Jakaminen on ystävyyden polttoainetta – Olli Helenius ja Mikko Rothfors puhuvat toisilleen suoraan
Mikko Rothforsin (vas.) ja Olli Heleniuksen välillä jutut lähtevät nopeasti lentoon.

Mikko Rothforsin (vas.) ja Olli Heleniuksen välillä jutut lähtevät nopeasti lentoon.

Jakaminen on ystävyyden polttoainetta – Olli Helenius ja Mikko Rothfors puhuvat toisilleen suoraan

Kun Olli Helenius ja Mikko Rothfors tapaavat, he yleensä vain puhuvat. Aiheet voivat vaihtua nopeasti "idioottivitseistä" kuolemaan.

Toinen miehistä istuu pöydän takana tyynenä ja onnellisen oloisena, onhan hän juuri mennyt naimisiin. Toinen mies pursuu energiaa, jota hän on pikkuhiljaa saanut avioeron jälkeen. He ovat ystävykset Mikko Rothfors, 43, ja Olli Helenius, 47.

– Minulla oli kaksi viikkoa sitten häät, ja Olli oli toinen bestman. Halusin elämäni parhaaseen päivään kaverini siihen lähelle, Rothfors kertoo.

– Minä olen koko viime yön käynyt raadollista keskustelua. Taiteilijasielulla elämänhallinta on välillä vähän sitä ja tätä, Helenius toteaa.

Istumme Ravintola Löylyssä, jossa ystävykset usein tapaavat kahden kesken.

Mikko Rothfors toimii elokuva- ja musiikkialan tuottajana. Hän on myös Ihminen tavattavissa -mentori ja skeematerapeutti. Olli Helenius tekee monenlaisia musiikkialan töitä. Hän käy mies ja kitara -keikoilla, toimii rumpalina ja työstää parhaillaan uutta sinkkua.

Vahvana liimana huumori

Miehet tutustuivat parikymppisinä. Kumpikaan ei ihan tarkkaan muista, miten se tapahtui. Helenius muistelee heidän tavanneen ehkä konsertissa.

– Jotenkin tapaamisemme liittyy musiikkiin, mutta vahvana ensimmäisenä liimana meillä oli huumori. Ollin kanssa löytyi heti jännä leveli. Siinä, miten pitkään olemme jaksaneet kuunnella toistemme huonoja juttuja, on jotakin aivan spesiaalia, Rothfors sanoo ja molempia miehiä alkaa naurattaa.

– Toisen huumori ruokkii toista, ja aika lennokkaastikin välillä. Se on sanoilla maalailua, joka lähtee aika nopeasti, Helenius selittää.

Sitten tuli bändiprojekti, jossa Helenius soitti rumpuja ja Rothfors bassoa. Helenius soitti tuolloin myös Bass’n Helen -bändissä, ja kun siinä vapautui basistin paikka, astui Rothfors remmiin ja miesten ystävyys lähti syvenemään.

– Kesällä 1995 olimme Mikon kanssa kuin paita ja peppu, vaikka minä olin silloin jo naimisissa. Kaivarissa vedettiin rullaluistimilla keskellä yötä, soiteltiin ja syötiin pitsaa. Vietettiin nuorten muusikoiden vapaata elämää, Helenius muistelee.

Ollin kanssa löytyi heti jännä leveli. - Mikko Rothfors

– Toiseen syntyi jännä luottamus, että tuolle uskaltaa avata myös sellaisia juttuja, joita ei ihan kaikille kertoisi. Jos ajattelee Ollin ja minun välistä suhdetta aaltoliikkeenä, niin huumori on aallon huipulla, ja se mahdollistaa sen, että voimme puhua myös pinnan alla olevista asioista, Rothfors kuvailee.

Molempien mielestä tärkeää on se, että on kaveri, johon voi ottaa yhteyttä myös silloin, kun on paha olla.

– Meidän on alusta alkaen ollut helppo puhua tosillemme. Kummallekin tuli avioero joitakin vuosia sitten, ja muutenkin olemme käyneet vuosien varrella läpi aika samantyylisiä juttuja. Eron jälkeen olen soittanut Mikolle miljoona kertaa ja itkenyt ja sanonut, että minä en hallitse elämääni enkä tiedä, mitä tästä tulee, Helenius kertoo.

Se, kutsuuko toista ystäväksi vai kaveriksi, voi olla sanoilla leikkimistä, mutta Rothforsin mielestä sanoilla on merkitystä. Olli on hänen ystävänsä.

– Yksi ystävyyden ja kaveruuden ero menee siinä, mitä asioita jaetaan. Yleensäkin ihmisille on yhteistä ainoastaan se, minkä he jakavat, Rothfors pohtii.

Helenius on samoilla linjoilla.

– Asioiden jakaminen on ystävyyden polttoainetta, hän toteaa.

Puheluissa pätee herrasmiessääntö

Helenius ja Rothfors eivät käy yhdessä lenkillä eivätkä istu jääkiekkokaukalon reunalla. Niitä he tekevät muiden kavereiden kanssa.

– Luontaisesti me tykätään vain puhua. Meillä voi olla idioottivitsejä, ja seuraavassa hetkessä voimme puhua kuolemasta. Sekin on meitä yhdistävä asia, että kumpikaan ei ole ikinä sanonut toiselle, että onpa raskas aihe. Monen kanssa olen törmännyt siihen, että toinen toteaa, että nyt tämä menee kyllä vähän synkäksi, Helenius kertoo.

Puhelimeen vastaamisessa miehillä on keskenään herrasmiessääntö: silloin vastataan, kun pystytään.

– Jos ei pysty vastaamaan, ei tarvitse lähettää tekstiviestiä, että sori, eikä muutenkaan selitellä. Toiselle soitetaan takaisin sitten, kun on itselle sopiva hetki, Helenius sanoo.

Heleniuksen mielestä olisi tärkeää, että ihmisellä olisi useampi kuin yksi ystävä, jonka puoleen voisi kääntyä. Toisaalta olisi hyvä, että asioita pystyisi käsittelemään myös itsekseen.

– Joskus, kun olen soittanut Mikolle eikä hän ole vastannut, olen tajunnut, että se on ollut jopa siunaus. On ollut parempi, että olen lähtenyt vähän ulos kävelemään, kelailemaan asiaa ja ehkä rukoilemaankin, enkä heti oksentanut kaikkea hänen päälleen.

– En ole koskaan ole kokenut Ollin yhteydenottoja raskaaksi. Kun välittää toisesta, on kiva huomata, että tämä on soittanut, vaikka ei olisikaan ollut hyvä hetki puhua. Yhteys on kuitenkin olemassa.

Samanlaiset arvot lujittavat

Ikää on tullut ja elämänkokemukset ovat kasvattaneet, mutta Mikko Rothforsin ja Olli Heleniuksen elämänarvot ovat pysyneet melko samoina kuin nuorena. Se lujittaa heidän ystävyyttään.

– Meillä on ollut läpi ystävyytemme samankaltaisia näkemyksiä elämästä. Kummallekin usko Jumalaan on tärkeä asia, Helenius kertoo.

– Silloin, kun elämä on oikein lapioinut lunta tupaan, on tullut hetkiä, jolloin kädet ovat menneet rukoukseen. Meillä kummallakin on taustalla avioero, ja kummallakin on kaksi tytärtä, joiden elämä on meille supertärkeää. Sikäli rukous ja sen kaltainen yhteys on tullut nyt vielä merkityksellisemmäksi kuin nuorempana, Rothfors kertoo.

Onko sielujen kohtaaminen ystävyyttä?

Mikon lisäksi Heleniuksella on muutamia muita hyviä kavereita.

– Tietynlaisten kavereiden kanssa tulee puhuttua tietyistä asioista. Mutta Mikko on se luottopuolustaja, jolle voin puhua mitä vain, milloin vain, Helenius toteaa.

– Minulla on hyviä kavereita myös töissä, jossa meillä on ihan huikea jengi. Puhumme asioista oikeilla nimillä ja puhumme totta. Ainakin minulla on se kokemus, Rothfors kertoo.

– Sitten on frendejä, joiden kanssa käyn lenkillä tai teen jotain muuta, mutta kaikkien kanssa on sama meininki, että voidaan puhua asioista aika suoraan, hän jatkaa.

Mikko on se luottopuolustaja, jolle voin puhua mitä vain, milloin vain. - Olli Helenius

Heleniuksella on myös hyviä naispuolisia ystäviä.

– Aina rajanveto miehen ja naisen välisessä ystävyydessä ei ole helppoa. Nainen voi kuvitella suhteesta muuta kuin mies, tai toisinpäin. Onko se enää ystävyyttä siinä vaiheessa, kun sielut kohtaavat niin, että aletaan puhua syvistä asioista, tai kun kokee, että tuo toinen puhuu minun kielelläni? Helenius pohtii.

– Naisissa ehkä herää helposti ihastuksen tunteita, jos mies puhuu ja puhuu ymmärrettävästi, koska niin monella on se kokemus, että nainen ja mies eivät välttämättä kohtaa, hän jatkaa.

Rothfors on nykyisin sitä mieltä, että myös parisuhteessa mies ja nainen voivat olla hyviä ystäviä. Mutta noin muuten miehen ja naisen välinen ystävyys vaatii hänen mielestään tietynlaisen rajauksen.

– Ei siinä ole mitään vikaa, että tulee hyvin toimeen työkaverin kanssa. Mutta jos työkaverit alkavat jakaa keskenään omia parisuhdeasioitaan, voi helposti tulla tunne, että tuohan ymmärtää minua huomattavasti paremmin kuin oma puoliso.

– Työkaveri ei kuitenkaan näe niitä likaisia sukkia lattialla. Hän näkee helposti vain paraatipuolen. Miehen ja naisen välisessä ystävyydessä pitää olla vähän tarkkana. Mutta niinhän elämässä pitää muutenkin olla.

Samanlaiset elämänarvot yhdistävät Olli Heleniusta (vas.) ja Mikko Rothforsia.

Samanlaiset elämänarvot yhdistävät Olli Heleniusta (vas.) ja Mikko Rothforsia.

Ystävyyteen mahtuu erilaisia tunteita

Totta kai miehet ovat tosinaan asioista myös eri mieltä, mutta isoja riitoja heillä ei ole ollut. Helenius arvelee sen johtuvan kunnioituksesta toista kohtaan.

– Kyllä joskus huomaa, kun toisella ääni alkaa vapista ja pulssi nousta, että nyt on sensitiivinen juttu menossa, ja tajuaa, että tästä olemme eri mieltä. Mutta mieluummin perustelemme omat kantamme ja erilaiset näkemyksemme kuin rupeamme tukkanuottasille. Meidän ei tarvitse mennä henkilökohtaisuuksiin.

Helenius tunnustaa olevansa välillä hiukan kateellinen ystävänsä uudesta avioliitosta.

– Mutta totta vie, olen siitä myös iloinen! Tietysti Mikon avioliitto on pois meidän yhteisestä ajastamme, mutta hyvä niin. Soitan nykyisin Mikolle vähemmän kuin ennen, ja hän on myös vähemmän tavoitettavissa. Se on fine, ja näin tämän pitikin mennä. Uutta parisuhdetta oli toivottu ja rukoiltu.

– Uskon, että ystävyytemme säilyy, vaikka ajallisesti olemme nyt vähemmän tekemisissä. Minua tämä uusi tilanne potkii persuksille, että täytyy mennä elämässä eteenpäin. Joskus kun tekee mieli soittaa Mikolle, ajattelen, että ei – etsi oma vaimo! Helenius sanoo ja nauraa päälle.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi