Sini Rajalan herätyskello soi arkisin aamukuudelta, mutta hän saa usein kiskottua itsensä suihkuun lähempänä seitsemää. Sitten on kiire haukata jotain, käyttää koira ulkona ja kävellä vajaan 20 minuutin matka Myllypurosta töihin lounaskahvilaan Itäkeskuksessa sijaitsevalle Matteuksenkirkolle. Ilman töitä vuorokausirytmi olisi ihan toinen.
Sini Rajala selvisi huostaanotosta, hyväksikäytöstä ja juomisesta – näin Suomessa voi elää 25-vuotiaaksi peruskoulupohjalta
Uusi lounasravintola Waste & Feast työllistää syrjäytyneitä nuoria ja hyödyntää hävikkiruokaa Helsingin Itäkeskuksessa.
Kello on aamukahdeksan, ja Sini Rajala on päässyt kunnialla uuteen työhönsä Waste & Feast -lounasravintolaan. Ilman työtä uni jatkuisi helposti puoleenpäivään.
– Saan suunnitella itse salaatit ja koristella ne. Kokki sanoi, että tee niin kuin kotonasi. Olen yllättynyt siitä olosta, että osaan.
Helsingin seurakuntien erityisnuorisotyö Snellu avasi tammikuussa Matteuksenkirkolle Itäkeskuskukseen kahvilan, johon haettiin töihin syrjäytyneitä ja vaikeasti työllistyviä nuoria.
Sellaisia kuin 25-vuotias Rajala. Joulukuussa hän suoritti kahvilatyöntekijän näyttötutkinnon puolen vuoden koulutuksen jälkeen. Edellisen kerran hän valmistui kymmenen vuotta sitten peruskoulusta.
Sini Rajalan aamuhommiin kuuluu koiran pissittäminen. Mies vie yhteisen lapsen perhepäivähoitoon matkalla omaan työhönsä.
Tein teinikapinassani äkkilähdön, pakkasin tavarat ja muutin Helsinkiin äidin luokse.
– Sini Rajala
Huoltajuus siirrettiin mummille
Huostaanotto vaippaikäisenä isosiskon kanssa. Muutto vanhempien luota Helsingistä mummin luo runsaan parintuhannen asukkaan Humppilaan. Kiusatuksi joutuminen päiväkodissa ja koulussa.
Koulu oli Rajalalle paikka, josta piti vain jotenkin selviytyä.
– En pystynyt olemaan kunnolla ryhmässä, koska minua oli kiusattu päiväkodista asti. Suurin osa luokkakavereista oli syntynyt Humppilassa, ja minut leimattiin helsinkiläiseksi, vaikka en edes muistanut Helsingistä mitään.
Rajala sinnitteli Humppilassa peruskoulun loppuun asti.
– Olen kiitollinen, että mummi kasvatti minut. Oli kuria ja rakkautta, piti noudattaa kotiintuloaikoja ja tehdä läksyt.
Päättötodistuksen jälkeisenä kesänä, kun Rajala oli 15-vuotias, välit mummin kanssa kuitenkin tulehtuivat.
– Olin aina ollut kiltti, mutta silloin tuntui, että haluan päättää enemmän asioistani. Tein teinikapinassani äkkilähdön, pakkasin tavarat ja muutin Helsinkiin äidin luokse. Kävin sossussa äidin kanssa, ja sitten huoltajuus siirtyi hänelle.
Sini Rajala kävelee kotoaan Myllypurosta vajaassa 20 minuutissa töihin Waste & Feast -lounasravintolaan Itäkeskuksessa sijaitsevalle Matteuksenkirkolle.
Kun äiti huuteli minua himaan, huusin takaisin, että en tule.
Humppilasta Helsingin humuun
Elämä Helsingissä äidin kanssa oli ihan erilaista kuin mummin luona. Sini Rajala sai vihdoin kavereita, ja kun he pyysivät viikonloppuna juomaan, hän lähti.
– Kun äiti huuteli minua himaan, huusin takaisin, että en tule. Pian äiti ei enää jaksanut yrittää pitää kotiintuloaikoja.
Sitten tuli kesän kostein juhla, juhannus. Rajala juhli sitä kotibileissä.
– Siellä isäni ikäinen mies hyväksikäytti minua. Jälkeenpäin hän uhkaili, etten saa kertoa raiskauksesta.
Rajala kertoo tasaisella äänellä, että raiskaus päätyi kuitenkin poliisin tietoon, ja mies sai teostaan rangaistuksen. Rajala ohjattiin terapiaan käymään läpi kokemaansa.
– Raiskaus laukaisi masennuksen, vaikka tietysti taustalla oli muutakin. Yritin mennä syksyllä kymppiluokalle, mutta keskeytin sen. Sen jälkeen kokeilin lähihoitajakoulutusta, mutta sekin jäi kesken. Sitten tuli kausi, jolloin en tehnyt mitään.
Seuraavia paria vuotta Rajala kuvaa ”aika rankoiksi”. Lähes kaikki suomalaiset nuoret jatkavat suoraan peruskoulusta ammatilliseen koulutukseen tai lukioon, mutta Rajalan elämän täyttivät masennus ja ensimmäinen poikaystävä.
– Aluksi suhteessa oli henkistä väkivaltaa, lopuksi exä kuristi minua. Hän ei antanut minun käydä missään. Kun pääsin exästä eroon 18-vuotiaana, pystyin vihdoin tekemään mitä halusin.
Rajala juhli täysi-ikäisyyttään ja uutta vapauttaan perusteellisesti.
– Elämä meni siihen, että olin joka päivä baarissa kaverini kanssa, joka ei myöskään ollut töissä eikä opiskelemassa.
Nyt minulla on ihana mies.
Risteily Ruotsin-laivalla yllätti
”Kohtalo toi meidät yhteen jo vuodesta 2012” lukee valokuvakollaasissa Sini Rajalan perheen kodin ikkunalaudalla. Ensimmäisessä kuvassa Rajala hymyilee 19-vuotiaana nykyisen kihlattunsa kanssa. Hän tapasi miehen ollessaan Ruotsin-laivalla äitinsä ja isosiskonsa kanssa.
Poskeen ilmestyy hymykuoppa, kun Rajala kertoo, ettei todellakaan etsinyt uutta suhdetta. Kokemukset miehistä olivat huonoja.
– Mutta nyt minulla on ihana mies, Rajala sanoo.
– Ajattelin alussa, että kohta suhde varmaan loppuu. Sitten päätimme miehen kanssa, että eletään vain tässä ja nyt.
Rajala sai uudesta suhteesta voimia irrottautua juomisesta, jota hänen ihastuksensa piti turhana rahanhukkana. Mies ei juuri juonut eikä juo.
– Olen ylpeä siitä, että pääsin alkoholista itse irti.
Pariskunnalla on kaksivuotias lapsi. Mies vie tämän aamulla hoitoon matkalla kiinteistöhuoltajan töihin ja noutaa kotimatkalla ennen neljää.
– Tuntuu tosi hyvältä olla töissä, Sini Rajala sanoo.
Minulle on tapahtunut kauheita asioita, mutta ne ovat menneisyyttä.
Vielä olisi yksi haave
Päiväkoti, Posti, Lasten liikennekaupunki, vaatekauppa… Sini Rajalalla on kokemusta monista työharjoittelupaikoista. On ollut uravalmennusta Respassa ja työllistymisen edistämistä monialaisessa yhteispalvelu TYPissä.
– Moni kokeilu on jäänyt kesken, kun masennukseni on ollut pahempana ja olen antanut väsymykselle vallan. Nyt on kuitenkin hyvä fiilis. Kerrankin on työ, jossa viihdyn.
Kello 8–12 kestävät työpäivät tuntuvat Rajalasta sopivalta laskeutumiselta työelämään.
– Minua kohdellaan kuin aikuista, ja työporukka on tosi rento ja huumorintajuinen. Lisäksi työ on mukavan lähellä, pääsen sinne alle kahdessakymmenessä minuutissa ilman mitään liikennevälineitä.
Töiden jälkeen Rajala kävelee ensin kotiin ja nappaa sitten eteisestä häntää viuhtovan koiran lenkille.
– Minulle on tapahtunut kauheita asioita, mutta ne ovat menneisyyttä. Nyt olen tässä, ja menee vähän paremmin.
