Nenonen: Emme synny tähän maailmaan olemaan oikeassa vaan palvelemaan toisiamme
Mitä ajattelen kritisoidessani jotakuta: yritänkö auttaa häntä kehittymään vai haluanko todistaa olleeni oikeassa?
Alkuvuoden aikana olen joutunut ankaran kritiikin kohteeksi eri suunnilta. Mainittakoon kaksi erityistä.
Kustannustoimittajan käsittelyn jäljiltä kirjani käsikirjoitus oli punaisenaan merkintöjä, korjauksia ja miksi-kysymyksiä. Kommentteja peratessa alkoi ärsyttää. Kaikkea se kyseenalaistaa ja moittii, rakkaimpia lauseitanikin.
Keväisen neitsytmaratonini jälkeen päätin, että tämä touhu pitää nyt oppia. Noin 40 vuotta olin luullut osaavani juosta, mutta väärin luultu. Juoksutekniikan kurssilla valmentaja käski viedä takamusta ylös, nojata eteen, nostaa polvea, tulla päkiällä alas ja laittaa rähinää tossuun. Helpoltahan se näytti!
Synti on sitä, että ihminen käpertyy itseensä.
Kustannustoimittaja ja juoksuvalmentaja toivat mieleeni edesmenneen opettajani ja ohjaajani Antti Raunion. Antti oli luterilaisen etiikan tutkija, jonka työhuoneen hiljaisuudessa lausutut rauhalliset ajatukset kuulen yhä mielessäni. Hän avasi minulle Lutherin etiikan aarteita ja ihan erityisesti ajatuksen toista varten olemisesta: niin uskon kuin etiikan ytimessä on ajatus toisen parhaasta. Itse Jumalan olemus on olla toista, siis ihmistä varten. Ja uskossa ja rakkaudessa ihminenkin elää näin toista varten. Synti on sitä, että ihminen käpertyy itseensä. Hyvyys on sitä, että ihminen kääntyy itsestään pois ja palvelee muita.
Parasta kustannustoimittajassa ja juoksuvalmentajassa on ollut se, että kritiikillään he eivät ole yrittäneet olla oikeassa vaan auttamassa. Kritisoimalla he ovat kehittäneet osaamista, jossa minun on sietänytkin kehittyä. Siinä on ollut jotain hyvin vastakkaista ympärillä käydyn yhteiskunnallisen keskustelun kanssa. Kriittistä sekin on, mutta vain harvoin etsitään kritiikin kohteesta kehittymisen potentiaalia. Mieluummin vakuutellaan omaa paremmuutta.
Haastan itseäni ja sinua. Mitä ajattelen kritisoidessani jotakuta: yritänkö auttaa häntä kehittymään vai haluanko todistaa olleeni oikeassa? Entä saatuani itse kritiikkiä: vetäydynkö siilipuolustukseen etsien kritisoijasta vikoja vai asetunko pohtimaan, kuinka saamani kritiikki voisi hyödyttää jatkossa?
Me emme synny tähän maailmaan olemaan oikeassa vaan palvelemaan toisiamme.
Kirjoittaja on valokuvaava aikuisopiskelija, yrittäjä ja helsinkiläinen pappi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Papilla ei ole varaa käydä kastamassa lapsia
PuheenvuorotKun ihmiset pyytävät kastamaan tai vihkimään, yhteydenotto lämmittää mieltä. Silti Heikki Nenonen joutuu kieltäytymään.
