null Ihmisoikeusjärjestöt syyttävät Israelia apartheid-valtioksi – tutkijoiden mielestä tällainen kielenkäyttö ilmentää juutalaisvihaa

Gazalaiset mielenosoittajat protestoivat Israelia vastaan vuonna 2018 polttamalla autonrenkaita Israelin ja Gazan välisellä rajavyöhykkeellä. Kuva: DPA / Lehtikuva / Mohammed Talatene.

Gazalaiset mielenosoittajat protestoivat Israelia vastaan vuonna 2018 polttamalla autonrenkaita Israelin ja Gazan välisellä rajavyöhykkeellä. Kuva: DPA / Lehtikuva / Mohammed Talatene.

Ihmisoikeusjärjestöt syyttävät Israelia apartheid-valtioksi – tutkijoiden mielestä tällainen kielenkäyttö ilmentää juutalaisvihaa

Israelin valtio on tietoisesti rakentanut rasistisen järjestelmän, väittää Amnesty Finlandin toiminnanjohtaja Frank Johansson. Tutkija Izabella Tabarovskyn mukaan Israelin vertaaminen Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmään juontaa juurensa Neuvostoliiton propagandaan.

Vapun alla 2021 ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch julkaisi raportin, jonka mukaan Israel on apartheid-valtio. Viime maaliskuussa Israelia kutsui apartheid-valtioksi YK:n miehitettyjen alueiden ihmisoikeuksia tarkkaileva erityisraportoija. Jopa eräät israelilaiset järjestöt, kuten Breaking the Silence, B’Tselem ja Yesh Din kutsuvat Israelia apartheid-valtioksi.

Helmikuun alussa yksi maailman arvostetuimmista ihmisoikeusjärjestöistä, Amnesty International, julkaisi laajan raportin, jonka mukaan Israel täyttää apartheid-järjestelmän tunnusmerkistön. Miksi niin moni ihmisoikeustoimija on viime aikoina ryhtynyt syyttämään Israelia apartheidistä?

Amnesty Finlandin toiminnanjohtaja Frank Johansson pitää syytöstä perusteltuna.

– Israelin hallitus on useiden vuosien ajan, mahdollisesti vuodesta 1948 alkaen, toteuttanut tietoisesti sellaista politiikkaa, joka mielestämme täyttää apartheidin tunnusmerkistön, Johansson sanoo.

Kyse ei hänen mukaansa ole kovin kevyestä leimasta, sillä Amnesty Internationalilla on vuodesta 2017 lähtien ollut käytössä kuusikohtainen kriteeristö, jonka jokaisen kohdan tulee täyttyä ennen kuin apartheidistä voidaan puhua. Aiemmin Amnesty on kutsunut ainoastaan Myanmaria apartheid-valtioksi johtuen maan tavasta kohdella Rohingya-väestöä.

Puhumme satoja tuhansia ihmisiä koskevista liikkumisrajoituksista, kymmeniä tuhansia ihmisiä koskevista talojen purkamisista, pakkohäädöistä, rakennuslupien epäämisestä sekä hallinnollisista pidätyksistä, joihin sisältyy jopa pahoinpitelyitä.
– Frank Johansson

Israelia koskeva Amnestyn raportti lähtee siitä, että toisistaan erillään olevia palestiinalaisalueita ei tarkastella irrallisina alueina vaan yhtenä kokonaisuutena, jossa Israel Johanssonin mukaan tarkoituksellisesti eristää alueet toisistaan.

– Vasta, kun kaikkia alueita tarkastellaan yhdessä samanaikaisesti, nähdään, että tämä eri alueiden välinen sirpaloituminen, jossa kullakin alueella on erilaiset lainsäädännöt ja toiminnat, on ollut Israelin tietoisesti rakentamaa järjestelmää, jossa pyritään tarkoituksellisesti siihen, että juutalaiset ovat etuoikeutettuja suhteessa ei-juutalaisiin, Johansson sanoo.

