Kolumni: Doctor Who otti kömpelösti kantaa sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolesta
Hyvä tahto ei vielä tee tarinasta hyvää, kirjoittaa Ella Luoma.
Kun pääsee ääneen julkisessa tilassa, olisi hyvä miettiä, haluaako puolustaa heikommassa asemassa olevia vai kiillottaa sädekehäänsä. Eroa näiden kahden välillä ei aina huomaa itse. Koska muiden toimintaa on helpompi analysoida kuin omaansa, olen miettinyt tätä Doctor Whon parissa. Sarjan uusi kausi pyörähti käyntiin tänä keväänä.
Doctor Who on brittiläinen science fiction -sarja, jossa Tohtoriksi itseään kutsuva avaruusolio seikkailee ajassa ja universumissa. Sarja sai alkunsa 1960-luvulla, ja 2000-luvun alussa ohjaaja, käsikirjoittaja ja intohimoinen Doctor Who -fani Russell T. Davies puhalsi siihen uuden hengen. Sarjalla on ollut useita ohjaajia ja käsikirjoittajia, mutta Davies palasi tänä vuonna vetovastuuseen.
Davies on tunnettu vähemmistöjen puolustaja ja käyttänyt asemaansa yhteiskunnallisten kysymysten käsittelyyn. Sarja on aina pyrkinyt huomioimaan vähemmistökysymykset, sarjassa oltiin avoimesti biseksuaaleja jo 2000-luvun alussa.
Ei siis ollut yllättävää, että Daviesin kauden ensimmäinen jakso otti kantaa sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolesta esitellessään avoimesti transsukupuolisen hahmon. Yllättävää oli enemmänkin se, että hahmo jäi pinnalliseksi, kuin hieman kesken.
Nyt internet on pullollaan vihaisia videoita siitä, kuinka Doctor Who on pilalla. Tämä taas on ilmaista mainosta sarjalle.
En voi olla miettimättä halusiko Davies transnäkyvyyden lisäksi näkyvyyttä ennen kaikkea Doctor Wholle, sillä mikään ei kulttuurisodissa herätä sellaista intohimoa kuin keskustelu sukupuolivähemmistöjen oikeuksista. Nyt internet on pullollaan vihaisia videoita siitä, kuinka Doctor Who on pilalla. Tämä taas on ilmaista mainosta sarjalle.
En sano, etteikö mediassa pitäisi olla enemmän transnäkyvyyttä – ehdottomasti pitäisi – enkä sitä, etteikö Daviesin sydän olisi paikallaan. Olisin vain toivonut, että sukupuolivähemmistöjä käsittelevä jakso olisi ollut parempi. Hyvä tahto kun ei vielä tee hyvää tarinaa.
Davies on itse sanonut, että jos agenda on tärkeä, tarina saa väistää. Se on raikas tapa ajatella, koska usein vähemmistöjen pitää väistää. Mutta miksi kenenkään pitäisi tässä tapauksessa väistää? Erinomaisella tarinalla voi ajaa hyvää agendaa.
Tässä ajassa on houkuttelevaa saada aikaan pöhinää. Pitäisi muistaa, ettei se ole itseisarvoista.
Kirjoittaja on populaarikulttuurin ilmiöihin hurahteleva teologi, feministi ja päiväuneksija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Rasistinen kupla on sosiaalisen median kuplista vaarallisin
PuheenvuorotDoctor Whon jakso Dot and Bubble on terävä kuvaus siitä, miten itsetuhoista ja typerää rasismi on, kirjoittaa Ella Luoma.
