Nenonen: Nuoriso tarvitsee rauhaa, mutta helpommin on saatavilla reivihuumeita
Ehkä korona kaikkine sulkuineen oli teineille sotatilan tasoinen stressi.
”Nyt kaikki vetää jotain. On reivihuumeita, alkoholia, kännykkäaddiktiota. Kaikki on väsyneitä, koska ei mun ikäiset jaksa näitä vaatimuksia. Kaikki haluu vähän pois tästä reaalimaailmasta.”
Tein aamupalalla ekskursion 18-vuotiaan lukiolaiseni ajatuksiin. Tunnollinen, lahjakas nuori vaativassa opinahjossa. Olin juuri kysynyt, mitkä asiat hänen maailmassaan ovat huonosti.
”Jotenkin tää alkoi siitä koronakeväästä. Meillä jäi siinä kehittymättä jotain, mitä nyt koko ajan vaaditaan. Jäätiin vähän liian lapsiksi.”
Joku voi hymähdellä, mutta ehkei ole syytä. Suomalaisten suuri selviämistarina on yhä talvi- ja jatkosota, niitä seurannut jälleenrakennus ja kovalla työllä saavutettu hyvinvointi. Myöhempiä kriisejä ei lasketa, sillä isoisä hiihti talvisodassa ja nylki karhuja lounaaksi. Sodan jälkeen tehtiin oikeita töitä ja ahkeria lapsia! Tosin sen verran olen siunauskeskusteluissa luodannut sukupolvien tuntoja, että hyvinvoinnista on maksettu pahoinvoinnin hintaa. Lainaeriä lyhennellään vastaanotoilla edelleen.
Pelkäämmekö me keski-ikäiset ja vanhemmat, että tauko ja rauha veisivät sekä nuorison pilalle että yhteiskunnan turmioon?
Ehkä korona kaikkine sulkuineen oli ihan aidosti teineille sotatilan tasoinen stressi ja se kollektiivinen kokemus, joka syvällä tavalla rikkoi herkän kasvun perustuksia. Ehkä tämä on syytä tajuta.
”Kun vain saisi vähän taukoa ja rauhaa” oli nuoren spontaani vastaus kysymykseeni, miten yhteiskunnassa voitaisiin ratkoa tätä ongelmaa. 1990-luvun lukiolaisena en muista itse toivoneeni mitään tuollaista.
Toive tauosta ja rauhasta ei ole kohtuuton. On kyse koulutuspolitiikasta, opetusresursseista sekä ajattelutavan muutoksesta. Pelkäämmekö me keski-ikäiset ja vanhemmat, että tauko ja rauha veisivät sekä nuorison pilalle että yhteiskunnan turmioon? Mistä pelko kumpuaa?
”On tosi vaikea opiskella kiinnostuksen vuoksi, kun pitäis ehtiä kofeiinin voimalla puurtaa kaikki pakollinen ja lähinnä pysyä pinnalla.”
Kuten 1990-luvullakin, ahkeruus ja luovuus tarvitsevat kaverikseen lepoa, jotta ne voisivat kukoistaa. Ehkä nuorille suotava lepo edistäisi myös sellaista elämää, jossa pahoinvoinnin lainaerät eivät tule lastenlasten maksettavaksi.
Kirjoittaja on valokuvaava aikuisopiskelija, yrittäjä ja helsinkiläinen pappi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Nenonen: Huonojen uutisten keskellä tarvitaan taidetta ja hiljaisuutta
PuheenvuorotRuuturiippuvuuteni keskellä olen kaivannut takaisin teini-ikäistä itseäni, joka kesti paremmin hitaita ajatuksia kuin nykyinen keski-ikäinen.
