Myötäelämisen kyky piilee syvällä ihmisessä, mutta empatiaan kykenee rotta tai bonobokin

Myötäelämisen kyky piilee syvällä ihmisessä, mutta empatiaan kykenee rotta tai bonobokin

Empatiakyky ei ole vain biologinen ominaisuus, vaan siihen vaikuttaa ympäröivä yhteiskunta.

Puolitoista miljoonaa vuotta sitten Kongo-joki eristi nykyisten simpanssien ja bonobojen esi-isät toisistaan. Pitkään luonnontieteilijät pitivät yksinomaan simpanssia ihmisen lähimpänä sukulaisena ja vertailukohtana.

Viime syksynä ilmestyneessä kirjassa Empatia – myötäelämisen tiede (Into) ekologi Sami Keto pohtii, olisiko ihmiskuvamme toisenlainen, jos bonobot olisi löydetty ensin. Kirjassa Keto jäljittää ihmisen kykyä empatiaan yhdessä filosofi Elisa Aaltolan kanssa.

– Tällä hetkellä ihmiskuvassamme korostuvat kyyniset piirteet. Ajattelemme, että ihminen pystyy kyllä toimimaan myötätuntoisesti esimerkiksi kulttuurin ja uskonnon vaikutuksesta, mutta viime kädessä empatia on vastoin luontoa, Keto sanoo.

Hyökkäävä vai lempivä ihmisapina?

Simpanssien yhteisöstä tutkijat löysivät hierarkkisen arvojärjestyksen, jonka huipulla on johtava uros.

Yhteisön sisäisiä ja yhteisöjen välisiä ristiriitoja ratkotaan uhittelemalla, tappelemalla ja toisinaan myös tappamalla. Kädellisten tutkija Jane Goodall on verrannut Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin käytöstä yhteisönsä huipulle pyrkiviin simpanssiuroksiin.

Bonobot sen sijaan ratkovat ristiriitoja esimerkiksi leikin ja seksin avulla. Tasa-arvoisia yhteisöjä johtaa muutama arvostettu naaras. Hyökkäävästä käyttäytymisestä seuraa kielteistä palautetta: naaraat eivät jaa ruokaansa aggressiivisimpien urosten kanssa.

Esimerkin avulla Keto ja Aaltola haluavat näyttää, että luonto on kuin Raamattu: löydämme sieltä niitä asioita, joita etsimme. Käsityksemme luonnosta on väistämättä kulttuurisesti tuotettu kertomus. Ei ole vain yhtä ihmiskäsitystä, joka nousisi esiin tieteen tuloksista.

– Se, miten tulkitsemme luontoa, kertoo paljon siitä, miten näemme itsemme nyt. Heijastamme luontoon nykyisen yhteiskunnan ideaaleja ja motiiveja, Aaltola sanoo.

– Luonnosta on mahdollista tehdä myös myötäelämiseen perustuva kertomus, joka perustuu yhtä lailla tosiasioihin kuin nyt vallitseva kertomus, jossa luonto ja ihmiselämä nähdään kilpailuna, Keto sanoo.

Rotat yllättivät tutkijat

Empatia on kyky tai paremminkin joukko kykyjä, jotka auttavat ihmisiä ymmärtämään toisiaan. Empatia saa meidät välittämään toisen ihmisen tai eläimen hyvinvoinnista ja herättää moraalista huolta, joka johtaa toimintaan.

Arkikielessä empatia voi tarkoittaa esimerkiksi myötätuntoa ja sääliä. Akateemisessa tutkimuksessa empatia on osoittautunut moniulotteiseksi ilmiöksi, joka kiinnostaa luonnontieteilijöiden ohella filosofeja, psykologeja ja yhteiskuntatieteilijöitä.

Kun ihmisten välinen hierarkia kasvaa, muita ylemmäksi nousevien kyky tuntea empatiaa alempana olevia kohtaan heikkenee. - Sami Keto

Empatian tausta on syvällä evoluutiohistoriassa. Harmonista yhdessäoloa ja yhteistyötä tukeva kyky on kehittynyt monille eläinlajeille. Esimerkiksi rotat ovat yllättäneet tutkijat asettamalla lajitoverin auttamisen herkkupalan edelle.

– Aivotutkijat ovat todenneet, että empatian eri muodot aktivoivat vähintään kymmentä ihmisaivojen aluetta. Empatia on syvällä ihmisessä, Keto ­sanoo.

Kyky empatiaan ei ole vain yksilön biologinen ominaisuus vaan palautuu yhteiskunnan syviin arvoihin. Esimerkiksi sosiaalinen eriarvoisuus on keskeinen empatian este, jonka vaikutus on osoitettu tieteellisissä kokeissa.

– Kun ihmisten välinen hierarkia kasvaa, osa ihmisistä nousee muita ylemmäksi. Usein heidän kykynsä tuntea empatiaa alempana olevia ihmisiä ja eläimiä kohtaan heikkenee, Keto sanoo.

Empatia liittää meidät muihin ihmisiin ja eläimiin, sanovat filosofi Elisa Aaltola ja ekologi Sami Keto.

Empatia liittää meidät muihin ihmisiin ja eläimiin, sanovat filosofi Elisa Aaltola ja ekologi Sami Keto.

Yksilö peittyy näkyvistä

Myös identiteetti voi nousta empatian esteeksi. Usein määrittelemme itsemme kuvaamalla toisen ihmisryhmän erilaiseksi kuin itsemme, esimerkiksi laiskaksi, typeräksi tai kyvyttömäksi. Näin on Aaltolan mukaan käynyt maahanmuuttokeskustelussa, jossa yksi ihmisryhmä nimetään erilaiseksi kuin muut.

– Yksilö peittyy näkyvistä aina, kun ihmisiä tarkastellaan massoina tai numeroina, ja heidän arvonsa määrittyy vain talouden kautta. Samat ilmiöt ovat vahvasti esillä eläinsuhteessamme. Teollinen ja tehostettu eläintuotanto luo ihmisten ja eläinten välille voimakkaasti ei-yksilöllisen suhteen, Aaltola sanoo.

Empatiavajetta tuottavat myös kilpailuyhteiskunta ja yksilökeskeinen onnellisuuden tavoittelu.

Kun kilpailemme toisten kanssa esimerkiksi työpaikoista, arvioimme jatkuvasti sitä, miten suoriudumme muihin verrattuna.

– Kilpailu tuottaa epävarmuutta siitä, olemmeko kelpoisia. Se saa meidät suhtautumaan toisiin epäilevästi ja aggressiivisestikin. Olisi varmasti hyödyllisempää rakentaa kulttuuria, jossa muut ihmiset nähtäisiin ­ystävinä ja yhteistyökumppaneina eikä vihollisina ja kilpailijoina, Keto sanoo.

Aaltola kiinnittää huomiota länsimaisen ihmisen kasvaneeseen vaatimustasoon.

– Jos tavoitteena on, että yksilön pitää olla mahdollisimman onnellinen, siitä voi seurata se, että emme halua altistua toisen ihmisen tai eläimen kokemalle hädälle.

Ymmärrätkö tunteitasi?

Kaksi empatian muotoa nousee kirjassa erityisen tärkeiksi. Affektiivinen empatia on evoluution varhaisessa vaiheessa kehittynyt kyky, joka saa meidät myötäelämään ja jakamaan toisten olentojen tunnetiloja.

Affektiivinen empatia herättää moraalista tietoisuutta ja halua toimia muiden hyväksi. Kun koemme toisen olennon kärsimyksen tunnetasolla, havahdumme siihen, että sen tulisi loppua.

Reflektiivinen empatia tuo tunnetason rinnalle toisen tason, jossa pyrimme ymmärtämään, miten uskomukset, asenteet ja poliittiset rakenteet vaikuttavat myötäelämisen ­kykyymme.

Ihmisen kyky empatiaan saattaa osoittautua ratkaisevaksi, kun kohtaamme ekokatastrofin kaltaisia haasteita. - Elisa Aaltola

Tällaista kriittisen ajattelun tasoa tarvitaan, koska tunteet saattavat vääristää käsitystämme toisista ihmisistä ja ihmisryhmistä. Emme välttämättä tiedosta asiaa, vaan annamme näkemyksillemme järkiperäisiä selityksiä.

Silloin unohdamme, että rationaalisen ihmisen takana on tunteva ihminen, vaikka tunne olisikin vaimea.

– Tunteet ovat aina taustalla, vaikka emme huomaisi niitä. Mitä kliinisin ja neutraaleinkin ihminen on myös tunnetilassa koko ajan, Aaltola sanoo.

Vallitseva luontokäsitys on kertomus, jossa kilpailu korostuu myötätunnon kustannuksella.

Vallitseva luontokäsitys on kertomus, jossa kilpailu korostuu myötätunnon kustannuksella.

Tarvitsemme syvätason muutoksen

Luokittelevia ja muita poissulkevia tunteita ovat Aaltolan mukaan esimerkiksi pelko, ylemmyyden ja inhon tunne sekä halveksunta, katkeruus ja viha.

– Tarvitsemme näiden tilalle tunteita, jotka liittävät meitä muihin ihmisiin ja eläimiin ja saavat meidät heräämään moraalisesti toisten läsnäololle. Sellaisia tunteita ovat ihmetys, kiitollisuus, armollisuus, rakkaus ja nöyryys, Aaltola sanoo.

Empatiakirja on osa Koneen säätiön rahoittamaa hanketta, jonka tavoitteena on nostaa empatia esiin yhteiskunnallisena tekijänä. Kirjan kirjoittajien mukaan esimerkiksi ekokatastrofin uhka osoittaa, että toimimme vastoin sitä, minkä tiedämme moraaliseksi ja järkeväksi. Siksi tarvitsemme empatiaan liittyvien tunteiden tunnistamista ja käsittelyä.

– On tullut aika herätä, mutta tarvitsemme muutoksen, joka ei ole vain rationaalinen, vaan tapahtuu syvemmällä tasolla. Ihmisen kyky empatiaan saattaa osoittautua ratkaisevaksi, kun kohtaamme ekokatastrofin kaltaisia haasteita, Aaltola sanoo.

Näin harjoittelet empatiaa

Myötäelämisen kykyä ja moraalista tietoisuutta voi parantaa yksinkertaisten harjoitusten avulla, uskovat filosofi Elisa ­Aaltola ja ekologi Sami Keto.

Tarkkaile toisia ihmisiä avoimesti ja ihmetellen kuin taideteosta, haluamatta itsellesi mitään.

Käytä mielikuvitusta samastumisen apuna ja yritä kuvitella, mistä ihmiset ovat tulossa ja mihin menossa.

Pyri näkemään toiset ihmiset arvostavassa valossa, ei ­kilpailijoina. Yritä nähdä kilpailu hetkellisenä tilanteena, joka ei määritä elämää pysyvästi.

Kun mieleesi tulee asia, joka vaivaa sinua, yritä kuunnella, miten se tuntuu kehossa. Omien tunteiden tunnistaminen auttaa tunnistamaan myös toisten tunteita.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi