Paha Pastori: Huominen, pelkkää harhaa
"Kunpa olisin" ovat kaksi sanaa, joita kukaan ei halua joutua sanomaan. Siksi kannattaa miettiä, miten elää tänään.
Yksi ihmiselämän suurimmista harhoista on ajatus siitä, että meillä on aina huominen. Ei ole. Ohuempaa ei ole kuin elämänlanka. Joko omamme tai jonkun toisen.
Tuudittaudumme siihen, että huomenna on aina uusi päivä, jolloin on mahdollista tehdä asioita, sanoa sanoja, pyytää anteeksi, korjata tehtyjä tai tekemättömiä asioita. Koska tulevaisuuden ennustaminen on mahdotonta, emme voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. Tai tuleeko huomista ollenkaan.
Itse sain kokea tämän enemmän tai vähemmän karvaasti, kun eräs lähisukulaiseni menehtyi yllättäen. Viime vuosina emme olleet mitenkään erityisemmin läheisissä väleissä, mutta puhuimme silloin tällöin puhelimessa. Vastaamiseni kuitenkin harvenivat harvenemistaan, kun aina oli ”kiire”, ”väsytti” tai ”en nyt jaksa kuunnella kenenkään hölinöitä”. Nyt puhelin ei enää pirise.
Ehdimmekö missään vaiheessa pysähtyä ja miettiä hintaa, jonka maksamme esimerkiksi uraputkestamme?
Kiireiset ruuhkavuodet vievät ihmisen kuin ihmisen mukanaan. On inhimillistä, että asiat ja tilanteet muuttuvat, eikä aikaa tai jaksamista riitä aina kaikkeen. Mutta ehdimmekö missään vaiheessa pysähtyä ja miettiä hintaa, jonka maksamme esimerkiksi uraputkestamme?
Elämän loppusuoralla olevien ihmisten kanssa tehdyt haastattelut ovat paljastaneet, mitä oravanpyörässä vuosia tai jopa vuosikymmeniä juosseet ihmiset katuvat eniten. Listojen kärkipäässä ovat liki poikkeuksetta muun muassa liiallinen työn tekeminen, ystävien, perheenjäsenten tai sukulaisten laiminlyönti ja unelmien toteuttamatta jättäminen. Kaikki nämä ovat kytköksissä toisiinsa muodostaen noidankehän, josta voi olla vaikea päästä ulos. Jokainen meistä varmasti tiedostaa moisen, mutta yleensä herääminen tapahtuu vasta dramaattisen muutoksen tai menetyksen kautta.
”Kunpa olisin…” Kaksi pientä sanaa, jotka yhdessä muodostavat kokonaisuuden, jota kukaan tuskin haluaa ajatella tai saati sanoa ääneen omalla kohdallaan. Noihin sanoihin kuitenkin kulminoituu tekemättömien asioiden nostattamat ajatukset katumuksesta.
Kyllä, kadun sitä, etten aina painanut vihreää, kun sukulaiseni yritti tavoitella minua. Roikkumaan jääneet langat jäivät solmimatta ja jotkut asiat sanomatta. Lopullisesti. Kunpa olisin vastannut.
Tämä on kolumnistiksi palaavan Pahan Pastorin ensimmäinen puheenvuoro Kirkko ja kaupungissa. Lue kirjoittajan haastattelu täältä!
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Paha Pastori: Kansallisten kateuspäivien päätähdet ‒ verotiedot ja luokkasafari
PuheenvuorotSanotaan, että suomalainen on valmis maksamaan satasen, ettei naapuri saisi viittäkymppiä.
