EU-komission antisemitismin torjunnan koordinaattorin Katharina von Schnurbeinin mukaan internetin antisemitismistä valtaosa liittyy Israel-vihaan.
”Ukrainan ’denatsifikaatio’ on äärimmäisen antisemitististä”, sanoo EU:n antisemitismin torjunnan koordinaattori Katharina von Schnurbein
Kolmipäiväisen Suomen-vierailunsa aikana Katharina von Schnurbein tapasi suomalaisia poliitikkoja ja juutalaisen seurakunnan edustajia.
– Kun keskustelen Suomen juutalaisyhteisön kanssa, huomaan, että antisemitismi on osa juutalaisten arkea Suomessa samalla lailla kuin muissakin Euroopan maissa, joissa antisemitismi on yhteiskunnallinen ongelma, joka ei tule vain äärivasemmistosta tai äärioikeistosta.
Näin sanoi EU-komission antisemitismin torjunnan koordinaattori Katharina von Schnurbein Helsingissä Euroopan komission Suomen-edustusto järjestämässä yleisötilaisuudessa Eurooppasalissa 5.4.
Kolmipäiväisen vierailunsa aikana von Schnurbein tapasi poliitikkoja ja juutalaisen seurakunnan edustajia sekä muun muassa Helsingin piispan Teemu Laajasalon. Von Schnurbeinin vierailun tarkoituksena oli kertoa syksyllä 2021 hyväksytystä EU:n strategiasta antisemitismin torjumiseksi ja juutalaisuuden vaalimiseksi.
Olin hyvin yllättynyt siitä, että Suomi on EU:n ainoa maa, jossa kansainvälisen holokaustin muistopäivän nimessä ei esiinny sana holokausti, vaan se on hyvin ylimalkaisesti vainojen uhrien muistopäivä.
– Katharina von Schnurbein
– Usein me havaitsemme antisemitismin tietenkin uusnatsien marsseina tai julkisiin tiloihin liimatuissa vasemmistolaisissa tarroissa, joissa lukee ”sionismia vastaan”, tai juutalaisiin liitetyissä salaliittoteorioissa, von Schnurbein sanoi.
Hän lausui ”sionismia vastaan” suomeksi viitaten tarroihin, joita Pohjoismainen Vastarintaliike on liimannut muun muassa Israelin suurlähetystön ja Helsingin juutalaisen seurakunnan ulkopuolelle. Tilaisuuden edetessä von Schnurbeinille selvisi, ettei tämä nimenomainen tarra ollutkaan vasemmistolainen vaan uusnatsijärjestö Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen teettämä.
– Antisemitistinen antisionismi Euroopassa on tyypillistä niin äärivasemmistolle, äärioikeistoille kuin radikaali-islamille, von Schnurbein totesi.
Eurooppasalin tilaisuuteen osallistui myös romaniväestön edustajia. Natsit murhasivat holokaustissa satoja tuhansia romaneja.
Holokaustin vähätteleminen on juutalaisvihaa
Katharina von Schnurbeinin mukaan on harvinaista, että joku kokonaan kieltäisi holokaustin. Sen sijaan nykymaailmassa on von Schnurbeinin mukaan normalisoitu holokaustin vähätteleminen tai latistaminen esimerkiksi sellaisilla natsivertauksilla, jotka latistavat todellisen, historiallisen natsismin.
– Vain tällaisessa ympäristössä voi (Vladimir) Putin kutsua Ukrainan johtoa natsiksi, vaikka itse maan presidentti on juutalainen. Ukrainan ”denatsifikaatio” on äärimmäisen antisemitististä. Vaikka Ukrainassa on uusnatsiongelma, joka on myös vaarallinen, koko Ukrainan ”denatsifioiminen” nimenomaisesti trivialisoi ja vähättelee todellista holokaustia, von Schnurbein sanoi.
– Olin hyvin yllättynyt siitä, että Suomi on EU:n ainoa maa, jossa kansainvälisen holokaustin muistopäivän nimessä ei esiinny sana holokausti, vaan se on hyvin ylimalkaisesti vainojen uhrien muistopäivä.
Koska antisemitismi muuntuu eri aikoina, sen tunnistaminen voi joskus olla vaikeaa.
Panelistit Johanna Suurpää (vas.), Yaron Nadbornik ja Kristina Kaihari päätyivät siihen, että Suomessa ei riittävän hyvin tunnisteta antisemitismiä.
Netissä antisemitismi ilmenee Israel-vihana
EU-komissiolla itsellään ei ole virallista määritelmää, mitä on antisemitismi. 2000-luvun alussa Euroopan rasismin ja muukalaispelon seurantakeskus eli nykyinen EU:n Perusoikeusvirasto otti käyttöön antisemitismin työmääritelmän, josta sittemmin kehittyi International Holocaust Remembrance Alliancen (IHRA) antisemitismimääritelmä. Katharina von Schnurbein kannustaa suomalaisia käyttämään tätä määritelmää.
– Tämä määritelmä antaa esimerkkejä tämän ajan juutalaisvihan muodoista, olipa kyseessä perinteinen äärioikeistolainen viha, jossa juutalaisia pidetään samanaikaisesti sekä alempiarvoisina että salaliittojen vuoksi yläpuolelta tulevana uhkana, tai olipa kyseessä vasemmistolaisen antisionismin takana piilotteleva antisemitismi, jossa Israeliin kohdistetaan eri standardi kuin muihin valtioihin. Tällä hetkellä Israeliin liittyvä antisemitismi on netin kaikkein laajimmalle levinnyt juutalaisvihan muoto, von Schnurbein sanoi.
Hänen mukaansa IHRA:n antisemitismimääritelmän omaksuminen antaa tärkeän signaalin juutalaisyhteisölle siitä, että yhteiskunta tunnistaa kaikki antisemitismin muodot, ja toiseksi se toimii välineenä, joka auttaa muun muassa opettajia ja poliitikkoja tunnistamaan antisemitismin.
– Antisemitismiä vastaan ei voi taistella, ellei sitä tunnista. Yksi ongelma on, että mikään viranomainen ei dokumentoi antisemitismiä.
Yaron Nadbornikin mukaan viime vuosina yksikään antisemitismin vuoksi poliisille tehty tutkintapyyntö ei ole johtanut syytteisiin..
Nadbornik: Syyttäjä tutki Talmud-väitteitä lukemalla äärioikeistolaisia nettisivuja
Eurooppasalissa käytti kommenttipuheen Israelin suurlähettiläs Hagit Ben-Yaakov. Tämän jälkeen alkoi paneelikeskustelu, johon osallistuivat oikeusministeriön demokratia-ja julkisoikeusosaston osastopäällikkö Johanna Suurpää, Suomen Juutalaisten Seurakuntien Keskusneuvoston puheenjohtaja Yaron Nadbornik sekä opetusneuvos Kristina Kaihari Opetushallituksesta.
Keskustelun edetessä toistui useaan otteeseen käsitys siitä, että muun muassa viranomaisilla ja virkakoneistolla on puutteellinen käsitys siitä, mitä on antisemitismi.
– Vuoden 2016 jälkeen yksikään antisemitismin vuoksi poliisille tehty tutkintapyyntö ei ole johtanut mihinkään, Nadbornik sanoi.
Hän kertoi esimerkin eräästä tilaisuudesta, jossa hän yhtenä puhujista oli näyttänyt kuvan Helsingin juutalaisen seurakunnan rabbin oveen kiinnitetystä lapusta, jossa oli lukenut, että ”Talmudin mukaan ei-juutalaiset eivät ole ihmisiä, ja heidät pitää tappaa”.
Kun antisemitismistä tiedetään näin vähän, ei ole keinoja taistella sitä vastaan. – Yaron Nadbornik
– Selitin kuulijoille, että missään kohtaa Talmudia ei sanota noin. Yleisön joukossa eräs mies pyysi puheenvuoroa. Hän oli viharikoksia tutkiva poliisi. Hän sanoi, että kun asiaa aikoinaan tutkittiin, syyttäjä päätti jättää syyttämättä, koska tutkittuaan asiaa he totesivat, että lappuun kirjoitettu teksti oli totta.
– Kysyin, miten he olivat tutkineet asiaa, ja kävi ilmi, että poliisi oli mennyt netissä sivustolle, jolla oli äärioikeistolainen tausta, ja löytänyt sieltä todisteet väitteelle. Kun antisemitismistä tiedetään näin vähän, ei ole keinoja taistella sitä vastaan, Nadbornik sanoi.
Paneelissa Johanna Suurpää totesi, että vaikka oikeusministeriöllä on hyvin kattava antirasistinen ohjelma, se ei kata antisemitismiä riittävästi, koska virkamiestasolla ei riittävästi tunneta antisemitismiä.
– Nyt meillä on paloja sieltä täältä, mutta ei kunnollista kokonaiskuvaa, mitä oikeastaan tapahtuu, Suurpää sanoi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
