Pääkirjoitus: Kirkon diakonialla ei voi korvata sosiaaliturvaa, joka on kuntien vastuulla
Kirkon diakonia kurkottaa sinne, minne muu apu ei ulotu. Sen tehtävä on täydentää julkisen vallan palveluita.
”Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.”
Tämä on suora lainaus Suomen perustuslaista. Ketään ei jätetä, kaikista pidetään huolta, ja se on julkisen vallan tehtävä.
Tässä(kin) Suomi vaalii luterilaisuuden perintöä. Martti Luther oli munkki, jonka aikana luostarit vastasivat kouluopetuksesta, sairaanhoidosta ja köyhäinhoidosta. Ne rahoitettiin lähinnä avustuksilla ja almuilla. Luterilaiseen reformaatioon kuului luostareiden roolin uudelleenarviointi. Koulujen ylläpitäminen ja sosiaalitoimi siirrettiin maalliselle vallalle. Luther ajatteli, että köyhien ei pitäisi elää almujen ja rikkaampien ihmisten hyväntahtoisuuden varassa. Niihin kun ei oikein voi luottaa. Luterilaisiin kaupunkeihin perustettiin yhteinen kassa, josta kustannettiin asukkaiden sosiaaliturva ja annettiin starttirahaa yrittäjille. Kerjäläisyys lopetettiin.
Rahat kaupungin kassaan saatiin kirkon lahjoituksina ja asukkailta kerättävinä veroina. Tämä vaikutti merkittävästi yhteiskunnalliseen kehitykseen. Luterilaisissa maissa kerätään edelleen aika korkeita veroja siksi, että perusturva koskisi jokaista ja että kansalaiset eivät vaikeuksineen joutuisi oman onnensa nojaan ja toisten hyväntekeväisyyden varaan.
Talousvaikeuksissa painivat kunnat tuntevat kiusausta siirtää omia lakisääteisiä vastuitaan kirkolle.
Nykyään tällaista järjestelmää kutsutaan hyvinvointivaltioksi. Se on luterilaisuuden perintö, jota pitää vaalia huolella. Kirkon diakonia kyllä auttaa ihmisiä sekä aineellisten että sosiaalisten vaikeuksien keskellä. Se kurkottaa sinne, minne muu apu ei ulotu, etsii avun katveita ja täydentää julkisen vallan palveluja.
Kirkon diakonia voi toimia varsin vapaasti, koska sillä ei ole lakisääteisiä velvoitteita. Siksi diakonia on kekseliästä ja luovaa. Se on niin kekseliästä ja tehokasta, että talousvaikeuksissa painivat kunnat tuntevat joskus kiusausta siirtää omia lakisääteisiä vastuitaan kirkolle. Tähän ei seurakuntien pidä suostua.
Hoidamme kyllä oman osuutemme niin hyvin kuin pystymme ja oletamme, että valtio ja kunnat hoitavat yhtä lailla oman osuutensa.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja
jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Juhliminen kannattaa aina
PuheenvuorotTanssi ja laulu ovat tehneet meistä meitä. Tämä tuli mieleeni, kun katselin jääkiekon maailmanmestaruutta juhlivia lajitovereitani.
