Pääkirjoitus: Armo ei kuulu kenellekään
Armoa ei voi vaatia. Sitä voi vain anoa.
Tällä pyhällä on erikoinen nimi: vietämme kirkossa septuagesimasunnuntaita. Septuagesima ei ole käymisteitse valmistettu juoma, vaikka nimi saattaa sellaisen vaikutelman antaa. Sana on latinaa, ja se merkitsee seitsemättäkymmenettä.
Tämä sunnuntai on seitsemäskymmenes päivä ennen pääsiäistä. Paasto ei ala ihan vielä, mutta pikkuhiljaa alkaa olla aika aloitella paastoon valmistautumista.
Septuagesimasunnuntaina kirkoissa luetaan sellaisia Raamatun tekstejä, jotka muistuttavat Jumalan armosta. Seurakuntaa rohkaistaan kilvoittelemaan kärsivällisesti, luottaen Jumalan armoon ja hyväntahtoisuuteen.
Meille opetettiin rippikoulussa vuosikymmeniä sitten, että armon määritelmä löytyy kirjaimista, joista sana ”armo” muodostuu: ansioton rakkaus meidän osaksemme.
Armon olemukseen kuuluu, että sitä ei voi ansaita. Jos voisi, se ei olisi enää armoa vaan kyseessä olisi palkkio. Armo ohittaa oikeudenmukaisuuden ja kiilaa kohtuuden ohi.
Ainut, mitä ihminen voi tehdä saadakseen syntinsä anteeksi, on se synti.
Kristinuskon sanoma armosta ja syntien anteeksi saamisesta on, että ainut mitä ihminen itse voi tehdä saadakseen syntinsä anteeksi, on juuri se synti. Jumala huolehtii lopusta, jos on huolehtiakseen, Kristuksen tähden. Armo ei perustu ansioon.
Olen joskus kuullut julistettavan, että armo kuuluu kaikille. Ei muuten kuulu. Armo ei kuulu kenellekään. Armo on ansiotonta. Kenelläkään ei ole siihen oikeutta. Armoa ei voi vaatia, sitä voi vain anoa. Tästä seuraa, että kukaan ihminen ei voi sulkea ketään toista tai mitään ihmisryhmää armon ulkopuolelle, sillä me kaikki olemme aivan yhtä ulkopuolisia.
Olen myös kuullut väitettävän, että armoon luottaminen vaikuttaisi epäsuotuisasti moraaliin. Että jos synnit saa kuitenkin anteeksi, niin sittenhän ei ole mitään väliä, miten täällä elää porskuttaa.
Ensinnäkin: vaikka synnit saisikin anteeksi, tyhmyydestä joutuu kuitenkin vastaamaan itse. Toiseksi: anteeksi saamisella näyttää olevan pikemminkin kovaa sydäntä pehmentävä kuin entisestään kovettava vaikutus.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja
jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Sinäkin voit olla tietämättäsi merkkihenkilö
PuheenvuorotJoskus tututkaan eivät näe ystävänsä epätoivoa. Silloin yksikin arvostava kohtaaminen voi koitua hyvällä tavalla kohtalokkaaksi.
