Italialaiset Plautilla Nelli 1500-luvulla ja Artemisia Gentileschi 1600-luvulla sekä ruotsalainen Hilma af Klint 1900-luvun alussa olivat uskonnollisen taiteen uudistajia.
Naiset maalasivat uskonnollisia aiheita ennennäkemättömällä tavalla
Dominikaaninunna Plautilla Nelli teki isoja alttaritauluja, Raamatun naishahmoista inspiroitunut Artemisia Gentileschi maalasi barokkidraamaa ja Hilma af Klint välitti henkien viestejä.
Pitkää pöytää peittää valkoinen liina, jolle on katettu yksinkertainen ateria. Pöydän keskellä istuu Jeesus ja hänen molemmilla puolillaan opetuslapsia. Näetkö jo kuvan mielessäsi? Jos näet, olet luultavasti palauttanut mieleesi Leonardo da Vincin freskon, joka on yksi maailman kuuluisimmista maalauksista. Samaa aihetta ovat kuitenkin maalanneet monet muutkin Italian renessanssitaiteilijat, muun muassa Plautilla Nelli (1524–88) noin 60 vuotta Leonardoa myöhemmin.
Plautilla Nellin maalaus Viimeinen ehtoollinen on restauroitu ja esillä Firenzessä Santa Maria Novellassa.
Nellin Viimeinen ehtoollinen noin vuodelta 1560 on ensimmäinen tunnettu naisen tekemä kuva Raamatun aiheesta. Tuohon aikaan oli kyllä joitakin naistaiteilijoita, mutta heidän ei odotettu maalaavan suurikokoisia uskonnollisia tauluja, sellaisia kuin tämä seitsemän metriä leveä ja kaksi metriä korkea teos on.
Itseoppinut Nellikin oli aloittanut uransa maalaamalla miniatyyrejä, mutta siirtyi pian suurikokoisten alttaritaulujen pariin. Hän oli dominikaaninunna, joka luostarissaan opetti muitakin naisia maalaamaan. Viimeisen ehtoollisen miesjoukon kuvaaminen on melkoinen suoritus siksikin, että Nellin malleina ovat luultavasti toimineet nunnat.
Plautilla Nelli on yksi niistä naistaiteilijoista, joiden työtä taidehistorioitsija Katy Hessel esittelee hiljattain suomeksi julkaistussa teoksessaan Taiteen historia ilman miehiä (suom. Sini Linteri, Nemo 2024). Monet näistä naisista, varsinkin ennen 1900-lukua eläneet, ovat jääneet suurelle yleisölle tuntemattomiksi.
Artemisia Gentileschi maalasi teoksensa Susanna ja vanhimmat 17-vuotiaana.
Ehkä tunnetuin varhaisista naistaiteilijoista on Artemisia Gentileschi (1593–n.1653), joka sai oppinsa taiteilijaisänsä Orazion ateljeessa. Gentileschin teokset tunnistaa barokkitaiteeksi: niissä on tummia taustoja, näyttävää valon käsittelyä, suurta tunnetta ja ennen kaikkea dramaattisia ja väkivaltaisiakin kuvauksia raamatullisista ja mytologisista aiheista.
Gentileschi käsitteli maalauksissaan naisten kokemuksia tunnettujen tarinoiden kautta tavalla, joka suoruudessaan saattaa herättää katsojassa epämukavia tunteita. Vain 17-vuotiaana hän maalasi Susanna ja vanhimmat -teoksen. Se pohjautuu Vanhan testamentin apokryfikirjojen kertomukseen Susannasta, joka on kylpemässä, kun kaksi häntä seurannutta juutalaisyhteisön johtajaa alkaa ahdistella häntä.
Artemisia Gentileschi löysi monien maalaustensa aiheet Raamatusta. Judit surmaa Holoferneksen perustuu Vanhan testamentin apokryfikirjojen Juditin kirjaan.
Niin ikään apokryfikirjoista on peräisin kertomus juutalaisesta Juditista, joka ovelan juonensa ansiosta pääsee surmaamaan vihollisjoukkoja johtavan sotapäällikkö Holoferneksen. Gentileschin maalauksessa kaksi naista, Judit ja hänen palvelijansa, leikkaa rauhallisen päättäväisesti miekalla irti miehen päätä. Sekä Susannan että Juditin tarinaan Gentileschi palasi myöhemmin uudelleen. Raamatun henkilöistä häntä näyttävät kiehtoneen myös Batseba, jonka kuningas Daavid vietteli, ja Magdalan Maria, jota tuolloin pidettiin evankeliumien syntisenä naisena.
Magdalan Maria on usein taiteessa yhdistetty evankeliumien syntiseen naiseen. Niin teki myös Artemisia Gentileschi maalauksessaan Magdalan Maria ekstaasissa.
Gentileschi itse joutui nuorena isänsä taiteilijaystävän raiskaamaksi, ja oikeudenkäynnissä häntä kidutettiin, kun haluttiin varmistua siitä, että hän puhui totta. Raiskaaja todettiin lopulta syylliseksi, mutta koska paavi suojeli miestä, tämä ei saanut rangaistusta teostaan. Raskas kokemus ei kuitenkaan vienyt Gentileschiltä hänen omanarvontuntoaan: hän tiesi kykynsä taiteilijana ja uskalsi vaatia työstään asianmukaista palkkaa.
Hilma af Klintiä pidetään abstraktin taiteen edelläkävijänä. Joutsen nro 17 on vuodelta 1915.
Ruotsalaisen Hilma af Klintin (1862–1944) tuotantoon kuuluu yli 1300 teosta, mutta hän ei niitä juuri yleisölle esitellyt, ja hänen toiveestaan teokset pidettiin poissa julkisuudesta vielä kaksikymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeenkin. Suureen suosioon hän nousi vasta 2010-luvulla isojen yksityisnäyttelyiden myötä.
Af Klint opiskeli Tukholman taideakatemiassa piirtämistä ja muotokuvien ja maisemien maalaamista. Hänen maineensa kumpuaa kuitenkin hyvin toisenlaisista teoksista: värikkäistä, geometrisien ja orgaanisten kuvioiden täyttämistä maalauksista, joiden ansiosta häntä pidetään abstraktin taiteen edelläkävijänä.
Hilma af Klintin Alttaritaulu nro 1. Af Klint loi laajan temppelimaalausten sarjan saatuaan tehtävän spiritualistisessa istunnossa.
Teosten syntyhistoria ei ole kovin tavanomainen. Af Klint oli kiinnostunut spiritualismista pikkusiskonsa kuoltua vuonna 1880, ja 1890-luvulla hän otti spiritualismin osaksi taidettaan. Yhdessä neljän muun naistaiteilijan kanssa hän järjesti istuntoja, joissa meditoitiin, rukoiltiin ja tallennettiin hengiltä tulleita viestejä automaattipiirustuksen ja -kirjoituksen avulla. Vuonna 1906 af Klint sai Amaliel-nimiseltä hengeltä tehtävän välittää ihmiskunnalle henkimaailman asioita. Taiteilija myöntyi hengen pyyntöön ja loi liki kahdensadan temppelimaalauksen sarjan.
Hilma af Klintin Alttaritaulu nro 2.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Lailaa vaivasi se, että barokin taiteessa Jeesus esitetään ristillä usein pulleana ja vaaleanpunaisena” – kuvanveistäjä Laila Pullinen halusi tehdä krusifiksin, joka ei kaunistele Jeesuksen uhria
Hyvä elämä HengellisyysVantaan taidemuseo Artsissa esiteltävä Laila Pullinen näytti krusifikseissaan kärsivän Jeesuksen. Hakunilan kirkon muistopihalle hän teki lempeän graniittiveistoksen.
