Kommentti: Translaki pitää muunsukupuoliset näkymättöminä – kaikki meistä eivät ole naisia tai miehiä
Sukupuolia on enemmän kuin kaksi ja maapallo on pyöreä riippumatta siitä, miten kukin asian henkilökohtaisesti kokee. On epäkohta, että muunsukupuolisia ei silti ole juridisesti olemassa.
Eduskunta vahvistanee pian uuden translain. Lakiuudistukseen liittyvässä kohussa on jäänyt sivuun, että se pönkittää edelleen kaksijakoista sukupuolikäsitystä. Siis sitä, jonka mukaan on olemassa naisia ja miehiä ja sitten transihmisiä, jotka kokevat syntyneensä vääränlaiseen kehoon.
Kyllä, suurin osa meistä kuuluu näihin ryhmiin. Mutta kaikki eivät kuulu.
Muunsukupuolisten määrästä ei ole juuri kerätty tilastotietoa. Vuoden 2021 kouluterveyskyselyssä 5 prosenttia 8–9-luokkalaisista kertoi kuitenkin kokevansa sukupuolensa muuksi kuin tytöksi tai pojaksi.
Muunsukupuoliset eivät tunne omakseen itselleen syntymässä määriteltyä sukupuolta, mutta eivät sitä toistakaan. Kokemus on jotain muuta. Intersukupuolisilla ihmisillä voi olla sekä miehelle että naiselle tyypillisiä piirteitä anatomiassaan, kromosomeissaan ja hormonituotannossaan.
Sukupuolentutkimuksen seura nosti esiin translakiin pyydetyssä lausunnossa juuri muunsukupuolisten ja intersukupuolisten aseman. ”Suomessa tunnustetaan vain kaksi oikeudellista sukupuolta. Tähän tulisi tulla muutos, koska nykytietämyksen valossa eletty sukupuoli, sukupuoli-identiteetit ja niiden ilmaiseminen eivät rajoitu vain kahteen sukupuoleen.” Joissakin valtioissa viralliseksi sukupuolekseen voi ilmoittaa kolmannen vaihtoehdon.
Ei ole tutkittu, mistä kaikista syistä joku kokee sukupuolensa olevan muu kuin mies tai nainen. Se kuitenkin tiedetään, että autismikirjon ihmiset kokevat näin muita useammin. Myös osa intersukupuolisista tuntee olevansa kahden sukupuolen välissä tai jotain muuta.
Mitä vaihtoehtoja jää ihmiselle, jota ympäröivä yhteisö kieltäytyy näkemästä?
Monen on vaikea ymmärtää sukupuolen moninaisuutta – tai edes uskoa sitä todeksi. Jotkut kuittaavat sen erikoisuuden- ja huomiontavoitteluna.
Olen itse cis-sukupuolinen nainen, eli kokemus sukupuolestani on aina ollut linjassa sen kanssa, miten tulen nähdyksi. Minunkin on vaikea eläytyä muuhun.
Omat tuntemukset ovat kuitenkin huono mittari sille, mikä on totta oman mielen ulkopuolella. Muunsukupuoliset ovat olemassa ja maapallo on pyöreä riippumatta siitä, miten kukin asian henkilökohtaisesti kokee.
Mitä vaihtoehtoja jää ihmiselle, jota ympäröivä yhteisö kieltäytyy näkemästä? Muunsukupuolinen saattaa hakea apua sukupuolenkorjauksesta, vaikka kumpikaan kahdesta vaihtoehdosta ei tuntuisi ihan oikealta. Ihminen voi vetäytyä muiden parista, jos jatkuva kokemus väärin sukupuolittamisesta ja tungettelevat kysymykset käyvät liian raskaiksi. Vähemmistöstressi vie voimia.
Sitten on vielä se surullinen asia, että sukupuoliristiriidan kokeminen lisää mielenterveysongelmia ja itsemurhayrityksiä. Jos ristiriita helpottuu, ihmiset voivat paremmin.
”Koen olevani näkymätön ja pysyttelen identiteetteineni kaapissa, koska en halua olla oudoksuttu”, yksi muunsukupuolinen tuttuni sanoo. Toinenkaan ei halua selittää kaikille sukupuoli-identiteettiään.
Molemmat muuttaisivat mielellään virallisen sukupuolensa muunsukupuoliseksi. ”Asioilla on tapana normalisoitua, jos niille annetaan virallinen legitimaatio”, muunsukupuolinen tuttava jatkaa.
Sitten on vielä se surullinen asia, että sukupuoliristiriidan kokeminen lisää mielenterveysongelmia ja itsemurhayrityksiä. Jos ristiriita helpottuu, ihmiset voivat paremmin.
Kirkkohallitus antoi myös lausuntonsa translakiin. Se pitää uudistusta oikeansuuntaisena ja ihmisten identiteettiä tukevana: ”Omana itsenään jokainen ihmisyksilö on ainutlaatuinen ja arvokas kuva Jumalasta. Luomiskertomuksessa kerrotaan, miten Jumala lopuksi katsoi kaikkea luomaansa, ja kaikki oli hyvää”.
Siis ihan jokainen sukupuoli-identiteetistä riippumatta.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -median toimittaja.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Mio Kivelä on kulkenut pitkän tien itkevästä seurakuntanuoresta kirkon transvaikuttajaksi ja papiksi: ”Minulla oli epätoivon hetkiä”
HengellisyysJotain Jumalasta jää Mio Kivelän mielestä huomaamatta, jos luomistyön rikkautta ei haluta nähdä.