null Nuorille seurakunta-aktiiveille, Inkeri Talviolle ja Toni Pakariselle, seurakunta merkitsee suoritusvapaata aluetta – ”Seurakunta on eräänlainen ankkuri lähiyhteisöön”

– Olen löytänyt seurakunnasta valtavan tärkeitä ihmisiä. Asioita on ollut helppo tehdä yhdessä ja vain ilmestyä paikalle, sanoo Inkeri Talvio (oik.). Toni Pakarinen vasemmalla.

– Olen löytänyt seurakunnasta valtavan tärkeitä ihmisiä. Asioita on ollut helppo tehdä yhdessä ja vain ilmestyä paikalle, sanoo Inkeri Talvio (oik.). Toni Pakarinen vasemmalla.

Ajankohtaista Hyvä elämä

Nuorille seurakunta-aktiiveille, Inkeri Talviolle ja Toni Pakariselle, seurakunta merkitsee suoritusvapaata aluetta – ”Seurakunta on eräänlainen ankkuri lähiyhteisöön”

Vuonna 2000 syntyneet ovat Helsingin seurakuntien suurin ikäluokka. Oulunkylän seurakunnassa nuorten aikuisten yhteisö syntyy yhdessä tekemällä.

Nuorempana Toni Pakarinen, 27, osallistui isosena lukuisille rippileireille, mutta opiskeluvuosina yhteys seurakuntien toimintaan katkesi.

Yhteys löytyi uudestaan, kun Pakarinen muutti vuonna 2022 Oulunkylään. Hän halusi selvittää, millaisesta kaupunginosasta ja yhteisöstä oikein on kyse.

Selvitystyö ja aktiivisuus johtivat lopulta siihen, että nykyään Pakarinen on Oulunkylän seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja.

Hänen mukaansa Oulunkylässä nuorten aikuisten toimintaa muovataan heidän omien toiveidensa pohjalta. Nuoret aikuiset voivat myös itse olla aloitteellisia ja ideoida ja järjestää toimintaa yhteistyössä seurakunnan vastuuhenkilön kanssa.

– Suurimpana haasteena on, miten tavoittaa nuoret aikuiset. Seurakunnissa on liian usein musta aukko isostoiminnan ja perhetoiminnan välillä, sanoo Pakarinen.

– Jos nuori aikuinen määritellään 20–30-vuotiaaksi, on hyvä huomata, että tuohon ikähaarukkaan mahtuu valtavan paljon erilaisia elämäntilanteita.

Inkeri Talvio harrastaa teatteria ja kansantansseja. Hän on toiminut myös isosena ja riparien apuohjaajana Oulunkylän seurakunnassa.

Inkeri Talvio harrastaa teatteria ja kansantansseja. Hän on toiminut myös isosena ja riparien apuohjaajana Oulunkylän seurakunnassa.

 

Nuorten iltoihin voi piipahtaa hengähtämään kotimatkan varrella

Maunulalainen Inkeri Talvio on 18-vuotias opiskelija Vaskivuoren lukiossa. Teatteria ja kansantanssia harrastava Talvio on toiminut isosena ja apuohjaajana siitä lähtien, kun itse kävi rippikoulun. Esimerkiksi vaellusriparit ja uusien isosten kouluttaminen ovat tulleet tutuiksi.

Rippikoulutoiminnan parista Talviolle on muodostunut oma, hyvin tärkeä nuorten aikuisten porukka.

Hän tunnistaa oman ikäistensä parista tarvetta löytää elämään merkityksellisyyttä.

– Merkityksellisiä asioita tarvitaan erityisesti nyt, kun monesta tuntuu siltä kuin maailma ympärillä romahtaisi, sanoo Talvio, jonka mukaan esimerkiksi nuorten iltoihin voi piipahtaa hengähtämään vaikka kotimatkan varrella.

Helsingin seurakuntien jäsenistä suurimman ikäluokan muodostavat vuonna 2000 syntyneet.

Suurimmat ikäluokat ovat 20−33-vuotiaita, joissa kaikissa yksittäisissä ikäluokissa oli vuonna 2024 vähintään 4 100 jäsentä. Seuraavaksi suurimmat, yli 4 000 jäsenen ikäluokat ovat 60−62-vuotiaat.

”Seurakunta on eräänlainen ankkuri lähiyhteisöön”, Toni Pakarinen sanoo.

”Seurakunta on eräänlainen ankkuri lähiyhteisöön”, Toni Pakarinen sanoo.

Helsinkiin muuttajan voi olla vaikeaa löytää lähiyhteisöä

Helsingin seurakunnat ovat asettaneet tavoitteekseen lisätä nuorten aikuisten toiminnan tunnettuutta. Tavoitteena on myös vastata nuorten aikuisten hengelliseen etsintään verkossa ja sosiaalisessa mediassa, vastata nuorten aikuisten tarpeisiin seurakuntarajat ylittäen ja kehittää jumalanpalveluselämää yhdessä nuorten aikuisten kanssa.

– Seurakunnilla on hyvin erilaisia tapoja järjestää toimintaa nuorille aikuisille, mikä on vahvuus. Tunnistan silti sen, että Helsinkiin muutettuani oli vaikea löytää ja tunnistaa itselle sopivaa toimintaa, Toni Pakarinen sanoo.

Opiskelevan nuoren aikuisen elämä tapahtuu usein muualla kuin kotinurkilla: kuljetaan kampukselle, työpaikalle ja harrastuksiin eri puolille kaupunkia.

Pakarinen pitää kotiseurakunnan valttina läheisyyttä ja tuttuutta sekä mahdollisuutta tarjota nuorelle aikuiselle turvallinen, suorittamisesta vapaa lähiyhteisö, jossa voi vain olla ja halutessaan pohtia hengellisiä kysymyksiä.

– Kyse on jostain aidosta, joka tapahtuu lähellä, oman asuinalueen ihmisten kesken. Seurakunta on eräänlainen ankkuri lähiyhteisöön, Pakarinen sanoo.

Entä mitä nuori aikuinen voi antaa seurakunnalle?

Seurakunnilla on tarjota hyvä resepti, toivon resepti. Se on valtavan iso voimavara.

– Kyllähän yhteisö syntyy yhdessä tekemällä. Nuorten aikuisten ideoita ja toiveita voi toteuttaa yhdessä seurakunnan kanssa, Pakarinen sanoo.

Tutkimukset tunnistavat nuorten aikuisten kokevan yksinäisyyttä, irrallisuutta ja toivottomuutta.

– Valtavan monien ihmisten kokemusten perusteella seurakunnilla on tarjota hyvä resepti, toivon resepti. Se on valtavan iso voimavara, Pakarinen sanoo.

Keskusteluilmapiiri on aiempaa avarampi

Inkeri Talvion tuttavapiireissä lukiossa ja vapaa-ajalla puhutaan paljon kristinuskosta ja hengellisistä kysymyksistä.

Toni Pakarisen mukaan uushenkisyyden esilläolo on saattanut vapauttaa laajemminkin tilaa keskusteluille uskon asioista.

Ikätoveriensa kanssa hän on huomannut tietynlaisen, osin aggressiivisenkin uusateistisen puhetavan kadonneen.

– Uskomuksia ei välttämättä enää haasteta mitä erikoisimmin argumentein, vaan ihmisen uskoa kunnioitetaan, Pakarinen sanoo.

Somessa tilanne on toinen, huomauttaa Talvio.

– Varsinkin ulkomailla uskonto liitetään aika äärimmäisiin mielipiteisiin. Minun ympäristössäni kristinusko on kuitenkin tosi hyväksyvää. Ystävällisyyttä ja hyvän tekemistä korostetaan jo riparikoulutuksissa. En itse olisi mukana toiminnassa, jossa kaikenlaisia ihmisiä ei otettaisi mukaan, Talvio sanoo.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.