Nettikeskustelu on kuin pelaisi shakkia pulun kanssa, sanoo kolumnistiksi palaava Paha Pastori
Kirkko ja kaupungin nettikolumnistiksi palaava Paha Pastori näkee nettikeskustelun synkkänä. – Kuinka moni ihminen siellä sanoo, että ah, totta! Että sä oletkin aivan oikeassa.

Kirkko ja kaupungin nettikolumnistiksi palaava Paha Pastori näkee nettikeskustelun synkkänä. – Kuinka moni ihminen siellä sanoo, että ah, totta! Että sä oletkin aivan oikeassa.

Nettikeskustelu on kuin pelaisi shakkia pulun kanssa, sanoo kolumnistiksi palaava Paha Pastori

Monet Teemu "Pastori" Potapoffin elämänviisauksista ovat umpikliseisiä, mutta kliseissä on usein perää.

Me elämme väärin ymmärtämisen aikaa, toteaa Teemu "Pastori" Potapoff. Ihmiset huutavat toistensa päälle eivätkä yritäkään miettiä, miksi toinen ajattelee kuten ajattelee.

Ennen kaikkea se näkyy netissä.

– Nettikeskustelu on vähän kuin pelaisi shakkia pulun kanssa. Pulu tulee laudalle, potkii napit kumoon, lentää pois ja sanoo, että se voitti, Potapoff selittää.

Nyt Potapoff on kuitenkin palaamassa shakkilaudan taakse.

Potapoff kirjoitti Kirkko ja kaupunkia edeltäneelle Valomerkki.fi-nettimedialle kolumneja nimimerkillä Paha Pastori. Syyskuussa Pahis palaa. Potapoffin kolumnit alkavat pyöriä Kirkko ja kaupungin nettisivuilla joka tiistai.

Valmiina, pulut!

Nettikeskustelu on Potapoffin mukaan erityisen altista väärinymmärryksille. Samanmieliset kertovat samanmielisille, että ovat heidän kanssaan samaa mieltä. Eri tavalla ajattelevien kimppuun hyökätään porukalla, ja pian tapellaan kuin päiväkodin pihalla – tai oikeastaan vielä typerämmin.

– Netissä sä et katso toista silmiin etkä näe hänen kehonkieltään. Sä et kuule intonaatiota tai näe, hymyileekö hän. Se vääristää keskustelun sisältöä, mikä taas aiheuttaa juupas-eipäs-kinastelua, Potapoff sanoo.

– Kuinka moni ihminen siellä sanoo, että ah, totta! Että sä oletkin aivan oikeassa.

Siihen Paha Pastori kuitenkin pyrkii. Ehkä joku hänen kolumninsa saa jonkun lukijan ajattelemaan jostain asiasta vähän eri tavalla.

Paha Pastori ei oikeasti ole paha. – En en! Mä olen oikeasti tosi kiltti!

Paha Pastori ei oikeasti ole paha. – En en! Mä olen oikeasti tosi kiltti!

Portsari, jonka viitta rasittaa

Teemu Potapoff tunnetaan ennen kaikkea siitä, että hän on portsari.

Kahdenkymmenen vuoden ajan Potapoff on viettänyt suuren osan viikonloppuöistään ravintoloiden ovella. Pari vuotta sitten hän kirjoitti Yön sankarit -nimisen kirjan, joka esittelee suomalaisten portsareiden elämää.

– Mutta pokehommat eivät missään nimessä ole mun päätyöni, Potapoff sanoo. Hän työskenteli 15 vuotta toimittajana Nelosella, ja tällä hetkellä hän kirjoittaa kahta uutta kirjaa, ravintolakeisari Sedu Koskisen elämäkertaa ja rankoista ihmiskohtaloista kertovaa teosta Selviytyjät.

Välillä valtakunnan julkkisportsarin viitta tuntuu rasitteelta. Se herättää ennakkoluuloja.

Se on se ihmisten mielikuva portsareista. Että me ollaan siellä ovella, ja hyvä jos osataan omaa nimeämme kirjoittaa.

– Monesti multa kysytään, että kirjoitatko sä ihan itse vai saneletko sä jollekin. Mä olen ihan, että mitä helvettiä. Se on se ihmisten mielikuva portsareista. Että me ollaan siellä ovella, ja hyvä jos osataan omaa nimeämme kirjoittaa, tietsä.

Mutta ansioluettelo jatkuu. Potapoff on myös paria kurssia vaille valmis teologian maisteri. Joskus hän ajatteli ryhtyvänsä papiksi, mutta totesi, ettei halua kertoa vanhemmille ihmisille, miten elämää kuuluu elää. Iltarukouksen hän lukee yhä joka ilta, vaikka erosikin kirkosta Ajankohtaisen kakkosen surullisenkuuluisan homoillan jälkeen.

– Silloin kirkossa pakiteltiin ihan liikaa. Ei oltu aktiivisesti ekassa linjassa puolustamassa, vaan väisteltiin luoteja.

Potapoff on myös henkeen ja vereen räppimies, ja monet hänen ystävistään ovat suomalaisen räppiskenen isoja nimiä.

Siitä päästäänkin takaisin nettikeskusteluun.

– Mulla on hyvinä ystävinä monia esiintyviä artisteja, joista kirjoitetaan netin kommenttipalstoille. Ja monet heistä sanovat, että he eivät lue niitä, koska siinä vain pahoittaa mielensä, Potapoff kertoo.

– Ihmiset eivät tiedä, mistä puhuvat. Monet lukevat vain jonkun otsikon ja kirjoittavat kirjoitelmansa sen pohjalta.

Elämä, kuolema ja muut kliseet

Teemu Potapoff on 44-vuotias. Sen ikäinen ei ole enää ihan pikkupoika. Vanhenemisessa on hänen mielestään paljon hyvää.

– Vanhemmiten asioita osaa käsitellä. Olen paljon leppoisampi kuin nuorempana, Potapoff sanoo.

Vuodet ovat opettaneet hänelle monta asiaa. Monet niistä kuulostavat aika kliseisiltä, mutta kliseissä on usein vinha perä.

– Mulle on henkilökohtaisesti tärkeä miettiä, millä tavalla minusta puhuttaisiin, jos lähtisin tästä pihalle, selaisin kännykkää, auto ajaisi päälle ja mä kuolisin siihen, Potapoff selittää.

– Mulle olisi tärkeää, että ihmiset sanoisivat, että se oli hyvä jätkä. Että se teki asioita ihmisten eteen ja auttoi aina, kun se pystyi.

Kuoleman pohtiminen Potapoffin mielestä on tärkeää. Useat hänen ystävänsä ovat jo jättäneet tämän elämän. Toisten elämä taas on mennyt tavalla tai toisella päin seiniä.

Siksi on tärkeää tajuta, että elämä on juuri nyt ja että elämänlanka on ohut. Että meillä on vain tämä yksi elämä. On tärkeää uskaltaa tehdä nyt sitä, mistä unelmoi, koska muuten katkeroituu.

– Ja sitten joku aamu herää ja miettii, että fuck my life, että en mä halunnut olla tässä pisteessä.

Tällaiset inhimilliset teemat ovat Potapoffille tärkeitä, ja niistä hän aikoo kirjoittaa myös kolumneissaan.

– Hyvää elämää elää silloin, kun illalla nukkumaan mennessä tuntuu hyvältä painaa pää tyynyyn.

Tuntuuko elämä nyt siltä?

– Tuntuu. Aina ei ole tuntunut.

Lue kolumnistiksi palaavan Pahan Pastorin ensimmäinen puheenvuoro täältä!

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi