Hannamari (vas.) ja Saara Väisänen haluavat kokeilla erilaisia keppariratoja.
Suomalaistyttöjen aloittama keppariharrastus leviää maailmalla – esterata vaatii voimaa ja koordinaatiota
Keppihevosbuumi alkoi kymmenisen vuotta sitten. Harrastajia on nykyään tuhansia, pikkulapsista parikymppisiin.
Kaksi tyttöä hyppii keppihevosilla nurmikolle rakennettujen esteiden yli. Kuusivuotias Hannamari Väisänen sai ensimmäisen kepparinsa lahjaksi kummitädiltään kolmevuotiaana. Pikkusisko, viisivuotias Saara Väisänen, innostui myös uudesta leikkivälineestä, ja hänelle piti hankkia samanlainen.
Ennen esteradalle kirmaamista Hannamari ja Saara harjasivat hevosensa. Tytöt tekivät sen huolellisesti, suorastaan hartaan oloisina.
He kertovat, että monilla kavereillakin on keppareita. Nyt tuntuu siltä, että olisi kiva päästä ratsastamaan myös oikeilla hevosilla. Tyttöjen äiti Marikki Väisänen lupailee, että he voisivat kokeilla talutusratsastusta.
Väisäsen mukaan kotona riittää vilskettä, kun tytöt ja kaksi heitä pienempää sisarusta laukkaavat keppihevosilla ympäriinsä. Hän ymmärtää kepparileikin vetovoiman, sillä hänellä itsellään oli pienenä isoäidin valmistama keppihevonen.
Äidin mielestä keppihevostelussa on paljon hyvää: se on halpaa ja hyvää liikuntaa, joka kehittää rytmiä ja koordinaatiokykyä.
Esteiden yli hyppiminen on rankkaa. Jos harrastuksessa etenee kouluratsastustasolle, se on jo todella vaativaa.
- Varhaiskasvatuksenohjaaja Päivi Romula
Keppareilla samoja liikkeitä kuin hevosilla
Väisäsen sisarukset ovat menossa heinäkuun lopussa hyppimään Tiksi Block Partyn keppihevosradalle. Kyseessä on Tikkurilan seurakunnan toimintapiste. Varhaiskasvatuksenohjaaja Päivi Romula teki radan Kaupungin kaiku ry:n tuottamaan tapahtumaan jo viime vuonna.
– Pikkuratsastajia, tyttöjä ja poikia, kävi radalla neljän tunnin aikana noin 60. Kaikki yhdeksän keppihevosta olivat lähes koko ajan käytössä. Osalla oli mukana omat kepparit.
– Paikalle tuli myös neljä parikymppistä naista näyttämään, miten keppihevosilla harrastetaan kouluratsastusta. Oli jännä katsella, miten he tekivät keppareilla samoja liikkeitä kuin oikeilla hevosilla.
Tiksi Block Partyn keppihevosrata on tarkoitettu 3–7-vuotiaille. Esteet ovat matalia, ja ne on rakennettu harjanvarsista, leikkiämpäreistä ja puusta. Lisäksi on harjat ja ämpärit hevosten hoitamista varten.
Radalla ei kilpailla, vaan se on leikkipaikka, jossa voi hypellä omaan tahtiinsa. Lainattavissa on peruskeppareita sekä pari kepparidinosaurusta ja -yksisarvista.
Romula on tehnyt työnsä puolesta keppariratoja jo monena vuonna. Hänestä keppihevosharrastus on erittäin hyvää liikuntaa.
– Esteiden yli hyppiminen on rankkaa. Jos harrastuksessa etenee kouluratsastustasolle, se on jo todella vaativaa. Samalla se antaa lapsille ja nuorille itseluottamusta ja osaamisen tunnetta.
Keppihevosen voi hankkia valmiina kaupasta tai valmistaa itse. Jälkimmäinen on mahdollista esimerkiksi elokuussa Pyhän Laurin kirkolla järjestettävän keskiaikapäivän keppihevospajassa.
– Keppareiden valmistuksessa voi käyttää vaikkapa metsästä kerättyjä keppejä, villasukkia, narua, nauhaa, villalankaa ja nappeja. Luovuus vaan kukkimaan, Romula sanoo.
Harrastuksesta saa tietoa muun muassa Sinimaaria Kankaan ja Lucia Stengerin kirjasta Keppareiden kyydissä. Kirjan heinäkuussa ilmestyvässä uudistetussa painoksessa kerrotaan, miten keppihevosia valmistetaan ja hoidetaan ja mitä niiden kanssa voi tehdä. Lisäksi kirjassa esitellään keppihevostelun historiaa. Sitä on harrastettu antiikin ajoista lähtien.
Keppihevoset pitää välillä harjata huolellisesti.
Elokuvaohjaaja Selma Vilhunen: ”Keppihevoset ovat rohkeiden nuorten naisten harrastus”
Teini-ikäisten tyttöjen ja nuorten naisten keppihevosharrastus on Suomessa uskomattoman iso ja osin hämmentäväkin ilmiö.
Selma Vilhunen ohjasi keppariharrastajista dokumenttielokuvan, jonka ensi-ilta oli viime vuonna. Vilhunen sai idean Hobbyhorse Revolution -elokuvaansa nähtyään videon keppihevoskilpailuista.
– Se upposi valmiiseen maaperään, koska olen itse harrastanut ratsastusta. Osasin katsoa tietyllä silmällä sitä, miten imitoidaan oikeaa ratsastusta. Olin kyllä ihastellut keppihevostelua jo tehdessäni 2000-luvun lopulla Ponitytöt-dokumenttielokuvaa. Se ei kuitenkaan ollut vielä silloin niin laaja ilmiö.
Vilhunen alkoi videon katsottuaan kaivella nettiä. Hän oli ällikällä lyöty löydettyään aiheesta valtavasti materiaalia, kuten kepparitallien tilejä ja hienoja videoita.
– Kyseessä on liikunnallinen ja koko ajan kehittyvä harrastus. Esteet voivat olla yli 120 senttiä korkeita, ja niiden ylittäminen vaatii melkoista taitoa ja ponnistusvoimaa.
Viimeisenä sysäyksenä elokuvan tekemiseen oli Suomen keppihevosyhdistyksen keskustelufoorumi, jonka kautta Vilhuselle avautui tuntematon, kiehtova maailma.
Ohjaaja etsi elokuvaan sopivia kuvattavia kaikessa rauhassa. Reilun vuoden casting-periodin aikana joukosta erottui kolme nuorta, Aisku, Elsa ja Alisa, joiden elämää hän alkoi seurata.
– Tytöillä oli kiinnostavat tarinat, ja heidän suhteensa keppihevosharrastukseen oli intohimoinen. Se merkitsi heille tosi paljon.
Tyttöjen ja naisten oma verkosto
Selma Vilhusen mukaan keppihevosilmiössä on merkittävää oma verkosto, jossa tytöt ja naiset voivat olla tiiviisti tekemisissä, tulla nähdyiksi ja kuulluiksi.
– He ovat luoneet aivan oman tilan, jossa voi rakentaa identiteettiä, peilata omaa kasvua ja saada tukea elämän vaikeissa kohdissa. Harrastuksen suosio kertoo osaltaan siitä, että tällaiselle on ollut tarvetta.
Erikoisen harrastuksen kääntöpuolena on ollut se, että moni keppariharrastaja on joutunut kaveripiirissä kiusaamisen kohteeksi. Myös jotkut aikuiset ovat kommentoineet julmasti nettisivuilla näkemiään videoita. Osa harrastajien vanhemmistakin on ollut hämillään eikä ole ymmärtänyt harrastuksen merkitystä.
– Tämän vuoksi harrastajista oli muodostunut eräänlainen salaseura. Moni pitää esimerkiksi keppareihin liittyvää Instagram-tiliä erillään normaalista tilistään. Mietinkin aluksi, että voiko tästä edes tehdä dokumenttielokuvaa, tekeekö se vain hallaa ilmiölle. Näin ei onneksi käynyt, ja harrastaminen onkin muuttunut avoimemmaksi.
Vilhunen on pohtinut sitä, miksi keppihevosharrastus ärsyttää joitakuita niin kovasti.
– Ovathan nämä tytöt aika rohkeita ja radikaaleja. He ovat rakentaneet oman identiteetti- ja hauskanpitoprojektinsa ja haastaneet vallitsevaa maailmankäsitystä. Yleensä pojat ovat tehneet jotain tämän tyyppistä. Ehkä se on myös osunut pilkkaajilla johonkin herkkään kohtaan, omaan häpeänpelkoon ja uskalluksen puutteeseen.
Vilhusen mukaan harrastus on nykymuodossaan lähtenyt juuri Suomesta, ja siitä on tullut hyvin suosittua myös Ruotsissa. Kansainvälistä tunnustusta saaneen Hobbyhorse Revolution -elokuvan myötä harrastus on levinnyt entistä enemmän myös muihin maihin.
– Välillä on tullut ihan isänmaallisia fiiliksiä siitä, miten muissa maissa kopioidaan Suomen kepparikäytäntöjä. Esimerkiksi Saksassa on paljon kepparitalleja, joiden nimen alussa on kirjaimet kht, joka on lyhenne suomen kielen sanasta keppihevostalli.
Selma Vilhusen dokumenttielokuva Hobbyhorse Revolution on kerännyt kiitosta.
Tiksi Block Party la 28.7. klo 12–22 Tikkurilan Kirjastopuistossa. Ohjelmassa muun muassa lasten keppihevosrata klo 12–16, stand uppia, musiikkia ja kaupunkikulttuurikeskusteluja.
Helsingan keskiaikapäivä la 11.8. Pyhän Laurin kirkolla. Ohjelmassa muun muassa työnäytöksiä, luentoja ja opastuksia, messu, markkinat, jousiammuntaa ja keppihevospaja lapsille.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Päivi Varis, 70, harrastaa nukkekoteja, joissa mummo- ja pappanuket nauttivat elämästä
Hyvä elämäPäivi Varis luo pienoismaailmoja omasta päästään ja muistoistaan. Hauskat nukkehahmot valmistuvat kotiuunissa.
