Kuva Leonardo Lip / unsplash
Näin kypsymätön vanhemmuus vaikuttaa aikuiseen lapseen jouluna – tunnista viisi tyyliä
Lempilapsi, syntipukki, vastuunkantaja ja muut vanhempien lapsilleen antamat roolit paljastuvat suvun joulunvietossa. Psykoterapeutti Katja Myllyviita kuvaa viittä tapaa olla kypsymätön vanhempi.
Lapsuuden perhe on yhdelle kuin lämmin syli, toiselle ammottava kita. Katja Myllyviita kohtaa psykologin ja kognitiivisen psykoterapeutin työssään erityisesti jälkimmäisiä ihmisiä. Hän kirjoitti vanhempiensa haavoittamille kirjan Sairas perhe – kun vanhempi ei kasva aikuiseksi (Duodecim 2025).
Myllyviita esittelee viisi tapaa olla kypsymätön vanhempi. Niistä jokainen jättää lapseen omanlaisensa jäljet, mutta vanhemmuudessa voi myös yhdistyä useita vahingollisia kasvatustyylejä.
1. Emotionaalisesti insestinen vanhempi tukeutuu lapseen kuin puolisoon
Emotionaalisesti insestinen vanhempi ei tunnista ja kunnioita lapsensa rajoja. Hän käyttää lasta uskottunaan, purkaa tälle stressiään ja kertoo intiimejä yksityiskohtia parisuhteestaan ja joskus seksielämästäänkin. Hän saattaa vaatia lasta nukkumaan vieressään, jos kaipaa itse läheisyyttä.
Jouluvierailulla vanhempi voi kaapata aikuisen lapsensa suoraan syliin.
– Kaiken läheisyyden tulisi olla suostumuksellista. Jos vanhempi menee suoraan halaamaan ja pusuttelemaan, vastapuoli voi kokea hänet päällekäyvänä ja jäätyä. Mikäli tällaista vanhempaa toppuuttelee, hän saattaa loukkaantua, että eikö häntä rakasteta, Katja Myllyviita sanoo.
Myllyviidan mielestä kaverivanhemmuus altistaa vanhemman ja lapsen roolien nyrjähtämiselle. Vanhemmastaan riippuvainen lapsi ei pysty asettamaan tälle rajoja kuten oikea ystävä. Lempilapsella on suurin riski tulla vedetyksi liian lähelle.
”Vanhempaa ei tarvitse hylätä, mutta älä hylkää myöskään itseäsi”, Katja Myllyviita sanoo. Kuva Vilja Harala
Lapsi oppii, että rakkaus on rajatonta ja sen saamiseksi on oltava muiden käytettävissä. Aikuisena hänestä voi tulla emotionaalinen roskakori, jolle puolitututkin purkavat yksipuolisesti ongelmiaan. Hänen on vaikea kieltäytyä, kun kumppani haluaa häneltä seksiä tai pomo ylitöitä.
Aikuisen lapsen olisi opeteltava tunnistamaan, milloin hän alkaa menettää kosketuksen tarpeisiinsa. Omien rajojen ilmaisemista kannattaa harjoitella ensin vaikka tyhjälle tuolille ja sen jälkeen ystävällisille ja empaattisille ihmisille.
2. Arvaamaton vanhempi pitää lapsen jatkuvasti varpaillaan
Epävakaan ja arvaamattoman vanhemman lapsi oppii jo varhain, että tämän tarpeet menevät kaiken muun edelle. Vanhempi saattaa olla parhaimmillaan hyväntuulinen ja rakastava, mutta äkkipikainen. Kun vanhempi suuttuu, hän muuttuu pelottavaksi.
– Iskut voivat olla verbaalisia tai fyysisiä. On tärkeää hahmottaa, että satuttavat kommentit ovat henkistä väkivaltaa. Jatkumon toisessa päässä on raivoava vanhempi, joka hajottaa paikkoja ja käy käsiksi, Katja Myllyviita kuvailee.
