkauden. Isäni osasi rakastaa. Se oli enemmän tekoja kuin sanoja. Se oli uskollisuutta ja läsnä olemista.

– Isäni antoi minulle mallin, että isänä ja ukkina oleminen on nimenomaan olemista.

Tuntuu, että elämä jatkuu ja tulee täydeksi.

– Juha Virtanen

Minkälaisen neuvon antaisit ihmiselle, joka miettii, haluaako lapsia vai ei?

– Älä pelkää. Mitä tuleekin, sinä selviät siitä kyllä. Olet selvinnyt siitäkin, mitä sinulla on ollut elämässäsi tähän mennessä.

– Mutta se sanomaton onni, joka lapsen mukana tulee, voi tulla yllätyksenä.

– Luulen, että monia nuoria pareja vaivaa tulevaisuudenpelko. On epävarmuutta, kestääkö parisuhde. On ilmastoahdistusta ja globaaleja kriisejä.

– Mutta minä näen joka puolella maailmaa suomalaisia ratkomassa visaisia ongelmia. Olemme osa ratkaisua, emme vain osa ongelmaa. Olisi vahinko, jos emme antaisi uusille ihmisille mahdollisuutta tulla tähän maailmaan.

Millainen on iltarukouksesi?

– Tapasin lapseni äskettäin kunkin syntymäpäivänä Helsingin yliopiston Tiedekulmassa, mistä ostin heille lahjakirjat. Kysyin samalla kuulumiset.

– Minulla ei ole avaimia lasteni onneen, mutta voin siunata heitä. Ja nyt minulla on tuore tieto, mitä rukoilla heidän puolestaan.

"En keksi mitään järkevämpää kuin lasten saaminen", sanoo Heikki Hannimäki.

Mediassa kohistaan, että yhä harvempi suomalainen haluaa lisääntyä. Heikki Hannimäki, olet 40-vuotias vaatealan maahantuontiyrityksen perustajajäsen Espoon Iirislahdesta. Esikoispoikasi syntyi kesäkuussa. Miksi halusit isäksi?

– Mitä enemmän minulle on tullut ikää ja mitä pidempään olen ollut työelämän oravanpyörässä, sitä selvemmäksi on tullut, että haluan lapsia.

– En keksi mitään järkevämpää kuin lasten saaminen. Mitä muuta varten me olemme täällä? Jonkin jäljen me maailmaan jätämme, ja paras jälki on oma jälkikasvu.

Millaisia tunteita lasten saaminen herätti sinussa?

– Aluksi tuli vain ihmetys: onko tämä lapsi todella minusta? Sitten ajattelin, että onpa loistavaa: tämä lapsi todella on minusta. Että olenkin saanut aikaan jotain näin hienoa.

– En usko, että voi olla olemassa mitään tärkeämpää kuin oma lapsi. Jokaisella on hyvä olla jonkin verran tervettä itsekkyyttä, mutta kun sain lapsen, omat prioriteettini jäivät taka-alalle. Tärkeimmäksi nousi lapsen turvaaminen nyt ja tulevaisuudessa.

– Siskollani on kolme lasta, joiden kanssa olen saanut hyvää harjoitusta. Sairaalassa minä olin se, joka vaihtoi ensimmäiset vaipat. Että tänne vain se jätkä, nyt mennään.

Että olenkin saanut aikaan jotain näin hienoa.

– Heikki Hannimäki

Mitä tärkeää olet oppinut omalta isältäsi?

– Olen kahden opettajan poika, ja he opettivat minulle esimerkiksi kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan.

– Olen kiitollinen myös siitä, että kotona oli turvallinen ympäristö ja selvät rajat. Teininä minusta saattoi tuntua, että minulla on maailman tiukimmat vanhemmat, mutta nyt olen heille kiitollinen. Rajat ovat rakkautta ja välittämistä. Sitä haluan tarjota omallekin lapselleni.

Minkälaisen neuvon antaisit ihmiselle, joka miettii, haluaako lapsia vai ei?

– Oikeaa aikaa ei loppupeleissä ole. Jos miettii, että ensin pitää olla oma asunto, unelmatyö ja kaikki muu valmiina, aika saattaa mennä ohi.

– Jos haluaa lapsen ja on löytänyt hyvän kumppanin rinnalleen, kannattaa uskaltaa.

Millainen on iltarukouksesi?

– Lapsi nukkuu parhaiten, kun illalla on tietyt rutiinit. Meillä on alusta alkaen ollut tapana, että minä pidän poikaa sylissäni ja laulan hänelle Sinistä unta. Samalla toivon, että hänellä menee hyvin ja että hän on turvassa.

– Unilaulun aikana mietin myös muita läheisiä ja rakkaita ja toivon heille hyvää. Se on sellainen iltarukous siinä samalla.

Isänpäivää vietetään sunnuntaina 10. marraskuuta.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi