Kalastajia Hakaniemenrannassa. Kuva: Merja Wesander / Helsingin kaupunginmuseo
Onko kalaonni enemmän kuin sattumaa? – Paljastamme perinnekikat ja pääkaupunkiseudun apajat
Älä paista kalaa voissa, älä näytä ensimmäistä kalaasi kenellekään ja vältä syöttämästä kalanperkeitä kissalle. Nämä ovat esimerkkejä kalaonneen liittyvästä taikauskosta.
Suomalaisessa kalastuskulttuurissa “kalaonni” on käsite, johon moni edelleen suhtautuu vakavasti, tai puoliksi huumorilla. Kalaonnea ei saa toivottaa, ja vakiintuneeksi tavaksi onkin tullut toivotus “kireitä siimoja”. Vesillä elää yhä myös muita vanhoja uskomuksia siitä, mikä tuo kalasaalista ja mikä taas karkottaa kalat.
Vaikka nykyajan kalastus perustuu välineisiin ja oikeiden olosuhteiden hyödyntämiseen, perinteinen ajattelu on säilynyt sitkeästi. Suurin osa uskomuksista juontaa juurensa vanhoihin kansanperinteisiin, ja monissa on uskonnollisia viittauksia.
Kalaonnea tuovat uskomukset ovat lähinnä sääntöjä ja varoituksia, joiden mukaan toimimalla pitäisi tulla kalaa. Vaikkei niihin uskoisikaan, niin moni noudattaa niitä varmuuden vuoksi. Kokosimme suurilta osin 1892 julkaistusta Suomen kansan muinaisia taikoja -kirjasta mielenkiintoisimpia uskomuksia.
”Kun saa kesän ensimmäisen kalan, niin sitä ei kuulu näyttää kenellekään, sillä jos sen sattuu näkemään joku kateellinen, niin kalaonni on menetetty.”
”Älä syötä kalasi perkuita kissallesi, jos sen teet, menetät kalansaantionnesi.”
”Kaloja kun myydään, niin ostaja ei saa paistaa niitä voissa, sillä näin kalat pilaantuu.”
Miksi ihmeessä voissa paistaminen pilaisi ostetun kalan? Saako ainoastaan kalastaja paistaa kalan voissa?
Hyvä kalaonni vaatii luonnollisesti onnea tuovia kalastusvälineitä, kuten esimerkiksi ongen, mutta onnekkaan koukun teko on vanhojen uskomusten mukaan vaatinut hyvin usein kirkkoa. Siis mikäli kalaa haluaa saada.
”Hyvä onki pitää tehdä silloin, kun ei ole yhtään pilveä taivaalla ja kirkosta löydetystä neulasta (josta tehtäisiin koukku).”
”Uusi uistin viedään huomen-kellon soidessa kirkon kynnyksen alle akkain ovelle, lähtee kellon soidessa pois.”
Eli kun kellot aamulla kutsuvat seurakuntalaisia kirkkoon, tuli uusi uistin viedä kellojen soidessa naisten käyttämän kirkonoven alle, ja ottaa uistin pois messun jälkeen.
”Hautausmaalta kun rahan löytää, ja sillä ostaa ongen, niin sillä saa hyvin kalaa.”
”Onkivapa tulee tehdä jumalanilman särkemistä puista.”
Onnekas onkivapa tulee siis tehdä puusta, jota ukkonen on vahingoittanut.
Kuten huomataan, niin kansanuskomuksia kalastukseen on lukematon määrä ja ne ovat paikoittain erittäin outoja. Jo pelkästään Suomen kansan muinaisia taikoja -kirjasta koottuna niitä löytyy kaikkiaan 409 kappaletta.
Luottamus Jumalaan toi kalansaaliin
Kalaonneen liittyvät uskomukset kertovat ennen kaikkea siitä, miten ihmiset ovat pyrkineet selittämään luonnon arvaamattomuutta. Raamatussa tie kalaonneen on huomattavasti yksinkertaisempi. Kansanuskon monimutkaisten sääntöjen sijaan evankeliumeissa korostuu luottamus Jumalaan.
Luukkaan evankeliumissa Jeesus kehottaa Simon Pietaria laskemaan verkot uudelleen, vaikka kalastajat eivät olleet saaneet mitään koko yönä. Verkot täyttyvät niin suuresta saaliista, että ne alkavat revetä. Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, että Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen hän ilmestyi opetuslapsille Tiberiaanjärvellä. He olivat kalastaneet koko yön ilman saalista, mutta aamulla Jeesus käskee heitä heittämään verkon veneen oikealle puolelle. Verkko täyttyy valtavasta määrästä kaloja – täsmälleen 153 suuresta kalasta. Myös Jeesuksen Vuorisaarnassa hän metaforana kertoo, että jos poika pyytää kalaa, antaako isä hänelle käärmeen.
Kristinuskossa kala on pyhä symboli
Kala on muutenkin kristinuskossa pyhä symboli. Vanhan testamentin kertomusta profeetta Joonasta suuren kalan vatsassa pidettiin varhaiskirkossa ennakkokuvana Jeesuksen kuolemasta, hautaamisesta ja ylösnousemuksesta. Samalla kala kuvaa seurakuntaa ja muistuttaa Jeesuksen kutsusta olla ihmisten kalastajia.
Kalasymboli eli iktys on säilynyt kristillisenä tunnuksena vuosisatojen ajan. Kuva: Leevi Laakso
Kun kristittyjä vainottiin Rooman valtakunnassa, kalasymbolia käytettiin kristittyjen tunnistamiseen. Kristitty henkilö piirsi maahan kaaren, ja jos toinen täydensi sen kalaksi, molemmat ymmärsivät kuuluvansa samaan uskoon.
Kalasymbolin käyttö tunnetaan jo kristinuskon ensimmäisiltä vuosisadoilta. Sen kreikankielinen nimi ichthys muodostaa alkukirjaimista uskontunnustuksen:
Iēsous Christos Theou Yios Sōtēr = Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Pelastaja.
Nykypäivänä kalasymboliin voi törmätä esimerkiksi autoissa tarran muodossa ja se toimii yhä edelleen hienovaraisena eleenä näyttää uskonsa olevan itselleen tärkeää. Toisin kuin risti, joka liittyy vahvasti Jeesuksen kärsimykseen ja kuolemaan, kala muistuttaa kristinuskon varhaisista juurista, Jeesuksen opetuksista ja kristittyjen yhteisöstä.
Vapaa-ajan kalastajien suosimia kalastuspaikkoja pääkaupunkiseudulla
Helsinki:
Vantaa:
Espoo:
Tarkemmat kalastuspaikkoja koskevat rajotukset ja kieltoalueet on nähtävissä kalastusrajoitus.fi -verkkosivulta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Pääsiäislampaamme on jo teurastettu” – 1400-luvulla maalatun alttaritaulun kohti katsova karitsa-hahmo kiehtoo yhä
HengellisyysHubert ja Jan van Eyckin Karitsan palvonta tiivistää kärsimyksen, ylösnousemuksen ja pelastuksen teologiaa kuvaksi.
