Suomalaiset syövät paljon terveysvaikutuksiltaan tunnettua ruisleipää.
Ruis on maistunut suomalaisille keskiajalta lähtien, mutta alkujaan sitä pidettiin turkkilaisena rikkaruohona
Ruisleipä äänestettiin Suomen satavuotisjuhlavuonna maamme kansallisruoaksi. Niin vahvasti Keski-Aasiasta saapunut ruis on juurtunut tänne Pohjan perukoille.
Annika Lutherin tuore tietokirja Rukiin viljava historia (S&S) avaa rukiin historiaa ja sen merkitystä suomalaisille. Lukion biologianopettajana toiminut Luther kiinnostui rukiista alunperin työnsä kautta.
Ruista viljeltiin aikojen alussa Keski-Aasiassa, Turkin ja Afganistanin välisellä alueella. Sieltä turkkilaiseksi rikkaruohoksi nimitetty kasvi kulkeutui yhä pohjoisempaan, luultavasti muita viljoja sisältävien kylvöpussien mukana. Suomessa rukiin viljelyn on arveltu alkaneen keskiajalla.
– Suomessa on viljelty myös ohraa ja kauraa, mutta kansa on ruokittu rukiilla. Talven yli selviytyminen riippui siitä, miten monta ruissäkkiä viljelijällä oli aitassa. Ristipölytyksen ansiosta eri alueille kehittyi suuri määrä ruislajikkeita, joista valtaosa on nykyään hävinnyt, Luther kertoo.
Ruis soveltui paitsi Suomen karuun maaperään myös täällä harjoitettuun kaskiviljelyyn. Moni suomalainen pystyi saamaan oman tilan siten, että poltti ja raivasi metsää peltoalaksi.
– Ruokaa riittäisi paremmin kaikille, jos viljaa syötäisiin enemmän, Annika Luther toteaa.
Rukiin vahva asema näkyy eri tavoin Suomen kansanperinteessä. Karjalassa esimerkiksi palvottiin ruisjumala Ronkateusta, jonka Mikael Agricola mainitsi vuonna 1551 suomentamiensa Psalmien esipuheessa. Kantelettaresta puolestaan löytyy useita rukiin viljelyyn ja jauhamiseen liittyviä runoja.
– Lohjan Pyhän Laurin kirkossa on maalaus pyhästä Laurentiuksesta, joka legendan mukaan poltettiin kuoliaaksi halsterilla. Paikalliset isännät tulkitsivat maalauksessa olevan halsterin peltojen tasaamisessa käytetyksi lanaksi, ja kokivat suojeluspyhimyksen sen vuoksi erityisen tärkeäksi, Annika Luther selvittää.
Eino Leinon tunnetussa runossa Nocturne puhutaan kauniin säkein ruislinnusta. Kyseessä on kuitenkin suomalaiseen maisemaan aiemmin kiinteästi kuulunut laji, ruisrääkkä. Ruispellossa pesinyt rääkkyvä-ääninen lintu on viljelymenetelmien muuttuessa kadonnut Suomesta lähes kokonaan. Luther kuuli ruisrääkän äänen ensimmäisen kerran toistakymmentä vuotta sitten Virossa.
– Aikanaan rukiin seassa kasvoi myös paljon ruiskaunokkia. Nykyään sitä näkee pääasiassa viljeltynä puutarhakasvina. Kukka tunnetaan muun muassa Kokoomuksen ja Päijät-Hämeen tunnuksena.
Ilman viljan viljelyä ihminen ei Annika Lutherin mukaan olisi maapallolla nykyisessä asemassaan. Ihminen on viljasta yhä täysin riippuvainen, vaikka suuri osa siitä meneekin eläinten rehuksi.
– Tämän on osoittanut osaltaan Ukrainan sota. Ukraina on vienyt aiemmin viljaa Afrikan maihin, ja nyt siellä aletaan olla pulassa. Toisaalta ruokaa riittäisi paremmin kaikille, jos viljaa syötäisiin enemmän ja lihaa vähemmän.
Ruis tunnetaan terveysvaikutuksistaan, ja Suomessa syödään edelleen paljon ruisleipää. Edullisuutensa vuoksi se on kuulunut aina köyhänkin kansanosan ruokapöytään.
– Suomen satavuotisjuhlavuonna viisi vuotta sitten ruisleipä äänestettiin meidän kansallisruoaksemme, joten ei rukiin viljeleminen ole mitään kuolevaa perinnettä, Luther toteaa.
Rukiista ei tehdä pelkästään leipää. Luther on tutustunut muun muassa maustettuihin ruisjyviin, joita voi käyttää riisin vaihtoehtona. Hän mainitsee myös Etelä-Pohjanmaalla Isossakyrössä toimivan Kyrö Distillery -tislaamon, jonka yhtenä tuotteena on ruisviski.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Keskiaikainen Vantaa oli muutakin kuin lohipitäjä – niin pappilassa kuin talonpojan kotonakin syötiin monipuolisesti kalaa
Hyvä elämäArkeologisissa kaivauksissa on löytynyt runsaasti suomuja ja muita kalojen jäänteitä.