Israelin ja palestiinalaisten vuosikymmeniä jatkunut konflikti on maailman muihin konflikteihin nähden hieman omalaatuinen sekoitus uskontoa ja politiikkaa. Eikö Amnesty International näe raportissaan palestiinalaisia vastuullisina tilanteesta?

– Raportissa ei katsota asiaa konfliktilinssin kautta, vaikka se tietenkin on koko ajan läsnä. On aivan selvää, että palestiinalaishallinto on syyllistynyt erilaisiin loukkauksiin, mutta tämä raportti ei koske sitä. Sitä puolta käsitellään Amnestyn muissa raporteissa, Johansson sanoo.

Ranskalaiset mielenosoittajat kutsuivat Israelia apartheid-valtioksi vuonna 2015. Kuva: Kenzo Tribouillard / AFP / Lehtikuva

Ranskalaiset mielenosoittajat kutsuivat Israelia apartheid-valtioksi vuonna 2015. Kuva: Kenzo Tribouillard / AFP / Lehtikuva

Konfliktin ydin on hänen mukaansa Israelin rakentamassa järjestelmässä.

– Monien muiden järjestöjen tavoin mekin haluamme tällä raportilla nyt käynnistää keskustelun, miten Israelin rakentaman järjestelmän voisi purkaa sellaiseksi, että saisimme aikaan pysyvän rauhan, jossa kaikkien alueen ihmisten oikeuksia kunnioitettaisiin, Johansson sanoo.

– Puhumme satoja tuhansia ihmisiä koskevista liikkumisrajoituksista, kymmeniä tuhansia ihmisiä koskevista talojen purkamisista, pakkohäädöistä, rakennuslupien epäämisestä sekä hallinnollisista pidätyksistä, joihin sisältyy jopa pahoinpitelyitä.

Johansson: ”Israel vastaa aina syyttämällä antisemitismistä”

Apartheidin vastaisessa yleissopimuksessa ja kansainvälisen rikostuomioistuimen niin sanotussa Rooman perussäännössä (pdf) apartheid on rikos ihmisyyttä vastaan. Amnesty Finlandin kotisivulla kerrotaan, että poliittinen järjestelmä edustaa apartheidiä silloin, kun hallintojärjestelmässä yksi rodullinen ryhmä järjestelmällisesti sortaa ja alistaa toista tarkoituksenaan tämän järjestelmän ylläpitäminen.

Kuinka tämä määritelmä tarkemmin katsottuna sitten soveltuu israelilaisiin ja palestiinalaisiin?

– Käytämme raportissa sellaista ilmaisua kuin rodullistettu ryhmä sen takia, että niissä kansainvälisissä sopimuksissa, joissa määritellään apartheid, käytetään tätä ilmaisua. Se ei tarkoita, että ottaisimme kantaa juutalaisiin tai palestiinalaisiin rodullisina ryhminä sinänsä. Konteksti, jossa sorto tapahtuu, on se, että juutalaiset siitä hyötyvät, ja muut siitä kärsivät. Se ei ole millään lailla kannanotto juutalaisiin rodullisena ryhmänä, vaan kyse on kansainvälisen oikeuden kontekstista, miten sopimukset on kirjoitettu, Johansson sanoo.

Voidaanko sitten sanoa, että Israel on rasistinen valtio?

– Käyttäisin mieluiten varsinaista oikeudellista määritelmää. Raportointimme lähtee aina siitä, että näytämme, mikä on se kansainvälisen oikeuden sopimuskohta, jota rikotaan. Silloin kielestä ja määritelmistä tulee tarkkoja, Johansson toteaa.

Tuntuu usein siltä, että näissä tilanteissa Israelin hallitusta lähellä olevilla organisaatioilla on ulkoa opitut fraasit, joilla Israelin arvostelemiseen vastataan.
– Frank Johansson

– Rasismi on sanana ongelmallinen, koska pitäisi määritellä oikeudellisesti, mitä sillä tarkoitetaan. Siten kuin apartheid määritellään, siinä puhutaan vain toisen rodullisen ryhmän järjestelmällisestä sortamisesta ja alistamisesta. Tarkoitetaanko sillä sitten rasismia? Varmaan kansankielessä se tarkoittaa rasismia, mutta se ei ole ilmiön oikeudellinen termi. Kysymys ei kuitenkaan ole juutalaisten kansalaisten rasismista vaan Israelin hallituksen rakentamasta rasismista. Ei voida laittaa yhtäläisyysmerkkiä juutalaisten kansalaisten ja Israelin hallituksen välille.

Johansson on pahoillaan siitä, että Amnestyä on syytetty juutalaisvihasta.

– Amnestyn raportissa ei ole minkäänlaista rodullista stereotyyppistä tekstiä, joka täyttäisi antisemitismin tunnusmerkistön. Päinvastoin Amnesty on antirasistinen järjestö, ja olisi täysin sen toiminnan luonteen vastaista syyllistyä jonkin yksittäisen ryhmän sortamiseen sanallisesti, Johansson sanoo.

– Valitettavasti antisemitismikortti on reaktio, jonka Israelin hallitus automaattisesti heittää pöydälle aina, kun heidän toimiaan arvostellaan kansainvälisen oikeuden näkökulmasta. Tämä tekee Israelin hallituksen arvostelemisen välillä tuskalliseksi, koska etukäteen jo tiedetään, että tähän kysymykseen joudutaan vastaamaan. Tuntuu usein siltä, että näissä tilanteissa Israelin hallitusta lähellä olevilla organisaatioilla on ulkoa opitut fraasit, joilla Israelin arvostelemiseen vastataan. Käpertymällä tällaisen muka valttikortin taakse nämä järjestöt eivät edesauta Israelin juutalaisia tai Israelin palestiinalaisia eivätkä muita alueella asuvia konfliktin selvittämisessä, Johansson sanoo.

Amnesty Finlandin toiminnanjohtaja Frank Johanssonin mukaan Israel on tietoisesti rakentanut rasistisen järjestelmän. Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva

Amnesty Finlandin toiminnanjohtaja Frank Johanssonin mukaan Israel on tietoisesti rakentanut rasistisen järjestelmän. Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva

Apartheid-kielen juuret ulottuvat Neuvostoliiton propagandaan

Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin hahmottaminen apartheidiksi on viimeaikaisia raportteja paljon vanhempi ilmiö. Yhdysvaltalaisen Wilson Centerin antisemitismin tutkija Izabella Tabarovsky totesi Kirkko ja kaupungille Zoomissa antamassaan haastattelussa, että nykyään yleistyneen apartheidvertauksen juuret ovat 1950-luvun lopun neuvostopropagandassa. Tabarovsky on erityisesti Neuvostoliiton aikaisen antisemitismin erityisasiantuntija.

– Eräästä 1950-luvun lopulta peräisin olevasta muistiosta käy ilmi, että jo tuolloin joukko ukrainalaisia KGB:n alemman tason upseereita tulkitsi Vanhaa testamenttia ja juutalaisia rukouksia siten, että koska juutalaiset ovat Jumalan valittu kansa, he pitävät itseään rodullisesti muita parempina, mikä tarkoittaa, että juutalaisuus itsessään on rasistinen uskonto, Tabarovsky sanoo.

– Ja kun juutalaisissa rukouksissa puhutaan Siionista ja paluusta luvattuun maahan, KGB tulkitsi, että rasististen juutalaisten edustama moderni sionismikin on rasismia. Niinpä Israelia ja sionisteja alettiin kutsua uusiksi natseiksi ja fasisteiksi, hän sanoo.

Vuonna 1963 Kiovan tiedeakatemia julkaisi teoksen nimeltään Juutalaisuus ilman koristuksia, jonka kirjoittaja Trofim Kičko vertasi juutalaisia ja Israelia natseihin. Lännen sosialistit tuomitsivat teoksen jyrkin sanoin, ja Neuvostoliitto veti sen pois markkinoilta. Tilanne kuitenkin muuttui vuonna 1967, kun Neuvostoliiton arabiliittolaiset kärsivät nöyryyttävän tappion sodassa Israelia vastaan. Kičkosta tulikin tällöin arvostettu juutalaisuuden asiantuntija Moskovassa.

Näissä muistioissa mainitaan erityisesti tavoite osoittaa lännen ei-juutalaisille, että sionistit ovat vaarallisia.
– Izabella Tabarovsky

– Neuvostoliitto meni paniikkiin. Se käynnisti ennennäkemättömän propagandakampanjan Israelia vastaan. Tähän sillä oli myös valtava kapasiteetti, sillä pelkästään valtiollisella Ria Novosti -uutistoimistolla oli toimistoja yli 80 maassa ja yhteyksiä yli sataan maahan. Neuvostoliiton suurlähetystöt eri maissa tekivät yhteistyötä paikallisten vasemmistopuolueiden kanssa, ja Neuvostoliitto myös rahoitti näiden puolueiden julkaisutoimintaa, Tabarovsky sanoo.

Tällöin länteen levisi Tabarovskyn mukaan uudenlainen antisionismiksi kutsuttu aate, jota Neuvostoliitto levitti osana yleistä lännenvastaista kampanjointia.

– Olen nähnyt muistioita, joissa Neuvostoliiton suurlähetystö Washingtonissa keskustelee siitä, miten voitaisiin edistää antisionismia lännessä. Näissä muistioissa mainitaan erityisesti tavoite osoittaa lännen ei-juutalaisille, että sionistit ovat vaarallisia. Eräissä toisissa muistioissa Neuvostoliiton suurlähetystöt Italiassa ja Isossa-Britanniassa keskustelevat paikallisten vasemmistopuolueiden kanssa siitä, miten pitäisi edistää Moskovan näkemystä juutalaisista, Tabarovsky sanoo.

Gazalaiset mielenosoittajat maalasivat hakaristin leijaan, jonka avulla he lennättivät palopommin Israelin puolelle keväällä 2018. Kuva: Mohammed Abed / AFP / Getty Images

Gazalaiset mielenosoittajat maalasivat hakaristin leijaan, jonka avulla he lennättivät palopommin Israelin puolelle keväällä 2018. Kuva: Mohammed Abed / AFP / Getty Images

Tämä propaganda loi Tabarovskyn mukaan pohjan antisionistiselle kielenkäytölle, jossa Israelia luonnehditaan imperialistiseksi apartheid- ja natsivaltioksi. Tabarovskyn mukaan huomionarvoista on se, että Israelista ja juutalaisista puhuttaessa poliittiset ääripäät käyttävät hyvin samanlaista kieltä.

– Tutkijana olen hyvin huolissani siitä, että myös äärioikeisto on omaksunut tämän täysin saman kielenkäytön. Esimerkiksi nyky-Venäjän uusnatsiliike on erittäin vaarallinen, ja se käyttää aivan samaa kirjallisuutta, jota Neuvostoliitto 1970-luvulla levitti lännen vasemmiston keskuuteen, Tabarovsky sanoo.

– Olennaista on, että tapa, jolla KGB käsitteli juutalaisia ja sionismia ja jolla se perusteli sionismin rasistista apartheid-luonnetta sekä sionistien pyrkimystä maailmanherruuteen, toisti sellaisenaan Siionin viisaiden pöytäkirjoja, Tabarovsky sanoo.

Siionin viisaiden pöytäkirjat oli alun perin venäläinen 1900-luvun alussa sepitetty, antisemitistinen asiakirjaväärennös. Hitlerin Saksassa sitä painettiin miljoonia, ja vielä nykyäänkin se on ollut suosittu teos arabimaissa.

