Maailmalla paljon liikkunut Rosa Liksom on huomannut, että ihminen on joka maassa ja kulttuurissa samanlainen.
"Muutos lähtee aina naisista" – Rosa Liksom on mukana kehitysmaiden naisia tukevassa kampanjassa
Kirjailija osallistuu Naisten Pankin valtakunnalliseen Lue naiselle ammatti -kiertueeseen. Myös hänen uusin romaaninsa sisältää naisen kasvutarinan.
Rosa Liksomia ei ollut vaikea houkutella Naisten Pankin Lue naiselle ammatti -kiertueelle. Hänestä tuntui todella tärkeältä sen message, siis se, että kiertueella tuetaan kehitysmaiden naisten koulutusta, toimentuloa ja yrittäjyyttä. Hän oli myös kuullut aiemmista kiertueista kollegoiltaan Sofi Oksaselta ja Sirpa Kähköseltä pelkkää hyvää.
– Muutos lähtee aina naisista. Sehän on koettu Suomessakin, kun tytöt alkoivat päästä kouluun 1800-luvulla.
– Mummoni kävi vain kaksi viikkoa kiertokoulua ja hänen tyttärensä eli äitini vain pari vuotta kansakoulua. Äitini oli kuitenkin kova lukemaan, ja hän halusi kouluttaa kunnolla oman tyttärensä, Liksom kertoo.
Liksomin mielestä on katastrofi, kun niin monet tytöt eivät pääse kehitysmaissa kouluun. Se jatkaa niitä yhteiskunnan rakenteita, jotka sortavat naisia kaikilla tasoilla.
– Tytöt aloittavat kehitysmaissa työnteon usein jo 3–4-vuotiaana. Koulu saa jäädä, koska se on pois perheen elannosta. Ei tämä aika ole kaukana Suomessakaan, esimerkiksi oma enoni joutui metsätöihin jo yhdeksänvuotiaana.
Naisten Pankki järjestää kiertueen kahdeksalla paikkakunnalla yhteistyössä Like Kustannuksen ja Suomalaisen Kirjakaupan kanssa. Rosa Liksom keskustelee tapahtumissa uuden romaaninsa, Everstinnan, teemoista. Samalla ihmiset saavat antaa lahjoituksia: jo 30 eurolla voi tarjota kehitysmaan naiselle ammatin.
Valtataistelua perheessä ja valtiossa
Juuri ilmestyneen Everstinnan päähenkilö on 80-vuotias nainen, joka muistelee monipolvista, paljolti väkivallan piinaamaa elämäänsä. Omaleimaisesta kirjoitustyylistään tunnettu Rosa Liksom toteaa, että tällä kertaa päähenkilönä on selvästi nainen. Aina hän ei kirjoittaessaan ajattele sukupuolta, ja monesti hän on kuitannut sukupuolen hän-sanalla.
Romaanin nainen avioituu yli 30 vuotta vanhemman everstin kanssa. Miehellä on sadistinen luonne ja huono itsetunto.
– Mies on sodan vammauttama. Everstinna on täysin tämän vallan alla, ja häneltä kuluu monta vuosikymmentä kasvamiseen ja oman elämänsä haltuun ottamiseen, kirjailija kertoo.
Homo sapiensilla on utopia tasa-arvosta, mutta samoin kuin yhteiskunnassa perheessäkin määrää se, joka ottaa vallan.
Liksom kuvaa Everstinnassa valtakamppailua paitsi yksityisessä perhehelvetissä myös sota-ajan Suomessa.
– Vallasta kamppaillaan valtioiden sisällä ja ulkopuolella, ja valtataistelua liittyy myös perhe-elämään. Homo sapiensilla on utopia tasa-arvosta, mutta samoin kuin yhteiskunnassa perheessäkin määrää se, joka ottaa vallan. Siinäkin voi olla variaatioita, sillä kulissien takana asiat voivat olla toisin kuin päällepäin näyttää.
Romaani alkaa 1930-luvusta, jolloin Suomi valmistautuu sotaan. Liksom halusi tutkia, mitä silloin tapahtui, koska hänestä nykyinen aika muistuttaa tuota ajankohtaa.
– Koko 30-luku oli täynnä sotapuhetta, joka vain voimistui. Nyt on samankaltainen tilanne, ja uskon, että jossain vaiheessa Euroopassa tai muualla maailmassa päädytään sotaan, mikä heijastuu jotenkin myös Suomeen.
Kirjassa kuvaillaan myös fasismin lumoa, miten se sai hurmatuksi suomalaisenkin eliitin. Fasismi eteni Euroopassa askel askeleelta, ja se johti lopulta diktatuuriin. Ilmiöön liittyi tehokas propaganda. Liksomin mukaan on tutkittu, että taitavasti rakennetulla propagandalla voidaan saada naapurit vihaamaan toisiaan kolmessa kuukaudessa.
Ihminen ei ole maapallolla ikuisesti
Sotien jälkeen alkoi Suomen jälleenrakentaminen ja teollisuuden kehittyminen. Rosa Liksom hämmästelee kahtena viime vuosikymmenenä tapahtunutta valtavaa muutosta, jonka taustalla ovat globalisaatio, digitalisaatio ja robotisaatio.
