Nenonen: Osallistuin haasteeseen, jolle isoisäni nauraisi hyväntahtoisesti
Sitä kulutustasoa, joka sotien sukupolvelle oli normaali, saatetaan nyt kutsua vihreäksi idealismiksi.
Lapsuudenkodissani Pohjanmaalla on aitta, johon muistan isoisäni aamuisin kävelleen. Pappa säilytti aitan orsilla työvaatteitaan. Eläköitynyt maanviljelijä ei osannut elää rivitalossa “kylällä”, vaan tuli pellolle tai rankametsään niin kauan kuin jalka nousi. Muistan nähneeni hänellä elämäni aikana noin kolmet vaatteet: koti-, työ- ja joskus juhlavaatteet. Silloin yleensä joku oli kuollut. Joskus pappa ilmaantui tuvan ovelle ja kysäisi äidiltäni, josko tämä ehtisi näyttää ratkenneelle paidansaumalle ompelukonetta.
Pappa on pyörinyt mielessäni, kun muina laumaeläiminä päätin minäkin osallistua viiden vaatteen vuosi -somehaasteeseen. Siis tähän Julia Thurénin ja Aku Varamäen ideaan pärjätä vuoden ajan viidellä uudella vaateostoksella.
Kolme vaatetta olen ostanut: housut, kauluspaidan ja slipoverin. Lisäksi mukaan on kertynyt havaintoja, jotka nyt jaan.
Toiminta suojaa kyynistymiseltä ja saa tuntemaan lämpöä kanssaihmisiä kohtaan.
Ensinnäkin harkinta. Kesän ajan olen ajatellut ostavani t-paidan, jos sopiva osuu kohdalle. Ei ole osunut. Enää kaksi ostosta jäljellä, eli huteja ei saa tulla.
Toiseksi tyydytys. Koska kirppareita ei lasketa, ostin Viljandista täydelliset farkut. 15 eurolla sain housut ja hienon fiiliksen. Vähän sama kuin kohtaisi harvinaisen eläimen luonnossa Korkeasaaren sijaan. Vain toinen aiheuttaa värinöitä.
Kolmanneksi sisäinen pelaaja. Ihminen on luotu leikkimään ja kisaamaan. “Vähennä kulutustasi planetaariselle tasolle”-haaste ei kiinnosta ketään, mutta nyt tästä sai pelin, jonka aion tietenkin voittaa.
Neljänneksi toiminnan voima. En kuvittele näpertelyäni merkittäväksi muille kuin itselleni, mutta aina se ilmastoahdistuksessa piehtaroinnin voittaa. Toiminta suojaa kyynistymiseltä ja saa tuntemaan lämpöä kanssaihmisiä kohtaan.
Viimeinen havainto koskee muistin lyhyyttä. Sitä kulutustasoa, joka sotien sukupolvelle oli normaali, saatetaan nyt kutsua vihreäksi idealismiksi. Oikeasti on muuttunut vain käsitys normaalista. Voisimmeko fanittaa sekä talvisodan sankareita että heidän hiilijalanjälkeään?
Jos pappa eläisi, kertoisin hänelle viiden vaatteen vuodestani. Hän varmaan naurahtaisi hyväntahtoisesti ja sanavalmiina karjalaisena kuittaisi päässeensä viiden vaatteen vuosikymmeneen. Vahingossa.
Kirjoittaja on valokuvaava aikuisopiskelija, yrittäjä ja helsinkiläinen pappi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Nenonen: Luottamuksesta ei ole varaa leikata – minä luotan hallitukseen, oikeuslaitokseen ja kirkkoon
PuheenvuorotYleisen luottamuksen murentaminen on paljon vaarallisempaa kuin riiteleminen asioista ja arvoista. Luottamus tuo turvallisuutta yhteiskuntaan.
