Anja Ghisellin kotikirkko on Pyhän Viisauden kappeli. Se sijaitsee kulttuurikeskus Sofiassa Vuosaaressa.
Neitsyt Maria on ollut Anja Ghisellille rakas sekä tutkimuskohteena että hengellisesti – ”Ristin juurella Marialle paljastuu myötäkärsimyksen ihme”
Teologian tohtori Anja Ghiselli on tuore ortodoksi. Hänelle on tärkeää se, että ortodoksisessa kirkossa Maria on läsnä kaikessa.
– Minulle, kuten varmaan monelle muullekin, on kauan ollut ongelmana se, että minun puolestani joku lyödään ristille. Sovitusoppia, jonka mukaan Jeesuksen ristinkuolema tarvittiin ihmisten syntien vuoksi, on vaikea hyväksyä, huokaa teologian tohtori Anja Ghiselli.
Hän toteaa, että on ihmisluonnolle tyypillistä etsiä ja vaatia selityksiä. Kristinusko kuitenkin on monessa kohtaa selittämätöntä ja paradoksaalista. Siihen on vain suostuttava.
– Se, miksi Jumala sallii, jää meille arvotukseksi. Sitä ei ihmisjärjellä edes voi lähteä arvioimaan. On sanottu, että Jumalan rakkaus loistaa ristiltä. Ristinkuolema on Jumalan rakkauden osoitus – sitä kautta meidät on pelastettu, Ghiselli sanoo.
– Toisaalta ihmisethän sitä ristinkuolemaa halusivat. He huusivat ”ristiinnaulitse, ristiinnaulitse”.
Luterilaisessa kirkossa on Ghisellin mielestä keskitytty turhan paljon juuri ristiin ja ristiinnaulitsemiseen – ja melkein unohdettu, että kaikki ei pääty ristille tai hautaan.
– Minun mielestäni kannattaisi korostaa pääsiäisen iloa. Ristin läpi käydään ylösnousemukseen. Se on se kristinuskon huipentuma.
Välähdyksiä ylösnousemuksesta
Anja Ghiselli on tuore ortodoksi, 35 vuoden pohdinnan jälkeen viime helluntaina kirkkoon liittynyt. Hänelle on ollut helpottavaa se, että ortodoksisessa kirkossa ristinkuoleman merkitystä ei tarvitse problematisoida. Se otetaan annettuna tosiasiana, mutta katse nostetaan jo ylemmäs, pääsiäiseen: ylösnousemukseen, kiitokseen ja ylistykseen.
Mutta eipä ylösnousemustakaan ole helppo selittää. Ghiselli sanoo, että joskus sen todellisuuden voi kuitenkin välähdyksenomaisesti kokea.
– Voi olla sellainen mystinen kokemus, että kaikkihan on järjestyksessä. Ja siihen järjestykseen liittyy niin risti, tyhjä hauta, ylösnousemus kuin iankaikkinen elämäkin. Mutta emmehän me tiedä, mitä on iankaikkinen elämä ja mitä siellä tapahtuu. Kaikki on luottamuksen varassa ja jää salaisuudeksi. Mutta joku välähdys saattaa tulla.
Ghiselli sanoo, että aika monilla on kokemuksia siitä, että on muutakin kuin tämä maailma. Niin hänellä itselläänkin. Aikoinaan, kun Ghiselli oli vielä teologian opiskelija, häneltä kysyttiin eräässä haastattelussa, mitä mieltä hän on Jumalasta.
– Vastasin, että en osaa sanoa tähän mitään muuta kuin että Jumala on. Vielä nyt kahdeksankymppisenä sanon ihan saman asian. Jumala on. Se on se kokemus. Olen joskus yrittänyt kyseenalaistaa sitä mielessäni, että ajattelepa, että ei ole. Mutta en pääse siihen. Pääsen vain siihen, että Jumala on.
Nöyryys ymmärretään usein väärin
Raamatun kertomuksia Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta miettiessään Anja Ghiselli kiinnittää huomionsa erityisesti Jeesuksen äitiin Mariaan ja siihen, mitä tämä koki. Maria on kulkenut Ghisellin mukana kauan. Hän on tutkinut gradussaan ja väitöskirjassaan Martti Lutherin Mariaa koskevia käsityksiä. Maria on ollut Ghisellille tärkeä myös hengellisesti – ja yksi suuri syy siihen, että hänestä tuli ortodoksi.
– Maria on koko ajan pitänyt kristinuskoa minulle elävänä. Ja häntä on helppo lähestyä, koska hän on ihminen. Marian kautta minulle on alkanut avautua kokemuksellinen ulottuvuus uskosta.
– Kirkko ilman Mariaa on rampa. Ortodoksisessa kirkossa Maria on läsnä kaikessa: rukouksessa, liturgiassa, ikoneissa.
Jumala on aina antaja, ihminen on vastaanottaja.
Mariasta on sanottu, että hän on Jumalan unelma ihmisestä. Ja että hän oli sellainen, jollaiseksi Jumala tarkoitti ihmisen hänet luodessaan.
– Maria on ehkä parhaiten pystynyt täyttämään ihmisen osan Jumalan edessä. Hän toteutti Jumalan suunnitelman parhaansa mukaan. Hän ei lipsunut, vaan luotti Jumalaan, Ghiselli sanoo.
– Maria ei kyseenalaista, vaan hän miettii asioita. Hän on kuuliainen ja nöyrä. Nöyryys ymmärretään usein väärin, mutta siinä on kyse Jumalan armon vastaanottamisesta. Jumala on aina antaja, ihminen on vastaanottaja.
Myötäkärsimystä ja huolenpitoa
Katsoessaan Mariaa Jeesuksen ristin juurella Anja Ghiselli näkee ihmisen, joka on uskollinen loppuun asti. Marialle oli ilmoitettu, että hän synnyttäisi Jumalan Pojan. Nyt hänen poikansa kuitenkin on naulittu ristille ja kuolee kohta. Miten niin voi tapahtua?
– Toisaalta Maria on luvannut, että ”tapahtukoon minulle niin kuin sanoit”. Hän kulki vääjäämättä sen tien loppuun asti, vaikka se oli kauhea ja käsittämätön ja tuskallinen.
Ghiselli näkee äidin ja pojan välillä myötäkärsimystä ja huolenpitoa.
– Kun Jeesus viimeisillä hetkillään osoittaa äidilleen rakkautta ja huolenpitoa ja lupaa, että opetuslapsi Johannes huolehtii tästä, Marialle paljastuu myötäkärsimyksen ihme ja lahja.
– Kärsimystä on helpompi kestää, kun siinä ei ole yksin. Ristillä Jeesus oli sekä ihminen että Jumala. Koska hän oli ihminen, äidin uskollisuus varmasti merkitsi hänelle paljon.
Raamattu ei kerro, tiesikö Maria ristin juurella surressaan, että kuolema ei olisi hänen pojalleen loppu. Ghiselli arvelee, että pahimman tuskan hetkellä Maria tuskin on jaksanut sitä uskoa.
– Maria on rakastanut poikaansa. Varmaan jollakin tapaa hän on myös tuntenut Jumalan rakkauden, joka tulee ristiltä vastaan. Mutta olisiko hän silloin ajatellut sen pidemmälle? Se jää salaisuudeksi.
Sitten Ghiselli muistuttaa, että Mariankaan tarina ei pääty pitkäperjantaihin. Yhdessä Jeesuksen seuraajien kanssa hän jatkoi elämäänsä Jerusalemin alkuseurakunnassa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kirkkoherra Päivi Vähäkankaalle pääsiäinen on sisäisen vapautumisen juhla: ”Silloin minua ei enää kahlitse se paha ja raskas, joka arkeani rajoittaa”
HengellisyysPäivi Vähäkangas muistuttaa, että uuden elämän alkuja on kaikkialla, jos vain pysähtyy katsomaan ympärilleen. Luontokin puhuu ylösnousemuksen puolesta.
