Sonjalla oli mukanaan vain kassillinen vaatteita, kun hän muutti nuorisokotiin. Nuorisokodissa hän on saanut vaikuttaa huoneensa sisustukseen.
Nuorisokodista tuli Sonjan koti, koska perhepiirissä kärsittiin mielenterveys- ja päihdeongelmista
Jos en asuisi täällä, en osaisi puhua omista ajatuksistani ja tunteistani, sanoo Lehtisaaren nuorisokodissa asuva Sonja.
Vihreä puskee sinnikkäästi esiin. Lehtisaaren nuorisokodin asukkaat ovat kylväneet pieniin purkkeihin ohraa, jonka valo on saanut kasvuun.
Sonja syö välipalaa. Hän tuli juuri koulusta bussilla kotiin.
– Ennen tuntui, että olisin mieluummin kotona, mutta nyt ajattelen, että tämä on ainoa paikka, jossa haluan olla, Sonja, 15, sanoo.
Ennen oli silloin, kun äidin vakavat mielenterveysongelmat ja lähipiirin päihteidenkäyttö rikkoivat elämää. Sonjalle löytyi uusi koti Lehtisaaren nuorisokodista. Hän oli 13-vuotias.
Alku oli hankalaa
Lehtisaari on tytöille tarkoitettu Helsingin seurakuntayhtymän ylläpitämä nuorisokoti. Sen asukkaat tulevat Helsingistä ja Espoosta lastensuojeluviranomaisten ohjaamina. Suurin osa nuorista on sijoitettu pitkäaikaisesti kotinsa ulkopuolelle.
Tällä hetkellä asukkaita on 11. Monella on taustallaan perheen päihde- tai mielenterveysongelmia.
– Aluksi olin tosi ristiriitainen ja halusin kotiin. En tuntenut täältä ketään, Sonja muistelee.
Minulle ei ollut opetettu, miten jutellaan. Kun joku kysyi, mitä oon tehnyt, menin ihan paniikkiin.
Lehtisaari oli siitäkin outo paikka, että siellä kyseltiin ja kerrottiin kuulumisia.
– Minulle ei ollut opetettu, miten jutellaan. Kun joku kysyi, mitä oon tehnyt, menin ihan paniikkiin, Sonja sanoo.
– Jos en asuisi täällä, en osaisi puhua omista ajatuksistani ja tunteistani. Täällä kaikkia kiinnostaa, mitä mulle kuuluu.
Oma ja omannäköinen huone
Koulu vie Sonjan päivistä leijonanosan. Muulloin hän keskittyy ystäviin ja poikaystävään. Säännöllisesti hän myös laskeutuu alakertaan treenaamaan kuntosalille.
Sonja on saanut tehdä elämästään omannäköistä.
– Olen kotiutunut omaan huoneeseeni. Olen valinnut sinne verhot ja sisustuksen. Kun tulin tänne, minulla oli mukana vain kassillinen vaatteita.
Nuorisokodissa on selkeät ruoka- ja kotiintuloajat. Nuoret siivoavat omat huoneensa ja pesevät pyykkinsä pesutuvassa.
Sonja ja avustaja pelaavat Trivial Pursuitia.
Turvaa tuhannelle tytölle
Jokaisen tytön tukena on omaohjaaja. Omaohjaajansa kanssa Sonja voi jutella kaikesta mahdollisesta. Hauskaakin pidetään: viimeksi käytiin sushilla.
Äitiään Sonja näkee säännöllisesti.
– Olen kuitenkin jo irtautunut kotoa. Piti opetella, että tämä on nyt mun kotini.
Lehtisaaren nuorisokoti perustettiin vuonna 1945. Vuodesta 1968 nuoret ovat asuneet aivan meren äärellä. Nuorisokoti on ehtinyt tarjota turvaa ja puitteita noin tuhannelle tytölle.
Arkea eletään yhdessä, juhlia juhlitaan kunnolla. Tavoitteena on tulevaisuus: päivärytmin vakiinnuttaminen, peruskoulun loppuun saattaminen ja jatko-opintoihin suuntaaminen.
Ysiluokkalaisena Sonja seisoo kynnyksellä. Kevään yhteishaussa ykköseksi nousi lukio, jonka innostava ilmapiiri tarttui jo ovelta.
Koulu muuttuu, koti ei.
– Aika varmasti olen täällä Lehtisaaressa 18-vuotiaaksi asti. Eikä se haittaa yhtään.
Mistä haaveilet?
– Kymmenestä kissasta, Sonja nauraa.
Sonjan nimi on muutettu. Juttua varten on haastateltu myös Lehtisaaren nuorisokodin johtajaa Tuuli Kannista.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kun ajelehtivaa nuorta autetaan, yhteiskunta hyötyy siitä jopa 240 000 euroa – Viktor Edvards: ”Olin vain olemassa”
Ajankohtaista48 000 nuorta eli vuonna 2019 työn, koulun ja asepalveluksen ulkopuolella. Diakonissalaitoksen Vamos auttaa heitä.
