Nenonen: Luottamuksesta ei ole varaa leikata – minä luotan hallitukseen, oikeuslaitokseen ja kirkkoon
Yleisen luottamuksen murentaminen on paljon vaarallisempaa kuin riiteleminen asioista ja arvoista. Luottamus tuo turvallisuutta yhteiskuntaan.
Luottamus on ihmiselämän tehdasasetus. Teologian opinnoissani askartelin paljon tanskalaisen eetikon Knud Løgstrupin ajattelun parissa. Parhaiten on jäänyt mieleen ajatus luottamuksesta. ”Luottamus ei ole omaa tekoamme, se on meille annettua”, kirjoitti Løgstrup. Jokaisessa luottamuksen ilmauksessa me annamme – pikkuvauvasta alkaen – itsemme toisten käsiin ja samalla asetamme eettisen vaatimuksen ottaa vastuu toinen toisistamme.
Olen miettinyt viime aikoina luottamusta elämän tehdasasetuksena, kun fiksuina pitämäni ihmiset tulevat ulos mitä erikoisimpien epäluottamuksen ilmaisujen kanssa. En puhu nyt tavallisesta, vapaasta yhteiskuntakritiikistä, joka kuuluu asiaan. Tarkoitan ilmiötä, jossa kansalaiset pitävät julkisia instituutioita kuten poliisia, Yleä, eduskuntaa tai jotain ministeriötä lähtökohdiltaan epäluotettavana väärän agendan ajajana.
Myös epäluottamus ihmisiin on kasvanut: köyhät leimataan helposti epäilyttäviksi laiskimuksiksi, joita pitää potkia takalistoon. Maahanmuuttajia on leimattu ketkuiksi rikollisiksi, jotka vievän kunnon ihmisiä turmioon. Jopa poliitikot yllyttävät ihmisiä epäluuloon kanssaihmisiään ja julkisia instituutioita vastaan. Vastuutonta ja itsekästä populismia, hyi.
Mitä siis voimme tehdä?
Luottamuksen kulttuuri ihmisten ja instituutioiden välillä on ollut Suomessa tehdasasetus. Se on liima, joka pitää asioita koossa ja mahdollistaa turvallisen yhteiskunnan. Siksi sitä pitää vaalia eikä ehdoin tahdoin murentaa. Yleisen luottamuksen murentaminen on paljon vaarallisempaa kuin asioista ja arvoista riitely.
Mitä siis voimme tehdä? Ainakin havahtua ongelmaan ja ruveta vaalimaan luottamusta. Eli luottaa enemmän ja rohkeammin. Aloitan ja kerron, mihin luotan.
Luotan siihen, että ihminen yleensä tavoittelee elämäänsä hyvyyttä ja rauhaa. Näin toimii jopa poliittinen vastustajani.
Luotan Yleen, vaikken aina pidä sen uutisista ja toimittajista.
Luotan perustuslakiin ja siksi myös hallitukseen, vaikken pidä nykyisestä kyykytyspolitiikasta.
Luotan oikeuslaitokseen, vaikka tuomiot ovat joskus outoja, enkä tykkää yhdestä poliisista.
Luotan kirkkoon, vaikka sen hallinto on melko absurdia.
Mihin sinä luotat?
Kirjoittaja on valokuvaava aikuisopiskelija, yrittäjä ja helsinkiläinen pappi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Papilla ei ole varaa käydä kastamassa lapsia
PuheenvuorotKun ihmiset pyytävät kastamaan tai vihkimään, yhteydenotto lämmittää mieltä. Silti Heikki Nenonen joutuu kieltäytymään.