– Kehitys tuntuu vain kiihtyvän, ja samalla ympäristö turmeltuu yhä pahemmin. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että luonto voittaa lopulta. Näin kerran animaation New Yorkista, josta ihmiset olivat jostain syystä kadonneet. Oli hienoa katsoa, miten nopeasti luonto valtasi koko kaupungin, sillat ja pilvenpiirtäjät, Rosa Liksom kuvailee.
Koko 30-luku oli täynnä sotapuhetta, joka vain voimistui. Nyt on samankaltainen tilanne, ja uskon, että jossain vaiheessa Euroopassa tai muualla maailmassa päädytään sotaan.
– En millään tavalla sääli ihmiskuntaa. Ihminen asettui maapallolle 200 000 vuotta sitten ja noin 70 000 vuotta sitten tapahtui kognitiivinen vallankumous. Fiktiivinen kieli syntyi ja historia alkoi, eikä ihminen ole sen jälkeen juurikaan muuttunut. Maapallon iässä tämä kuitenkin on yksi silmänräpäys. On hyvä tajuta, että emme ehkä ole täällä ikuisesti, vaan tilalle saattavat tulla muut lajit.
Puhelias ja värikkäästi pukeutuva Liksom on maailmankansalainen: hän on matkustellut paljon ja asunutkin tiettyjä jaksoja ulkomailla. Matkoiltaan hän on ammentanut paljon taiteeseensa. Esimerkiksi vuonna 2011 Finlandia-palkinnon voittanut Hytti nro 6 kertoi junamatkasta Neuvostoliiton halki.
Maailmalla liikkuminen on opettanut Liksomille sen, että ihminen on samanlainen joka maassa ja kulttuurissa.
– Me ihmiset olemme kaikkialla samaa lajia. Maiden rajat ovat täysin keinotekoisia, hän sanoo.
Pohjoisen murretta myös kirjoissa
Ylitorniosta kotoisin olevalle Rosa Liksomille myös pohjoiset juuret ovat merkinneet isoa voimavaraa. Hän laskee, että noin kolmasosa hänen tuotannostaan sijoittuu Lappiin, kolmasosa stadiin ja kolmasosa ulkomaille.
– Minun on helppo sijoittaa Lappiin sinne kuuluvat tarinat. Kotiseudullani puhuttu Tornionjokilaakson murre on sekin tullut luontevasti mukaan moneen kirjaani.
Everstinnan päähenkilö kertoo tarinaansa juuri tällä molemmin puolin rajaa puhuttavalla meän kielellä. Liksom on kuitenkin muuttanut murteen lukijaystävällisemmäksi.
Kehitys tuntuu vain kiihtyvän, ja samalla ympäristö turmeltuu yhä pahemmin. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että luonto voittaa lopulta.
Liksom kertoo matkustavansa pohjoiseen, Rovaniemelle, Ouluun, Kemiin ja Tornioon, useamman kerran vuodessa. Ylitorniossa sijaitsevassa kotikylässään hän kuitenkin käy harvoin, koska sinne ei ole enää yleisiä kulkuyhteyksiä.
Voisi nähdä, että myös taidemaalarina tunnettu Liksom jatkaisi Pohjois-Suomen suurten taiteilijoiden, Timo K. Mukan ja Reidar Säreistöniemen, jalanjäljissä. Hän ei kuitenkaan koe niin.
– En ole arktisen hysterian vanki, koska olen eri sukupolvea ja lähdin sieltä pois jo varhain. Mukan ja Säreistöniemen taiteilijuus lähti toiselta pohjalta, koska he jäivät synnyinseudulleen.
Taiteilijan työ on Liksomille elämäntapa: hän jakaa aikansa jouhevasti kirjoittamiseen ja maalaamiseen.
– Jos kirjoitan kirjaa, teen työtä aamulla kello 11 asti. Sen jälkeen ei kirjoittaminen enää suju. Sen sijaan kuvataiteen tekemisessä minulla ei ole aikatauluja.
Juuri nyt Liksomilla ei ole työn alla kirjaa, vaan hän käy auttamassa filippiiniläistä ystävätärtään tämän cateringravintolassa.
– Blokkaan astioita ja olen kassalla. Työskentelin ravintoloissa nuorena erityisesti ulkomailla asuessani, ja tykkään siitä työstä edelleen hirveästi.
Rosa Liksom Naisten Pankin Lue naiselle ammatti -tapahtumassa keskiviikkona 20.9. kello 17–20 Sanomatalon Mediatorilla, Töölönlahdenkatu 2.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kun Pekka Haahti laulaa, nainen saa ammatin – Naisten Pankki järjestää tukikonsertin kehitysmaiden naisille
AjankohtaistaTemppeliaukion kirkossa järjestettävällä Laula naiselle ammatti -konsertilla tuetaan kehitysmaiden naisten mahdollisuuksia parempaan elämään ja toimeentuloon.
