Metsäpalon jälkiä Saaristomeren kansallispuistoon kuuluvalla Jungfruskärin saarella. Kuva: Mari Aarnio
Näkökulma: Ympäristöahdistus yhdistää suomalaisia yli puoluerajojen – tarvitsemme sitä lisää
Kaksi kolmesta suomalaisesta on huolissaan ympäristön tilasta. Ympäristöahdistus voi lisätä empatiaa ja vähentää vastakkainasettelua yhteiskunnassa, arvioi sosiaalipsykologi Leena Koivula-Tenho.
Entisen ampumaradan lähistöltä poimitut kantarellit voivat sairastuttaa poimijansa, vaikka viimeisestä laukauksesta on vuosikymmeniä. Kaivosalueiden kuolleet järvet kertovat karua kieltään paikallisille. Kun turkistarhan läheisyydessä vesistö rehevöityy, rantamökin omistaja saattaa miettiä, kuka korvaa. Esimerkkejä riittäisi loputtomiin. Tapauksia yhdistää se, että saastuttaja harvemmin vastaa muille ihmisille ja luonnolle aiheuttamistaan vahingoista.
Ympäristöahdistukselle itsensä altistaminen on ympäristökriisin syiden ja seurausten äärelle uskaltautumista. Ahdistukseen kytkeytyvät erilaiset hankalat tunteet tulevat lisääntymään, kun kriisi konkretisoituu yhä selvemmin. Ihmiset alkavat etsiä syitä ja lopulta myös syyllisiä sille, miksi ei toimittu ajoissa. Yhteiskuntamme vakaus on uhattuna muistakin syistä. Päättäjät horjuttavat rauhaa entisestään jättämällä tekemättä asioita, joita kansalaiset heiltä odottavat ympäristökriisin keskellä.
Sitra teki vuonna 2019 laajan kyselyn, jossa selvitettiin suomalaisten suhtautumista luontoon ja ympäristöongelmiin. Kaksi kolmesta suomalaisesta oli silloin huolissaan luonnon tilasta. Lähes sama määrä suomalaisia oli sitä mieltä, että meillä ei ole oikeutta alistaa muita lajeja ja tuottaa niille kärsimystä. Koska luontokato ja ilmastonmuutos ovat viime vuosina tulleet yhä näkyvämmiksi, on perusteltua olettaa kansalaisten huolen lisääntyneen.
Kyseisen Sitran kyselyn mukaan myös perussuomalaisten kannattajista yli puolet kantaa huolta luonnon tilasta. Huomio on mielestäni tärkeä, koska vastakkainasettelu on nykyään niin voimakasta. Se uhkaa jo yhteiskuntarauhaa. Jos ymmärrämme, että huoli luonnosta on ominaista suurelle osalle suomalaisista, miten tämä jaettu kokemus vaikuttaa meihin?
Vallanpitäjien passiivisuus turhauttaa ja ympäristökriisi ahdistaa perustellusti.
Sitran selvitys sanoo, että meillä suomalaisilla on yhteinen ja puoluerajat ylittävä näkemys luonnon tilasta. Herää kysymys, miksi päättäjät eivät toimi. Monissa potentiaalisesti vahinkoa aiheuttavissa asioissa yhteiskunta huolehtii erilaisin sanktioiden avulla siitä, että yhteistä turvallisuutta ei rikota.
Yksi esimerkki on liikenne. Liikennesääntöjen rikkomiseen liittyvistä rangaistuksista seuraa, että vaaroihin liittyvät riskit pysyvät suhteellisen vähäisinä. Ympäristöriskien suhteen vastaavaa ei tapahdu. Riskit ovat suuret ja niiden ehkäisy vaillinaista. Vahinkoa aiheuttanut pääsee usein vastuusta.
Tulvat, kuivuus, suuret metsäpalot ja muut sään ääri-ilmiöt näkyvät jo selkeästi monissa maissa. Tänä keväänä kuivuus on koetellut myös Suomea monin paikoin. Tiedämme olevamme vaarassa, mutta ympäristökriisin äärelle uskaltautuminen on silti vaikeaa. Aihe herättää eksistentiaalisia kysymyksiä. Joudumme nöyrtymään. Kyse on asioista, joihin meillä ei ole selviä vastauksia.
Tutkijat ympäri maailmaa vaativat nopeita ja laaja-alaisia ympäristötoimia. Ihmiset odottavat päättäjiltä toimia, mutta niitä ei tapahdu. Vallanpitäjien passiivisuus turhauttaa ja ympäristökriisi ahdistaa perustellusti. Tutkimusten mukaan ahdistuksen kokemus voi lisätä empatiaa muita kohtaan.
Ehkä ympäristöahdistus on jotain sellaista, mitä me nyt kipeästi tarvitsemme vastakkainasettelun aikakautena. Se on jotain, mikä yhdistää meitä.
Kirjoittaja on sosiaalipsykologi (VTM), joka on työskennellyt pitkään ympäristöteemojen parissa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Toimittaja Suvi Auvinen rakastui dinosauruksia vanhempaan eläinlajiin, joka selviää lähes mistä vain – ”Karhukaiset ovat antaneet minulle paljon toivoa”
Hyvä elämä HengellisyysKun olosuhteet muuttuvat elinkelvottomiksi, karhukainen voi odottaa vuosia syvässä horroksessa. Suvi Auvista ilmiö muistuttaa hänen puolisonsa masennuksesta ja saa pohtimaan, onko pelkkä selviytyminen elämistä.