Yksi haave on.
– Toivottavasti pääsen tulevaisuudessakin kahvilaan töihin. Olisi kiva saada vielä joskus vakityöpaikka.
Hävikkiruokaravintola Waste & Feastin salityöntekijä Johanna Sademaa on jo pitkällä kaalilaatikon valmistamisessa, kun Sini Rajala aloittaa aamukahdeksalta työt.
Teksti Topias Haikala ja Pihla Tiihonen Kaalilaatikko tuoksuu Itäkeskuksen Matteuksenkirkon aulassa kello 8 aamulla. Kirkolla on toiminut kuukauden verran uusi hävikkiruokaravintola Waste & Feast. Waste & Feastista saa arkisin kello 11 – 12.30 lounaan kahdella eurolla, mikä ei kata aterian hintaa. Ruoasta voi halutessaan maksaa myös esimerkiksi viisi tai kymmenen euroa. – Ylimääräinen raha menee diakoniaruokailun tukemiseen, kertoo johtava erityisnuorisotyönohjaaja Mare Kinanen. Waste & Feastissa työskentelevät vakituisesti kokki ja salityöntekijä. Heidän lisäkseen ravintolassa työllistetään puoli vuotta kerrallaan nuoria, joiden on vaikea saada muuten töitä. – Meillä Snellussa on ollut jo jonkin aikaa haaveena löytää jokin tapa työllistää syrjäytyneitä ja vaikeassa työmarkkinatilanteessa olevia nuoria sekä vankilasta vapautuvia. Osa lounasravintolan raaka-aineista on tuottajilta ja kaupoista tulevaa ylijäämää. Ravintola käyttää yhteisiä raaka-ainekuljetuksia Lapinlahden sairaala-alueella toimivan hävikkiruokaravintola Loopin kanssa. – Olemme vielä alussa. Aiomme tehdä sopimuksia alueellisten toimijoiden ja tuottajien kanssa. Sieltä ruoka tulee sitten suoraan, Kinanen kertoo. Tavoite on, että hävikkiruokalounaan raaka-aineista 60–70 prosenttia olisi ylijäämäruokaa. Lähelle on jo päästy. Seuraavan päivän menu suunnitellaan aina edellisenä iltapäivänä, kun hävikkiruokasaalis tuodaan ravintolaan. Waste & Feastin lounastarjoilussa ovat korostuneet perinteiset suomalaiset ruoat: on ollut kanakeittoa, jauhelihakeittoa, kalakeittoa, makaronilaatikkoa, hernesoppaa, makkarakeittoa… Kasvisvaihtoehto tehdään päivittäin. Lounaaseen kuuluu salaatti ja usein myös jälkiruoka. Kahvi maksaa euron. – Iso osa ruokailijoista on ollut lähiseudun eläkeläisiä, joten laitamme heidän makuunsa sopivaa ruokaa, kertoo salityöntekijä Johanna Sademaa. Ruokailijoita on käynyt keskimäärin 40 päivässä. Sademaa kertoo, että tulevaisuudessa lounasta pystytään tarjoamaan noin sadalle paikan päällä, minkä lisäksi ruokaa on tarkoitus valmistaa ainakin Vuosaaren seurakunnalle. – Olemme tilanneet modernit keittiölaitteet. Kun ne saapuvat, kasvatamme kapasiteettia. Meille voisi tulla väkeä syömään esimerkiksi Myllypuron leipäjonosta. Mare Kinasen mukaan Waste & Feast -ravintoloista suunnitellaan ketjua. Oman ravintolan voivat perustaa kaikki seurakunnat ja kirkolliset tahot, jotka sitoutuvat kolmeen ehtoon: ravintolassa käytetään hävikkiruokaa, pidetään yllä ekologisia arvoja ja työllistetään heikossa työmarkkina-asemassa olevia ihmisiä.Ravintola parantaa maailmaa
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Alle kolmikymppiset saavat Helsingissä pian lyhytterapiaa yksinkertaisesti tulemalla paikalle – ongelmista saa kertoa ilman ajanvarausta ja nimeä
Ajankohtaista AjankohtaistaWalk-in-terapiaa aletaan tarjota 24. tammikuuta Matteuksenkirkolla Itäkeskuksessa.
