”Se oli kamalin joulu” – Lukijat kertovat kurjimmat joulumuistonsa, joissa isä paljastaa kaksoiselämänsä ja pukkikin on humalassa
Psykoterapeutti Eila-Kaarina Immonen neuvoo, miten ikäviin joulukokemuksiin ei jää jumiin. ”Pakeneminen on yksi itsesäätelykeino. Joskus se on parasta, mihin ihminen pystyy.”
Millainen on huonoin joulukokemuksesi? Kun Kirkko ja kaupunki kysyi tätä, moni lukija kirjoitti rakkaussuruista ja suhteen päättymisestä.
”Sain tietää, että tapailemallani miehellä onkin tyttöystävä.” Nainen, 37
”Erosin päivää ennen joulua.” Mies, 37
”Jouluaattona vuonna 1992 lasteni isä oli ollut jossain koko yön. Hän tuli aamulla kotiin ja meni ensimmäisenä suihkuun, luultavasti siksi, etten olisi haistanut hänestä toista naista. Lapsetkin heräsivät ja olivat riemuissaan, olihan jouluaatto! Mies mutisi, että mutsi kutsui aattolounaalle. Menkää vain, vastasin. Tein kotonamme loput jouluvalmistelut, mutta he eivät tulleet ennen kuin yöllä. Erosimme seuraavana syksynä.” Nainen, 73
”Entinen poikaystäväni pahoinpiteli minut sairaalaan joulupäivänä.” Nainen, 40
Vanhempien ero joulunaikaan jätti jäljen myös heidän lapsiinsa.
”Isäni ilmoitti äidilleni tapaninpäivänä vuonna 1999 hylkäävänsä hänet about 30 avioliittovuoden jälkeen. Hän oli kohdannut toisen naisen. Isä jätti minut huolehtimaan yksin hermojärkyttyneestä äidistäni, pakkasi itse kamppeensa ja lähti. Olen edelleenkin isälle silmittömän vihainen, sillä hän rikkoi perheemme, perusturvamme ja äitini mielenrauhan.” Muunsukupuolinen, 51
”Vanhempani erosivat ennen joulua, kun olin viisivuotias. Isällä oli uusi perhe valmiina, ja hän muutti yhtäkkiä heidän luokseen. Meillä ei ollutkaan tuttua kotijoulua, vaan menimme äidin kanssa mummolaan. Kun äiti puhui joulupyhien aikaan isän kanssa kiukkuista puhelua, hain huoneestani nukenvaunut ja työnsin ne suoraan päin joulukuusta niin, että se kaatui.” Nainen, 39
Espoon seurakuntien pitkäaikainen perheneuvoja, kouluttajapsykoterapeutti Eila-Kaarina Immonen kehottaa hyväksymään sen, ettei joulu ole eron jälkeen entisensä. Hän ehdottaa yhdistelemään tuttuja traditioita uusiin.
40-vuotias nainen kirjoittaa tehneensä 17-vuotiaana kaikkensa, jotta saisi vanhempiensa eron jälkeen tutun joulun. ”Olin itkuinen ja väsynyt, kun joulu lopulta tuli. Perhe oli hajonnut, tutut koristeet olivat jääneet toiseen paikkaan eivätkä tutut rutiinit tuoneet juhlan tuntua. Muistan edelleen sen aattoillan surkean tunnelman. Kaikki oli rikki.”
Immonen ymmärtää hyvin, miksi jotkut haluavat tehdä uudessa elämäntilanteessa kaiken toisin, lähteä vaikka ensimmäistä kertaa jouluksi kaupunkilomalle.
– Pakeneminen on yksi itsesäätelykeino. Joskus se on parasta, mihin ihminen pystyy, jotta hän saa muuta ajateltavaa.
”Äiti ja isä olivat aina humalassa koko joulun”
Alkoholi pilaa monen suomalaisen joulun. Kirkko ja kaupungin lukijat kertovat, miltä aikuisten joulujuomat ovat tuntuneet lapsena.