Arvaamaton vanhempi kärsii usein hoitamattomasta mielenterveys- tai päihdeongelmasta tai molemmista. Hänen lapsensa oppii tarkkailemaan valppaasti ympäristöään ja huomaamaan ärtymyksen ensi merkit. Aikuisena lapsi havaitsee heti, jos jonkun olemus alkaa jäykistyä tai kulmakarvat rypistyä. Hän silottelee jatkuvasti sosiaalisia tilanteita.
Herkkyys muiden tunteille altistaa aikuisen lapsen sosiaaliselle uupumukselle ja sosiaaliselle ahdistukselle. Muiden kanssa oleminen kuormittaa.
Kuva Tapio Haaja / unsplash
– Joulun aikaan aikuinen lapsi saattaa kaivata vanhempaansa, mutta myös jännittää yhdessäoloa. Hän vahtii kyläillessä omia lapsiaan, etteivät he vain ärsyttäisi arvaamatonta vanhempaa eikä mitään traumatisoivaa tapahtuisi.
Myllyviita neuvoo, että epävakaan vanhemman luota pitää päästä pois koska vain. Vanhemmalle on kerrottava etukäteen tapaamisen ehdot: päihteitä ei saa käyttää eikä lapsiin koskea. Jos tällainen keskustelu tuntuu mahdottomalta, on parempi kohdata korkeintaan nopeasti julkisella paikalla.
Jos on pelännyt vanhempaansa lapsena, saattaa jähmettyä hänen seurassaan aikuisenakin, mikäli tilanne tuntuu uhkaavalta. Kyseessä on tahdosta riippumaton traumareaktio, joka estää aktiivisen toiminnan.
– Siksi vanhemman luota kannattaa lähteä mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.
3. Passiivinen vanhempi ummistaa silmänsä lapsen kaltoinkohtelulta
Passiivinen ja alistuvainen vanhempi on usein parisuhteessa epävakaan, räjähdysherkän ja dominoivan vanhemman kanssa. Passiivinen vanhempi nauttii erityisesti pienten lasten seurasta, koska he täyttävät hänen kaipuunsa saada huomiota ja ihailua. Hän saattaa kohdistaa lapsiin myös parisuhteeseen kuuluvia tarpeita, mikä altistaa emotionaaliselle insestille.
Passiivinen vanhempi ummistaa silmänsä toisen vanhemman toiminnalta, vaikka tämä kaltoinkohtelisi lapsia henkisesti, fyysisesti tai seksuaalisesti. Hän saattaa antaa ymmärtää, että arvaamattoman vanhemman väkivalta on lasten syytä: he olivat tämän tiellä, liian äänekkäitä ja näkyviä.
– Aikuinen lapsi ottaa pahat tapahtumat puheeksi mieluummin passiivisen kuin väkivaltaisen vanhemman kanssa. On tyypillistä, että passiivinen vanhempi ei oikein muista niitä. On tosi ikävää, että lapsi ei saa vahvistusta kokemuksilleen, Katja Myllyviita sanoo.
Passiivisen vanhemman lapsesta kasvaa usein vastuunkantaja, joka huolehtii asioista uupumukseen asti. Hänen voi olla vaikea itsenäistyä ja keskittyä omaan elämäänsä, kun mieltä kalvaa huoli avuttoman vanhemman pärjäämisestä arvaamattoman vanhemman kanssa.
– Jos vanhempina on voimakkaan läheisriippuvuuden yhdistämä kaksikko, heidän väliinsä ei pääse kukaan. Lempilapsikaan ei pääse sinne kuin hetkellisesti.
Kuva Tapio Haaja / unsplash
Myllyviita kehottaa ottamaan etäisyyttä vanhempiin, jos heidän aiheuttamansa ongelmat kuormittavat omaa mieltä jatkuvasti.
4. Vaativa ja kontrolloiva vanhempi saa lapsen tuntemaan, että mikään ei riitä
Vaativa ja kontrolloiva vanhempi hyväksyy lapsensa sillä ehdolla, että tämä suoriutuu riittävän hyvin. Hän näkee paljon vaivaa lapsensa eteen: tekee läksyjä lapsen puolesta ja valmentaa tätä opinnoissa tai kilpaharrastuksessa, vaikka niiden kuuluisi olla lapsen omaa reviiriä. Ulkopuoliset saattavat pitää häntä hyvänä ja omistautuvana vanhempana.
