Villi city: Kaupunkitaimenia pidetään lemmikkeinä, joita syötetään pullanmuruilla eikä kalasteta
Taimen pyrkii kutemaan. Kuva Petteri Hautamaa.

Taimen pyrkii kutemaan. Kuva Petteri Hautamaa.

Villi city: Kaupunkitaimenia pidetään lemmikkeinä, joita syötetään pullanmuruilla eikä kalasteta

Uhanalaisten vaelluskalojen kutupuuhia seurataan Helsingin Longinojalla porukalla. Ensimmäiset taimenet istuttanut Matti Salonen on innostanut puron kunnostukseen myös poikansa ja pojantyttärensä.

Juha Salonen on Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran Longinoja-projektin vetäjä. Nuorena hän seilasi samalla purolla styrox-lautalla. Kuva Sirpa Päivinen.

Juha Salonen on Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran Longinoja-projektin vetäjä. Nuorena hän seilasi samalla purolla styrox-lautalla. Kuva Sirpa Päivinen.

Yhteinen lemmikkipiha. Näin Juha Salonen kuvailee Longinojan yli kaartuvaa kevyenliikenteensiltaa Savelan koirapuiston ja pienen K-marketin välissä.

– Moni käy sillalla syöttämässä taimenia vaalealla leivällä ja pullanmuruilla.

Loka–marraskuussa kutevien taimenten lisääntymispuuhia vahdataan porukalla. Salonen vetää puronvarressa ohjattuja retkiä.

Kun uusi taimensukupolvi kuoriutui keväällä mätimunista, Salonen nappasi haavilla yhden nollikkaan hetkeksi käteensä valokuvattavaksi.

– Annoin sille lempinimen Plup Plup, 7-vuotias tytär Olivia Salonen kertoo.

Runsaat kuusi kilometriä pitkä Longinoja on Vantaanjoen ensimmäinen sivupuro. Kun ruskeaa jokea seuraa Vanhankaupunginlahdelta yläjuoksulle, Longinoja haarautuu leveästä uomasta oikealle Savelan kohdalla. 

Jokaisella sadan metrin puronpätkällä polskii keskimäärin yli 300 taimenta. Vuoden 2017 vesistökunnostajaksi valittu Juha Salonen istutti isänsä Matti Salosen kanssa ensimmäiset vastakuoriutuneet taimenenpoikaset kaupunkipuroon vuonna 1998. Ankeassa kaupunkiojassa ei ollut silloin taimenia ensinkään.

– Nyt poikasia on kauheasti. Määrä on lisääntynyt joka vuosi, kun yhä enemmän emokaloja palaa kutemaan syntymäpuroon, iloitsee 71-vuotias puroisäntä Salonen.

Toista video

Vaeltava naaras kohtaa kotipuronpojan

Naarastaimen on jättänyt nuorena Longinojan ja seikkaillut muutaman vuoden merellä. Se on saattanut käydä Viron edustalla asti. Naaras on lihonut napsimalla suolaisista aalloista silakoita, kilohaileja ja muita pikkukaloja.

Noin nelivuotiaana sukukypsäksi varttunut taimen on valioyksilö, jollaisen tuottaa vain noin yksi mätimuna sadasta. Merellä vaeltavat taimenet ovat äärimmäisen uhanalaisia.

Naaras on väistänyt kalastajat ja hauet, se on löytänyt takaisin Vantaanjokeen ja vieläpä sen itäiseen, vapaana virtaavaa haaraan.

Nyt lokakuussa pilkullinen naaras etenee Longinojassa, jossa on matalimmillaan niin vähän vettä, että selkäevä huiskii ilmassa. Iso naaras purskauttaa ulos jopa kaksi litraa mätiä, jossa on parikymmentätuhatta mätimunaa. Longinojassa on nähty jopa 5–6-kiloisia vonkaleita.

Kumppaniksi kelpaa vaikka nuori ja hintelä taimenkoiras, joka ei ole pistänyt eväänsäkään kotipuron ulkopuolelle.

– Taimenkoiraat voivat tulla jo vuoden vanhoina sukukypsiksi, osallistua innokkaasti kututapahtumaan ja päästä hedelmöittämään isoja, merestä nousseita naaraita, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Ari Saura.

Koska Longinojassa on tarjolla vähemmän ruokaa kuin meressä, siellä pysyttelevät jäävät pieniksi. Kotipuronpoikia on selvästi enemmän kuin -tyttöjä.

Suomenlahden tärkein taimenjoki kiemurtelee Hausjärven, Riihimäen, Hyvinkään, Nurmijärven, Vantaan ja Helsingin kautta, kunnes laskee Vanhankaupunginlahteen. Kuva Petteri Hautamaa.

Suomenlahden tärkein taimenjoki kiemurtelee Hausjärven, Riihimäen, Hyvinkään, Nurmijärven, Vantaan ja Helsingin kautta, kunnes laskee Vanhankaupunginlahteen. Kuva Petteri Hautamaa.

Avoviemäri muuttui tärkeäksi taimenjoeksi

Vantaanjoki on nykyään Suomenlahden tärkein taimenjoki. Aiemmin kaupunkijoki tunnettiin avoviemärinä. Sen soveltuminen harvinaisen lohikalan lisääntymiseen oli pelkkä vitsi vielä 1980-luvulla, jolloin Ari Saura teki opinnäytetyönsä aiheesta.

– Longinoja tai oikeastaan koko Vantaanjoki on ollut oikea menestystarina, Saura sanoo.

Kaikki Helsingin meritaimenet ovat alun perin istutuksista peräisin, Espoossa elää alkuperäisiäkin kantoja. Jos taimenet istutetaan hedelmöitettynä mätinä puroon, ne haluavat kutea sukukypsinä samassa paikassa.

Taimenet ovat kotiutuneet pääkaupungissa myös Haaganpuroon, Itäkeskuksen tennishallin takana virtaavaan Mustapuroon, Mellunmäenpuroon sekä Mätäjokeen, joka laskee mereen Talissa.

Kalastuksen tarpeisiin on istutettu myös viljelylaitoksissa kasvatettuja taimenia, mutta ne eivät ole vapaana kasvaneiden veroisia.

– Kalanviljely säästää sellaisetkin, jotka eivät luonnossa pärjää, Saura sanoo.

Viljellyiltä taimenilta on leikattu pyrstön edestä pullea rasvaevä ennen luonnonvesiin päästämistä, jotta ne erottuisivat luonnonvaraisista rasvaevällisistä kaloista.

Villit, rasvaevälliset taimenet ovat Etelä-Suomessa rauhoitettuja, eikä rasvaeväleikattujakaan saa kalastaa kutuaikaan eli syyskuun alusta marraskuun loppuun.

Taimennaaras hautaa mätinsä virtaavan veden hapekkaaseen pohjasoraan syksyllä, tavallisesti lokakuussa. Poikaset kuoriutuvat keväällä. Kuva Petteri Hautamaa.

Taimennaaras hautaa mätinsä virtaavan veden hapekkaaseen pohjasoraan syksyllä, tavallisesti lokakuussa. Poikaset kuoriutuvat keväällä. Kuva Petteri Hautamaa.

Salakalastusta riittää niin kauan, kun siitä saa poliisilta vain sormen heristyksen. - Luonnonvarakeskuksen tutkija Ari Saura

Moni vaara uhkaa harvinaista vaelluskalaa

Taimenten määrä on saatu Suomessa kasvuun, vaikka vaelluskala on yhä äärimmäisen uhanalainen. Professori Sakari Kuikka Helsingin yliopistosta haluaisi vähentää kalastusta rannikolla, jolla taimenet viihtyvät ennen syntymäjokiinsa ja -puroihinsa nousemista.

– Taimen ehtii jäädä verkkoihin jo ennen kuin se tulee vuoden tai parin ikäisenä sukukypsäksi. Tässä on sen elinkierron tärkein pullonkaula.

Vanhankaupunginlahdella taimen kohtaa vielä kaksi uhkaa. Jos kala pyrkii jokeen länsihaarasta, se väsyttää itsensä turhaan hyppiessään vasten museopatoa.

Kalastusaktiivit ovat vaatineet padon purkua, museoväki vastustanut. Vuodesta 1876 asti jokisuulla toimineen vesivoimalaitoksen poistamisesta keskusteltiin Helsingin kaupunginhallituksessa vuonna 2015, mutta asia palautettiin valmisteluun.

Professori Kuikka epäilee, että padon purkaminen kuivattaisi kokonaan joen itähaaran, jota pitkin vaelluskalat nyt nousevat.

– En tiedä, olisiko pelkkä länsihaara kaloille selvästi nykytilannetta parempi. Haluaisin lisää tutkimusta siitä, miten koko jokialue muuttuisi, jos pato poistettaisiin.

Longinojan puroyliaktiivi Juha Salonen uskoo, että joen suulle voisi rakentaa noin satametrisen kosken, jos pato poistettaisiin.

Ari Saura ehdottaa kompromissia: Vaelluskaloille voisi rakentaa kalatien padon kylkeen. Tai jokiveden voisi ohjata kutuaikaan pelkästään vapaata itähaaraa pitkin.

Rauhoitusaikaa rikkovat kalastajat ovat toinen uhka Vanhankaupunginlahdella.

– Ison kalan perässä meneminen on vanhanaikaista metsästäjäkulttuuria. Salakalastusta riittää niin kauan, kun siitä saa poliisilta vain sormen heristyksen ja pienet sakot. Jos liikennerikkomuksistakin rangaistaisiin muutaman euron sakoilla, niin ylinopeutta ajettaisiin varmasti paljon enemmän, Saura sanoo.

Hän huomauttaa, että taimen ei edes maistu hyvältä kutuvaelluksen loppuvaiheessa. Naaraskalat ovat käyttäneet kaiken vararasvansa mädin tuottamiseen.

– Jos haluaa korkealaatuista lohikalaa, kannattaa mieluummin ostaa kaupasta kirjolohta kuin tappaa kututaimenta, jonka liha on vetistä.

Talkooväkeä kerääntyi töihin satakunta. Juha Salonen lapioi kiviä Longinojasta Savelan koirapuiston vieressä. Kuva Sirpa Päivinen.

Talkooväkeä kerääntyi töihin satakunta. Juha Salonen lapioi kiviä Longinojasta Savelan koirapuiston vieressä. Kuva Sirpa Päivinen.

Kun taimenia on hoitanut, niin pää ei anna myöten koukuttaa niitä. - Puroyliaktiivi Juha Salonen

Ennätysmäärä talkoolaisia osallistui lokakuun purotalkoisiin

Longinojaa muokataan vuosi vuodelta paremmaksi taimenille. Työ etenee 50–100 metrin pätkissä.

Lokakuun ensimmäisenä päivänä oli Savelan koirapuiston viereisen osuuden vuoro. Satakunta talkoolaista kuljetti kiviä kottikärryissä, joissa luki Taimentiimi. Pienet lapset roudasivat pienempiä kiviä ämpäreissä.

Talkoolaiset syvensivät uomaa matalista kohdista ja muuttivat savipohjan kuohkeaksi kutusorakoksi. Puroon upotettiin 60 000 kiloa kiveä.

– Ota lapio käteen vaan, aiemmin paikalle ehtinyt talkoolainen opasti vastatullutta.

Ennätysmäärä talkoolaisia, toimiva ruoka- ja juomahuolto sekä runsaslukuisena paikalle saatu mediaväki osoittivat, mitä 16 talkoovuoden aikana on opittu.

Talkoot kokoon kutsunut Juha Salonen kutsuu Longinojaa Suomen tunnetuimmaksi puroksi. Taimenten ympärille on syntynyt myös yhteisöllisyyttä.

– Täällä on sellainen kolmenkymmenen puroaktiivin porukka, jotka seuraavat yötä päivää, kun taimenet alkavat nousta puroon ja kaivaa kutukuoppaa. Tämä porukka ei syö taimenta silloinkaan, kun se olisi luvallista, kertoo vanha puroisäntä Matti Salonen.

Hänen poikansa myötäilee:

– Kun taimenia on hoitanut, niin pää ei anna myöten koukuttaa niitä.

Talkoolaisille tarjoiltiin Longinojan kunnostustalkoissa Helsingissä nokipannukahvia, mehua ja grilliruokaa. Kuva Sirpa Päivinen.

Talkoolaisille tarjoiltiin Longinojan kunnostustalkoissa Helsingissä nokipannukahvia, mehua ja grilliruokaa. Kuva Sirpa Päivinen.

Korjattu kuvatekstistä joen nimi 9.10. kello 13.15.

Jaa tämä artikkeli:

Samasta aiheesta:

Kommentoi