”Se oli kamalin joulu, kun alkoholistiäiti oli päissään.” Nainen, 40
”Äiti ja isä olivat aina humalassa koko joulun. Yhtenä jouluaattona heillä oli kauhea tappelu, ja äiti katkaisi saksilla tv-johdon. Eipä sitten ollut edes televisiota, mitä katsella.” Nainen, 53
”Kauheinta oli isäni alkoholinkäyttö, mieletön riehuminen, musiikin soittaminen päivästä iltaan sekä ovien hakkaaminen ja uhkaileminen keskellä yötä.” Nainen, 32
”Kahdeksankymmentäluvulla jouduin viemään pikkusiskot kaverille jouluksi, koska porukat olivat niin kännissä ja tappelivat.” Nainen, 53
”Olin 14-vuotias ja asuin lastenkodissa, mutta jouluksi oli sovittu kotiloma. Yleensä tapana oli tarkistaa äitini kunto ensin, mutta nyt lastenkodin sijainen vain jätti minut parkkipaikalle. Äitini ja isäpuoleni tulivat samaan aikaan kaljakaupasta! Vietin joulun kännisten ja örveltävien aikuisten kanssa.” Nainen, 41
”Kamalinta olivat juopuneet joulupukit, kun olin pikkupoika.” Mies, 78
Eila-Kaarina Immonen sanoo, että jos on pelännyt pienenä, tuntee olonsa helposti turvattomaksi aikuisenakin. Elämä näyttää arvaamattomalta.
Uhkaavilta tuntuvien aikuisten keskellä lapsella ei ehkä ollut muita vaihtoehtoja kuin jähmettyä huomaamattomaksi.
Aikuisena ihmisellä on kuitenkin valta vaikuttaa omaan elämäänsä. Humalaisia ihmisiä ei ole pakko katsella. Aikuisena myös tunteiden ilmaiseminen on yleensä turvallisempaa, ja Immonen kannustaa siihen.
”Rakastan joulua ja vietin sen aina ennen vanhempieni kanssa. Tein lahjat ja ostin osan ruuista. Matkustin junalla satojen kilometrien päähän vain toteamaan, että vanhempien alkoholiongelma oli pahentunut entisestään. Käännyin ovelta ja matkustin takaisin kotiin. Aattoiltana itkin kylmissäni junanvaihtoasemalla. Vieressä esiintyivät tiernapojat.” Nainen, 48
”Isä oli huonossa kunnossa muistisairauden takia, ja yli 80-vuotias äiti niin humalassa, että heidät piti lähettää kotiin. Olin valmistellut joulua viikon, ja äiti vain huusi ja haukkui minua. Lopulta tyttäreni soitti heille taksin, mutta äiti piti viedä siihen melkein väkivalloin.” Nainen, 64
”Viime jouluna olimme vanhempieni luona. Heidän tullessaan saunasta äitini oli juonut, ja narsistinen isäni nälvi häntä. Pyysin heitä lopettamaan, mutta siitä tuli vain kovempi meteli. Yksi lapsistamme juoksi siinä vaiheessa pihalle, ja osalla meistä jäi ruoka syömättä, kun katsoimme parhaaksi kerätä lahjat ja lähteä. Joulun paras juttu olivat ystävät, joiden luokse saimme mennä, minä itkien ja osa joukosta nälkäisinä.” Nainen, 39
Entä jos vanhemmat pyytävät aikuisen lapsensa perheineen jouluksi mummolaan, mutta heidän alkoholinkäyttönsä mietityttää? Immonen kehottaa puhumaan asiasta etukäteen ja olemaan vielä jouluna yhteydessä kutsujiin, että kaikki on varmasti kunnossa.
– Vanhemmalla on vanhemman velvollisuudet. Hänen kuuluu suojella lapsiaan.
Immonen toivoo jokaisen vanhemman miettivän, miltä oma alkoholinkäyttö voi lapsesta tuntua.
”Aikuiset ajattelivat olevansa hauskoja huppelissa, mutta olivat lapsen silmin lähinnä ahdistavia ja kummallisia.” Nainen, 40
”Vanhemmilla oli todella riitaisat välit”
”Joulut nuorena olivat kamalia, koska vanhemmilla oli todella riitaisat välit. Kun vietin joulua lapsuuskodissa, lähdin joka vuosi jouluyön messuun. Siellä sain joulurauhan. Se tekee edelleen joulusta joulun.” Nainen, 38
”Ilmapiiri kotona oli jännitteinen.” Nainen, 49
Jos lapsuuden jouluina huudettiin, piparintuoksu ja joulukoristeet saattavat nostattaa tutun ahdistuksen.
– Joskus muisto toimii niin, että siihen humpsahtaa aivan kuin se asia tapahtuisi tällä hetkellä. Kehossa on paha olla. Voisiko silloin ajatella, että kyseinen kokemus on nyt ohi? Eila-Kaarina Immonen ehdottaa.
Immosen mukaan moni riitaisia jouluja kokenut pelkää, että päätyy itsekin rähjäämään kuten vanhempansa. Silloin on tärkeää suunnitella etukäteen, kuinka joulun voisi järjestää niin, ettei tulisi tarvetta purkaa stressiä tai pettymystä huutamiseen.
Rauhoita itsesi neljällä harjoituksella
1. Rakenna mieleesi turvapaikka, jossa on hyvä olla. Voit mielikuvissasi istua järven rannalla ja katsella laineita, lintuja ja veneitä tai seistä laskettelusukset jalassa tunturin harjalla juuri ennen laskua ja tuntea, kuinka elämä virtaa kehossasi. Ajattele turvapaikkaasi, kun ahdistus nousee.
2. Anna itsellesi perhoshalaus. Laita kämmenet ristikkäin rintakehälle ja taputtele niillä vuorotellen itseäsi hellästi. Psykoterapeutti Hanna Markuksela näyttää alla mallia.
3. Muistuta itsellesi, että paha kokemus ei tapahdu juuri nyt. Tunnista istuessasi, että istuinluut ovat turvallisesti tuolia vasten ja lattia paikallaan jalkojen alla. Hengitä rauhallisesti kohti selkää. Myös pastillin imeskely voi auttaa palauttamaan sinut muistosta nykyhetkeen.
4. Tee kameraharjoitus. Aseta huono muisto videokameran eteen ja säädä kuvaa lähemmäs ja kauemmas. Katso, näkyykö siinä jotain, mitä pitäisi vielä huomata. Vähitellen kuvan voi säätää yhä kauemmas, kunnes siitä tulee pieni piste. Tuon pisteen voi sijoittaa mielessään postimerkkiin, kiinnittää kirjekuoreen ja lähettää kauas.
Neuvot antoi psykoterapeutti Eila-Kaarina Immonen.
”Minulla ei ole ketään”
”Yksi kamalimmista jouluista oli viime vuonna vaimoni vanhempien luona. En saanut vaimolta yhtään joululahjaa, ja minut jätettiin ihan yksin. Olin surullinen ja itkin. Nyt olen eronnut ja todella yksinäinen. Koko joulu ahdistaa. Ei ole enää vanhempiakaan, eikä edes ystäviä.” Mies, 46
”Opin jo nuorena aikuisena, ettei minulla ole ketään, jonka kanssa viettää joulua. Jätin sitten joulun vieton kokonaan.” Nainen, 43
– On riipaisevaa, jos ihminen kokee, että hänellä ei ole ketään, Eila-Kaarina Immonen sanoo.
Hän kannustaa irrottautumaan ajatuksesta, että yksinäisyys jouluna on kohtalo, joka toistuu joka vuosi. Voisiko mahdollisille ystäville ehdottaa joulun viettämistä yhdessä? Ja voisiko yksineläviä ystäviä pyytää mukaan perhejouluun?
Immonen ehdottaa kokeilemaan myös yhteisöllistä joulunviettoa. Esimerkiksi monet seurakunnat järjestävät sellaisia. Uskonnotonta yhdessäoloa löytyy vaikkapa jouluristeilyiltä.
Jotkut puolestaan nauttivat jouluna omasta rauhasta.
Jos yksinäisyys ahdistaa, voisi miettiä, olisiko mahdollista luoda ihmissuhteita, jotka lievittäisivät omaa oloa? Jos tuntee kuuluvansa johonkin ryhmään, niin yksinäisen joulunkin kestää ehkä helpommin.
Mieli ry:n Kriisipuhelin päivystää 24 h numerossa 09 2525 0111.
Moni on viettänyt kurjimman joulunsa kipeänä. Immonen kehottaa lähipiiriä pitämään yhteyttä sairaan kanssa, vaikka fyysinen yhdessäolo ei onnistuisi. Videopuhelu voi auttaa sairasta tuntemaan, ettei hän ole yksin.
”Viime joulun aikaan olin kolme viikkoa sairaalassa eristyksessä. Oli ikävä olla erossa perheestä. Minun jouluni teki se, kun Kristiina Brask kävi osastolla aattona laulamassa hengellisiä lauluja. En saanut poistua huoneesta, mutta hoitajat avasivat oven niin, että laulu kuului päiväsalista. Itkin ja kuuntelin.” Nainen, 48
”Vuonna 1975 vietin joulua mielisairaalassa.” Mies, 80
”Tein koronatestin aaton aattona vuonna 2021. Kaksi viivaa nasahti, ja siitä alkoi kurja tauti. Teinit olivat isällään, joka toi minulle oven taakse kinkkua ja kalaa, nenäliinoja ja suklaata. Sytytin kynttilät juhlapöytään ja osallistuin Teamsin välityksellä isosiskon jouluaterialle. Olin kuumeinen ja tokkurainen, mutta virvokkeita oli onneksi yli omien tarpeiden. Kissan kanssa vietimme eristyksessä kolmatta viikkoa ikimuistoista kurjuuden juhlaa.” Muunsukupuolinen, 50
”Oli köyhyyttä, enkä saanut lahjoja”
”Kun ei ole yhtään rahaa, eikä ruokaa, pelkkiä kaurahiutaleita ja vettä koko joulu.” Nainen, 44
”Kelan korvaukset ovat tulleet monesti vasta vuoden vaihtumisen jälkeen. Joulu ja uusivuosi ovat menneet rahatta, eikä esimerkiksi ruokia ole voinut hankkia. Uuden vuoden jälkeen kaikki on taas punaisella hintalapulla, joten jotain positiivista sentään.” Mies, 54
Ruokajakelut ja edulliset yhteisruokailut auttavat saamaan vatsan täyteen, mutta jouluna niiden toiminnassa saattaa olla taukoja. Ruoka-apu.fi kokoaa verkkosivuilleen kaiken tarjolla olevan avun.
”90-luvulla lama kävi perheellemme taloudellisesti raskaaksi. Kireä ilmapiiri kärjistyi jouluna. Äitini paiskasi aattoaamuna mukin seinään ja huusi, että juhlitte joulunne keskenänne. Sitten hän lähti neljäksi tunniksi ulos. Isä ei sanonut mitään, ja me lapset olimme hämmentyneitä. Äidin palattua tunnelma oli jäätävä koko loppujoulun.” Nainen, 37
”Lapsena oli joulu, jolloin oli köyhyyttä, enkä saanut lahjoja. Aikuiset olivat kireitä ja pahantuulisia. Piti pelätä.” Nainen
”Kaksi edellistä joulua olivat masentavia, koska oli niin vähän rahaa. Haluaisin kuitenkin tarjota kivan joulun lapsilleni. Stressaan jo etukäteen, saanko taaskaan järjestettyä kunnollista joulua. Joululahjojen osto jää aina viime tippaan.” Nainen, 48
– Olisi helppo sanoa, että vietä joulua vähän myöhempään, kun kaikki on alessa. Voisiko antaa lahjaksi lahjakortin, joka käytettäisiin joulun jälkeen? Jos lahjatoive edellyttää säästämistä, ehkä lapsi voi saada sen synttärilahjaksi, Eila-Kaarina Immonen miettii.
Jos on halua ja voimia hakea joulutunnelmaa, jotain saa ilmaiseksikin. Voi kuunnella Jouluradiota, laulaa kirkossa Kauneimpia joululauluja ja osallistua monenlaisiin joulutapahtumiin. Pääkaupunkiseudun seurakuntien tapahtumat löytyvät Menohausta.
Vanhat koristeet pukevat kodin jouluiseksi, vaikka ei olisi varaa kuuseen. Joulusaunasta saa tehtyä vastalla elämyksen. Jos on lunta, voi mennä pulkkamäkeen hankkimaan lapsille joulumuistoja. Voi leipoa yhdessä pipareita ja tehdä laatikkoja edullisista juureksista.
Jos rahasta on pulaa, Immonen neuvoo kertomaan lapsille hyvissä ajoin, että tänä vuonna joulu vietetään niin, että siihen kuluu vähän rahaa.
– On oleellista, millä sävyllä aikuinen puhuu tilanteesta. Asia todennäköisesti ahdistaa aikuista, mutta hän voi antaa lapselleen sen lahjan, ettei levitä ahdistustaan häneen.
”Vaimo menehtyi viime jouluaattona”
”Vaimo menehtyi viime jouluaattona, kun kotona oli joulupukki lasten ilona.” Mies, 73
”Ehdottomasti rankin ja kurjin joulu oli vuonna 2020, sillä mummoni oli menehtynyt kuukautta aiemmin. Vietimme joulua surevan ukkini kotona. Ei tuntunut joulu joululta.” Tyttö, 16
”Vietin joulua silloisen avopuolisoni perheen luona, koska en halunnut olla isäni uuden perheen kanssa enkä alkoholismista kärsineen äitini luona. Yhtä humalaista puhelua lukuun ottamatta joulu meni hyvin, kunnes pyhinä sain tietää äitini kuolleen joulupäivänä. Että semmoinen joulu.” Nainen, 24
”Rakas koirani piti lopettaa nivelrikon takia, ja ensimmäinen joulu ilman häntä oli kauhea.” Nainen, 22
”Rakas aspergertyttäreni oli jouluihminen pienestä asti. Mietin vähän, miksi hän kysyi 17. syntymäpäivänään 7. joulukuuta, että voisiko hän saada joululahjat jo nyt. Nauroin, että toki jaksat odottaa. Hän teki viiden päivän päästä itsemurhan.” Nainen, 53
Mitä tehdä, jos joulu tuo mieleen kuoleman? Eila-Kaarina Immonen on huomannut surun tiivistyvän herkästi jouluna, vaikka läheinen ei olisi edes menehtynyt silloin.
– Tarpeet yhteyteen ja turvaan korostuvat jouluna, jolloin niitä tahtoisi tankata.
Jos menehtyneen läheisen kanssa jäi asioita selvittämättä, eloon jäänyt joutuu kamppailemaan monimutkaisten tunteiden kanssa. Hyvän suhteen sureminen on suoraviivaisempaa: voi kaivata menetettyä, sytyttää hänelle kynttilän, muistella yhteisiä hyviä hetkiä ja itkeä, jos itkettää.
Suruun kuuluu tavallisesti viisi vaihetta, joiden välillä tunteet voivat vaihdella edestakaisin. Vaiheet ovat kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyminen.
Tv:ssä julistettiin joulurauhaa, kun painuin lattiapesuämpärin kanssa vessaan itkemään.
Immonen menetti äitinsä viime joulun alla. Ääni sortuu yhä siitä kertoessa. Hän sanoo, että surua ei voi kiirehtiä eikä suorittaa pois alta. Itse hän saa lohtua musiikista.
Lähi-ihmisen kuolemaa saattaa kantaa mielessään lopun ikäänsä. Tunne kuitenkin muuttuu ajan myötä.
Mutta entä jos läheisen kuolema määrittää jouluja vielä vuosikymmenten takaa? 55-vuotias nainen kertoo: ”Isäni kuoli ja haudattiin juuri ennen joulua, kun olin 12-vuotias. Sen jälkeen kaikki joulut ovat olleet enemmän tai vähemmän huonoja, koska olen tullut aina erittäin masentuneeksi joulun alla. Omalle lapselleni tein väkisin joulun, kun hän oli pieni.”