Vaativa vanhempi voi painostaa lastaan menestymään alalla, joka ei kiinnosta tätä. Hän ohittaa toistuvasti lapsen tarpeet ja tunteet ja uskoo tietävänsä parhaiten, mikä on tälle hyväksi.
Lapsi voi kasvaessaan masentua vanhemman ylimitoitettujen odotusten alla. Jos mikään ei riitä, on vaikea edes yrittää. Vaativuus myös periytyy tehokkaasti vanhemmalta lapselle.
– Asiakkaissani on paljon vahvoja, itsenäisiä naisia, joiden vaativuus on suvun perintöä. Ominaisuus on auttanut heitä selviytymään monesta tilanteesta ja menestymäänkin, mutta sen kääntöpuolena on vaikeus rentoutua ja pysähtyä rauhalliseen yhdessäoloon. Ihmissuhteet pysyvät etäisinä, Katja Myllyviita kertoo.
– Monelle tulee jouluna surullinen fiilis siitä, että milloinkaan ei tule kohtaa, jolloin voisi asettua vain olemaan yhdessä. Vaativa ihminen suorittaa jatkuvasti.
Myllyviita haluaa sanoa vaativan vanhemman lapselle, että ehdotonta rakkautta voi saada muualta, vaikka sitä ei saisi vanhemmaltaan. Eikä omannäköisen ja onnellisen elämän rakentaminen edellytä vanhemman hyväksyntää.
5. Torjuva ja kylmä vanhempi saa lapsen häpeämään itseään
Torjuva vanhempi haluaa pitää lapsensa etäällä. Kun lapsi on pieni, vanhempi välttää katsekontaktia, ja jos lapsi tulee silti lähelle, vanhempi poistuu paikalta tai suuttuu.
Kun lapsi kasvaa, hän tuntee olevansa vaivaksi pelkästään olemalla olemassa. Hän yrittää olla huomaamaton ja pärjätä itsenäisesti. Avun pyytäminen tuntuu mahdottomalta.
Kuva Ilkka Kärkkäinen / unsplash
Jos perhe on monilapsinen, kypsymätön vanhempi saattaa langettaa syntipukin roolin itsestään eniten poikkeavalle lapselle ja hylkiä vain häntä. Kun perheessä tapahtuu jotain ikävää, vanhempi kääntää vaikeudet syntipukin syyksi.
Torjuvan vanhemman lapsi oppii häpeämään itseään. Hän tuntee olevansa ytimiään myöten vääränlainen, kun edes oma vanhempi ei välitä hänestä.
Hyljeksitty lapsi voi hakea vanhemmalta hyväksyntää suorituksillaan ja kehittyä perfektionistiksi. Hän saattaa myös käyttäytyä huonosti, sillä kielteinen huomio tuntuu paremmalta kuin näkymättömyys. Hän voi masentua, vahingoittaa itseään tai hakea apua päihteistä. Syvä arvottomuudentunne altistaa monenlaiselle hyväksikäytölle lapsena ja aikuisena.
Joulu herättää aikuisessa lapsessa herkästi surun kaikesta siitä, mitä vaille hän on jäänyt. Katja Myllyviita sanoo, että jos torjuvalta vanhemmalta kysyy, sopisiko hänen luokseen tulla käymään jouluaattona tai -päivänä, tämä saattaa vastata, että katsotaan sitä sitten. Sen jälkeen vanhempi ei palaa asiaan, ja tapaaminen jää.
– Aikuiselle lapselle ykkösjuttu on surun käsittely ja turvallisten, vastavuoroisten ihmissuhteiden rakentaminen. Mikään ei korvaa vanhempaa, mutta toisista ihmissuhteista voi saada korjaavia kokemuksia siitä, että joku oikeasti haluaa olla kanssani.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Rehtori Jarno Paalasmaa on huomannut, että aikuisuus ohenee: ”Nykyään vanhemmat lipsuvat helposti liian sallivaan ja liian vapaaseen kasvatukseen”
Hyvä elämäJarno Paalasmaa peräänkuuluttaa turvallista vanhemmuutta. Siihen kuuluu lempeää johdonmukaisuutta ja rajojen laittamista.