Israelilainen sotilas suojasi palestiinalaisnaista Hebronissa Länsirannalla huhtikuussa 2021, kun Israelin turvallisuusjoukot ja palestiinalaiset ottivat yhteen. Kuva: Hazem Bader / AFP photo / Lehtikuva

Israelilainen sotilas suojasi palestiinalaisnaista Hebronissa Länsirannalla huhtikuussa 2021, kun Israelin turvallisuusjoukot ja palestiinalaiset ottivat yhteen. Kuva: Hazem Bader / AFP photo / Lehtikuva

Konfliktista ei voida sivuuttaa kumpaakaan osapuolta

Izabella Tabarovsky pitää Amnesty Internationalin raporttia ongelmallisena siksi, että se rajaa tekstin ulkopuolelle kokonaan konfliktin toisen osapuolen.

– Tässä suhteessa Amnesty Internationalin raportissa on piirteitä, jotka muistuttavat 1970-luvun neuvostoliittolaisen lehdistön tapaa puhua Israelista. Raportoidessaan konfliktista 1970-luvulla neuvostolehdistö jätti kokonaan kertomaan, mitä Israel oli joutunut kohtaamaan tai miksi se toimi eri tilanteissa niin kuin se toimi. Uutisissa jätettiin kokonaan mainitsematta, jos Israel oli joutunut hyökkäyksen tai terrori-iskun kohteeksi, Tabarovsky sanoo.

Kun 1970-luvulla Neuvostoliiton lehdistö kertoi esimerkiksi Israelin operaatio Entebbestä Ugandassa, lukijalle ei Tabarovskyn mukaan kerrottu, että Israel lähetti erikoisjoukkoja pelastamaan panttivankeja.

– Sen sijaan lukija sai käsityksen, että kahjot israelilaiskommandot matkustivat vieraaseen maahan vain ampuakseen paikallisia ihmisiä. Amnesty Internationalin raportti jättää täysin samalla lailla kertomatta asioita, jotka lukijan olisi välttämätön tietää, jotta voidaan ymmärtää, miksi Israel toimii tietyissä tilanteissa niin kuin se toimii. Tässä mielessä raportti muistuttaa neuvostolehdistöä, Tabarovsky sanoo.

Aina kun demonisoidaan yksittäisiä juutalaisia tai kokonaista juutalaista yhteisöä, kuten juutalaisvaltiota, ollaan antisemitismin alueella.
– Izabella Tabarovsky

Amnesty Internationalilla on kuitenkin raportteja, joissa se muun muassa tuomitsee Gazasta tehdyt raketti-iskut. Miksi sitten Israelia koskeva raportti olisi antisemitismiä?

– Kun osa tosiasioista jätetään sanomatta, kun osa historiasta jätetään kertomatta, ja yksistään juutalaisia pidetään vastuullisena kaikesta pahasta, mitä tapahtuu, kyse on demonisoimisesta. Ja minä näen Amnesty Internationalin raportin ytimeltään demonisoivana, Tabarovsky sanoo.

– Kun Israel demonisoidaan, siitä tehdään pahuuden keskus, jolloin maailmassa olevat pahat asiat aina tavalla tai toisella liittyvät Israeliin. Kysymys ei ole enää siitä, miten Israel suoriutuu vaikeasta tilanteesta tai mitä virheitä se tekee, vaan kyse onkin tekojen sijaan olemuksesta, jolloin Israel itsessään on rasistinen, fasistinen, kolonialistinen ja imperialistinen natsi- ja apartheid-valtio. Aina kun demonisoidaan yksittäisiä juutalaisia tai kokonaista juutalaista yhteisöä, kuten juutalaisvaltiota, ollaan antisemitistisellä maaperällä, Tabarovsky sanoo.

Hänen mukaansa tilannetta ei paranna, jos esimerkiksi järjestö, joka demonisoi juutalaisvaltion, on itsekin juutalainen.

– Jos käyttää antisemitististä kieltä tietämättä, että kyseinen kieli on antisemitismiä, ei se tee asiasta yhtään vähemmän antisemitististä. Myös jotkut juutalaiset voivat puhua tavalla, joka vahingoittaa muita juutalaisia. Historiassa näin on käynyt lukuisia kertoja.

Izabella Tabarovskyn mukaan Israeliin kohdistuvien apartheid-vertausten taustalla vaikuttaa Neuvostoliiton aikainen propaganda. 

Izabella Tabarovskyn mukaan Israeliin kohdistuvien apartheid-vertausten taustalla vaikuttaa Neuvostoliiton aikainen propaganda. 

”Konflikti ei perustu rotuhierarkiaan”

Israelin ja palestiinalaisten väliseen konfliktiin liittyvästä antisemitismistä useita kirjoja kirjoittanut University of Illinois Urbana-Champaign -yliopiston englanninkielisen kirjallisuuden professori emeritus Cary Nelson toteaa Kirkko ja kaupungille Zoomissa antamassaan haastattelussa, että Amnesty International nostaa esiin täysin oikeita ongelmia.

– Minä satun olemaan ihminen, jonka mielestä palestiinalaisilla on oikeus omaan valtioon. Kahden erillisen oikeusjärjestelmän käytäntö Länsirannalla on epäeettinen ja mahdoton hyväksyä. Israelin tapa tuhota palestiinalaisterroristien kodit samoin kuin laittomasti rakennetut asunnot lisää vihaa ja katkeruutta. Tämä politiikka täytyy lopettaa, koska sillä ei saada mitään hyödyllistä aikaan, Nelson sanoo.

Edes palestiinalaiset itse eivät ajattele, että konflikti perustuu rotuun.
– Cary Nelson

– Miehitystä on perusteltu sillä, että se lopetetaan, kun saavutetaan kaksi valtiota. Amnesty International on ikävä kyllä oikeassa siinä, ettei tälle järjestelmälle ole loppua näköpiirissä, Nelson sanoo.

Mutta sitten tullaankin ongelmiin. Erityisesti konfliktin rodullistaminen apartheid-mielikuvan luomiseksi on Nelsonin mielestä perusteissaan virheellinen tapa tulkita tilannetta.

– Yli puolet Israelin juutalaisista on kotoisin Afrikasta arabimaista, joista he pakenivat 1950-luvun vainoja. Jo silloin Israelin demografia muuttui. Geneettisesti Lähi-idän juutalaiset ja arabit ovat täysin samanlaisia. Edes palestiinalaiset itse eivät ajattele, että konflikti perustuu rotuun. Heille se on konflikti maasta, ja osalle se on uskonnollinen konflikti. Jos sanan rotu merkitystä lavennetaan, siitä tulee täysin merkityksetön, Nelson sanoo.

Hänen mukaansa rasismi- ja apartheidsyytökset ovat vaarallisia siksi, että niihin sisältyy tietty natsileima.

– Amnesty Internationalin raportti puhuu toistuvasti nimenomaan juutalaisista rasismin muodoista, jotka kohdistuvat kaikkiin ei-juutalaisiin. Tästä väistämättä seuraa, että juutalaisuudessa itsessään on jotakin perustavasti rasistista. Ei voida sanoa, että israelilainen juutalaisuus on rasistista ja muu juutalaisuus ei.  Amnesty ei tietenkään sano tätä ääneen, mutta rodullistava argumentti vihjaa epäsuorasti, että juutalaiset ajattelevat kuten natsit, koska modernina aikana juuri natsit ovat edustaneet käsitystä rotujen välisestä hierarkiasta, Nelson kritisoi.

Cary Nelsonin mukaan Amnesty Internationalin tapa rodullistaa Israelin ja palestiinalaisten konflikti on lähtökohdiltaan virheellinen.