Immonen miettii pitkään.
– Kauhea joulumuisto voisi jäädä kauemmas, jos sen pystyisi jakamaan jonkun kanssa, hän sanoo.
– Sillä kuulluksi tuleminen ja myötätunnon saaminen voivat muuttaa päällimmäiseksi jäävää kokemusta.
”Stressasin niin paljon, että vauvalleni ei tullut maitoa”
”Kaupan kassajonossa naiset kertoivat, mitä kaikkea olivat jo tehneet jouluksi ja mitä pitää vielä tehdä. Silloin tajusin, että meillä ei ole mitään! Yritin kahdessa viikossa tehdä joulun. Stressasin niin paljon, että vauvalleni ei tullut maitoa. Meillä itki sekä minä, vauva että isosisko. Onneksi mieheni osti äidinmaidonkorviketta ja rauhoitteli tilanteen muutenkin. Itse joulusta en muista mitään.” Nainen, 55
”Meillä oli pieni metsätila, 6- ja 4-vuotiaat lapset, kaksi isoa koiraa ja iso talo laitettavana joulukuntoon. Joulun rahat ruokaan ja lahjoihin saimme joulukuusien myynnillä, jota mieheni ja isäni tekivät palkkatöidensä ohella. Kotiin tuotiin se raasku, mikä myymättä jäi. Olin kotiäiti enkä ollut nähnyt miestäni kotihommissa kahteen viikkoon. Viimeinen siivous oli jäänyt jouluaaton aamupäivään. Tv:ssä julistettiin joulurauhaa, kun painuin lattiapesuämpärin kanssa vessaan itkemään. Olin ihan poikki. Tämän jälkeen en koskaan suostunut hoitamaan yksin kaikkia joulujärjestelyjä.” Nainen, 63
Eila-Kaarina Immonen kehottaa miettimään, mitkä asiat joulussa ovat itselle luovuttamattomia, ja pitämään niistä kiinni. Jos riisipuuro ja luumukiisseli kuuluvat omaan jouluun, kannattaa syödä niitä. Jos tänä vuonna ei ole voimia enempään, ne riittävät.
Jouluvalmistelut vaativat ylimääräistä työtä, jonka Immonen kannustaa jakamaan etukäteen, jos joulua on tarkoitus viettää porukalla. Mitä enemmän joulunviettäjiä kerääntyy yhteen, sitä useammalle ihmiselle tärkeitä perinteitä tulisi ottaa huomioon. Yksi kaipaa siistiä kotia ja rauhaa lukea romaaneja, toinen lautapelien pelaamista ja paljon suklaata.
Immonen huomauttaa, että mitä täydellisempään jouluun pyrkii, sitä todennäköisemmin kokee stressiä, epäonnistumista ja pettymystä. Joulusuorittaja ajaa itsensä ja läheisensä hälytystilaan. Jos kaikki pitää tehdä vieläpä juuri tietyllä tavalla, päätyy helposti pakertamaan yksin, kun muut eivät edes uskalla osallistua.
Immonen ehdottaa kysymään itseltä, ketä varten joulua oikein laittaa. Omaa perhettä, anoppia vai kuviteltuja odotuksia?
”Viime joulu oli stressin täyttämä. Oli muutto ja pienet lapset. Yritän nyt ottaa rennommin ja tehdä asioita liikaa suorittamatta. Annetaan joulun mennä omalla painollaan niin kuin muidenkin päivien.” Nainen, 28
Kirkko ja kaupunki kysyi lukijoiden huonoja joulukokemuksia lokakuussa. Vastauksia tuli noin 170.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Hanna Savolainen juhlii joulua kesälläkin ja haaveilee jatkuvasti muiden jouluttajien kanssa seuraavasta joulusta – mutta lahjoista hän ei välitä
Hyvä elämä HengellisyysHanna Savolaisella, jos jollakulla, on tutussa laulussa haaveiltu "joulu ainainen". Tai ainakin hänellä on joulu ympärivuotinen. Joulu on osa hänen persoonaansa.