Cary Nelsonin mukaan Amnesty Internationalin tapa rodullistaa Israelin ja palestiinalaisten konflikti on lähtökohdiltaan virheellinen.

Kuka saa määritellä antisemitismin?

Antisemitismitutkijat ovat 1970-luvun lopulta lähtien olleet sitä mieltä, että samalla kun normaali valtioon ja sen hallintoon kuuluva arvostelu on demokratialle elintärkeää, on kuitenkin olemassa sellaista Israeliin kohdistuva arvostelua, joka itse asiassa ilmentää juutalaisvihaa. Tutkijoiden mielestä näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun Israelin arvostelemisessa käytetyt argumentit ovat mekanismiltaan täysin samoja kuin perinteiset, vaikkapa juutalaisten ylivaltaa tai erityistä pahuutta koskevat väitteet.

Osa arvostelijoista kuitenkin vetoaa siihen, että arvostelun kohteena eivät ole juutalaiset tai juutalaisuus vaan Israelin valtio ja sionismi. Näyttää siltä, että tässä on kaksi erilaista tapaa hahmottaa, mitä antisemitismi edes tarkoittaa. Kenellä sitten on oikeus määritellä antisemitismi, Cary Nelson?

Ei ole mahdollista uskotella, että palestiinalaisten hallinnoima valtio Jordan-joelta Välimerelle ulottuvalla vyöhykkeellä olisi juutalaisille turvallinen ja tasapuolinen.
– Cary Nelson

– Mielestäni nykyään International Holocaust Remembrance Alliancen (IHRA) antisemitismimääritelmä on käyttökelpoinen, koska se tarjoaa myös hyvin konkreettisia esimerkkejä siitä, miten antisemitismi nykyään ilmenee. IHRA:n määritelmän mukaan Israelin väittäminen rasistiseksi projektiksi on antisemitismiä, Nelson sanoo.

Logiikka on siinä, että kun jokin valtio määritellään rasistiseksi, ei arvostella vain valtion joitain tekemisiä vaan koko sen olemus nähdään pahana.

– Kun ihmiset vakuutetaan siitä, että Israel on olemukseltaan Etelä-Afrikkaa vastaava apartheidvaltio, mitä hyvää siinä on? Koska sitä ei voisi mitenkään kehittää, se täytyisi hävittää ja korvata jollain muulla. Jos siitä haluaa eroon, se ei ole enää juutalaisvaltio, Nelson sanoo.

Israelin esittäminen olemuksellisesti pahana ilmentää juutalaisvihaa.

Israelin esittäminen olemuksellisesti pahana ilmentää juutalaisvihaa.

Tämä olisi juutalaisten olemassaololle katastrofi.

– Lähi-idän historiassa ei ole jälkeä yhdestäkään arabivaltiosta, joka olisi kohdellut uskonnollista vähemmistöä tasa-arvoisesti. Ei ole mahdollista uskotella, että palestiinalaisten hallinnoima valtio Jordan-joelta Välimerelle ulottuvalla vyöhykkeellä olisi juutalaisille turvallinen ja tasapuolinen. Arabimaat ovat historiassa kyllä suojelleet juutalaisia vähempiarvoisina, mutta se ei olisi miellyttävä tapa elää, Nelson sanoo

Hänen mukaansa palestiinalaisten ja koko alueen suurin vihollinen ei itse asiassa ole Israel vaan ilmastonmuutos, joka on uhka kaikille Lähi-idän ihmisille, myös Israelille.

– Tästä syystä myös kaikki energia, joka käytetään Israelin demonisoimiseen, on niin turhaa, koska todellinen ongelma on aivan muuta. Jo nyt Saudi-Arabia tuo suuren osan ruoasta muualta, koska maa on viljelyskelvoton. Israelin ja palestiinalaisten on tehtävä yhteistyötä, jotta kuivuuden aiheuttama ongelma voidaan ratkaista.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: