Tomi Saari kokkaa joka päivä eri kirkolla – työkaverit, keittiö ja asiakkaat vaihtuvat päivittäin
- Tykkään siitä, kun tässä työssä on eri paikat ja ihmiset eri päivinä, sanoo Haagan, Kannelmäen, Munkkiniemen ja Pitäjänmäen seurakuntien yhteinen kokki Tomi Saari.

- Tykkään siitä, kun tässä työssä on eri paikat ja ihmiset eri päivinä, sanoo Haagan, Kannelmäen, Munkkiniemen ja Pitäjänmäen seurakuntien yhteinen kokki Tomi Saari.

Tomi Saari kokkaa joka päivä eri kirkolla – työkaverit, keittiö ja asiakkaat vaihtuvat päivittäin

Helsingin seurakunnissa syödään yhdessä. Viikoittain on tarjolla jo 30 ateriaa eri paikoissa.

Maanantai: Toimintakeskus Jenny Malminkartanossa. Menu: kananrinta kookoskermakastikkeessa, kurkumariisi, salaatti, kahvi ja pulla. Ruokailijoita 48.

Länsi-Helsingin seurakuntien yhdessä palkkaaman kokin Tomi Saaren työviikko alkaa Malminkartanosta. Toimintakeskus Jennyn pikku keittiössä vallitsee aamupäivällä aikamoinen vilske. Saari ja kolme vapaaehtoista, Maritta, Raija ja Marjatta, valmistavat lounasta. Kädet käyvät, suut käyvät, ja välillä nauretaan.

Keittiö sijaitsee oikeastaan olohuoneen nurkassa. Punaisella sohvalla ja nojatuoleissa istuu jo muita vapaaehtoisia ja diakoniatyöntekijöitä juttelemassa.

– Minulla on joka päivä eri tiimi, eri keittiö, eri asiakkaat sekä eri ruoka. Tänne Jennyyn suunnittelen aterian etukäteen jo perjantain tukkureissulla, koska täällä ei vielä käytetä hävikkiruokaa, Tomi Saari kertoo.

Hävikki on kauppojen lahjoittamaa ylijäämäruokaa, joka on menossa pian vanhaksi, mutta on vielä hyvinkin syömäkelpoista. Helsingin seurakunnissa on tällä hetkellä 30 viikoittaista ruokailua, ja niistä viidessä hyödynnetään hävikkiruokaa. Tämä Waste & Feast -ruokailu (”hävikki & juhla”) on laajenemassa useampiin seurakuntiin, kunhan kauppojen kanssa saadaan sopimuksia tehtyä.

Saari on ammattilainen, joka on toiminut useissa eri ravintoloissa kokkina, keittiömestarina ja keittiöpäällikkönä. Hän piti omaa lounaspaikkaa Kauniaisissa 13 vuotta. Nykyistä työtään hän innostui hakemaan kahdesta syystä. Ne ovat yhteisöllisyys ja hävikki.

– Hävikki on aarreaitta! Koskaan ei tiedä, mitä ruokaa tulee. Kerran saimme savurautua, kerran taas tuoretta tonnikalaa. Mutta jos tuleekin 60 putkiloa wasabitahnaa ja rikkinäinen linssipaketti, niin pelkästään niistä on vaikea tehdä ateriaa. Siksi jotain perusaineksia on oltava varastossa.

– Eteeni tulee aineksia, joita en olisi koskaan itse ostanut. Sitten kehitän niistä jotain hyvää. Onhan minulla täällä ”kovalevyllä” ruokaohjeita 30 vuoden ajalta, Saari nauraa koputtaen päätään.

Raija Tenhunen jakaa ruokaa ja Pertti Ripatti kiidättää annoksen pöytään.

Raija Tenhunen jakaa ruokaa ja Pertti Ripatti kiidättää annoksen pöytään.

Jennyn olohuoneessa on syöty yhdessä euron lounasta jo vuosia. Vapaaehtoisia on mukana iso porukka. Kun ”Martat” touhuavat keittiössä, ”Mariat” juttelevat ihmisten kanssa, myös hiljaisimpien ja yksin istuvien kanssa, ja pitävät tunnelmaa yllä. Jalmar on tehnyt lumityöt ja vienyt roskat, Erja soittaa pianoa salissa, Harri laulaa alkuvirren, Tuula ja Kaija kiikuttavat annoksia katettuihin pöytiin, Birgitta rahastaa euron maksun.

– Monien mielestä pöytiin tarjoilu on ihanaa, aivan kuin olisi ravintolassa, mainitsee diakoni Heidi Metsälä, joka on aina mukana Jennyssä.

Tilat ovat myöskin niin ahtaat, että 50-60 ihmisen joukko ei voi sujuvasti liikkua hakemaan ruokaa. Toinen syy on tasainen annostelu.

Hyväntuuliset eläkeläiset Lahja ja Paula ovat Jennyn vakioasiakkaita.

– Ruoka on hyvä ja seura on hyvää. Tämä on sellainen mielenterveyden hoitopaikka! Täällä tapaa erilaisia ihmisiä, sanoo Lahja.

– Tästä tulee riippuvaiseksi. Järjestän muut menoni Jennyn lounaan ja torstaikahvilan mukaan, lisää Paula.

Diakoni Heidi Metsälä kilistää vellikelloa.

Diakoni Heidi Metsälä kilistää vellikelloa.

Tiistai: Pitäjänmäen kirkko. Menu: lohiseljanka tai samettinen porkkanasosekeitto, voileivät. Ruokailijoita 56.

Toisin kuin Malminkartanossa, Pitäjänmäen seurakunnassa lounastarjoilu on uutta toimintaa. Joukko kiinnostuneita kävi syksyllä yhteisövalmennuksen, ja heistä on muodostunut vapaaehtoisten ydinryhmä. Yhteisöruokailua organisoimaan seurakunta palkkasi syksyllä puolipäiväisen diakonin, Siiri Luoman.

– Tänä aamuna kävimme Siirin kanssa tukussa ostamassa raaka-aineita. Matkalla päätin päivän ruuan, ja onneksi tukusta löytyi tällä kertaa lohta, Tomi Saari sanoo.

Täällä ei tarjoilla pöytiin, vaan ruokailijat hakevat kahden euron keittonsa sivupöydältä. Puolenpäivän jälkeen kapea takkahuone on täynnä ruokailijoita. Kattilan ääressä seisova kokki saa kehuja keitosta ja vitsailee asiakkaiden kanssa.

Syömässä käy myös lapsiperheitä. Esteri ja Janne piipahtivat lounaalle ensimmäistä kertaa pienten poikiensa Hanneksen ja Armaksen kanssa. Hyvä ja halpa ruoka aamupäivän kerhon jälkeen sekä poikien leikkikavereiden tapaaminen ilahduttivat perhettä.

Hävikki on aarreaitta! Koskaan ei tiedä, mitä ruokaa tulee.

Kaksi euroa on yhdelle paljon ja toiselle vähän. Siksi kassalla voi ostaa aterialipukkeen myös jollekin tarvitsevalle, joka saa sen käyttöönsä diakoniatyöntekijän kautta.

– Lounas on avoin kaikille alueen asukkaille, emmekä halua rajoittaa sitä tietylle ihmisryhmälle, Siiri Luoma kertoo.

Vähän ennen kahta kattilat ovat tyhjentyneet. Tomi Saari käy vielä kaapit läpi ja tekee listaa ruoka-aineista. Tässä keittiössä hänellä ei ole edes omaa hyllykköä, vaan eri toimijat käyttävät keittiötä ja aineksia koko viikon.

Sali on täynnä ruokailijoita, ja puheensorina on vilkasta.

Sali on täynnä ruokailijoita, ja puheensorina on vilkasta.

Keskiviikko: Munkkivuoren kirkko. Menu: maa-artisokkakeitto tai jauhelihakeitto, voileivät, hedelmäsalaatti, kahvi ja bostonpulla. Ruokailijoita 64.

Munkkivuoren seurakunnan ToivonBistro käyttää hävikkiruokaa. Työkokeilija Susanna ja suntio Marko hakevat kuorman tiistaina. He lähettävät ”saaliista” kuvia kokille suunnittelun avuksi.

– Saatiin paljon maa-artisokkaa. Siitä tulee kasvisruoka, kertoo Tomi Saari.

Jauhelihakeiton lihat ostettiin.

Aamupäivällä kirkon keittiössä on tilaa. Tomi ja Susanna kokkaavat siellä kahdestaan. Suntiokurssilainen Pauli kattaa pöytiä työharjoittelujaksolla.

Hedelmäsalaattia valmistava Susanna kuorii vesimelonin muovista ja haistaa. Hän pyytää Tomiakin haistamaan.

– Pois heti! kuuluu tuomio.

Hävikkiainesten kanssa ollaan hyvin tarkkana laadusta ja hygieniasta. Kuormasta löytyy hyvää lehtikaalia. Tomi leikkaa sitä hienoksi, pyöräyttää öljyssä, maustaa chilillä, suolalla ja hunajalla ennen paistamista. Hän muistelee sunnuntain hauskaa tapausta.

– Tein Kannelmäen kirkolla soppalounaan Yhteisvastuukeräyksen avaussunnuntaina. Olipa ensimmäinen kerta urallani, kun tekemäni ruoka on oikein kirkossa kuulutettua! Sillä pappi kuulutti messun jälkeen, että tarjolla on porkkana-linssikeittoa fenkolitwistillä Yhteisvastuun hyväksi.

Susanna on myös ravintola-alan ammattilainen. Hän toimi pitkään vapaaehtoisena seurakunnassa ja on nyt työkokeilussa tiistaista torstaihin. Hän haluaa oppia lisää hävikkikokkauksesta.

Torstai: Huopalahden kirkko. Menu: borshkeitto, voileivät, kahvi ja pulla. Ruokailijoita 37.

Huopalahden kirkolla tarjotaan illansuussa diakoninen ateria. Tomi Saari kokkaa tänään Tonin kanssa, joka on Haagan seurakunnan monipuolinen ja ahkera vapaaehtoinen. Yleensä mukana on kolmantena Silja, mutta tänään hän ei pääse.

Miehet pyöräyttävät myös talkookeiton YV-lipaskerääjille lauantaiksi.

Salin puolella joukko aktiivisia eläkeläisnaisia kattaa pöytiä ja asettelee lahjoitusleipää esille. Sitä saa ottaa mukaan, samoin kuin muuta ruokaa, jos sitä jää. Ateriasta ei kerätä edes nimellistä maksua, koska väki on vähävaraista. Paikalla on myös vapaaehtoisia raha-asiain neuvojia, jos joku tarvitsee apua.

Kun hiljainen väki lusikoi höyryävää keittoa salissa, Saari ehtii istahtaa alas ja pohtia hetken hävikkiruokaa.

– Mistä hävikki johtuu, meistä kuluttajista vai kauppiaista? Täytyykö meidän esimerkiksi saada espanjalaisia mansikoita talvella? Tai toisaalta, haluaisimmeko me syödä talvella pelkkää naurista?

– Vaikka olen hävikkikokki, niin meidän yhteinen tavoitteemme tässä ruokaprojektissa on, että hävikki vähenisi ja loppuisi. Tästä puhuimme myös palaverissa ruokakauppojen kanssa.

Lopuksi juodaan tietysti kahvit.

Lopuksi juodaan tietysti kahvit.

Yhdessä syöminen lievittää yksinäisyyttä

Seurakuntayhtymässä on aloitettu kaksivuotinen ruoka-avun kehittämishanke, joka verkostoi yhteen monenlaisia ruoka-avun toimijoita. Yhteiset ateriat ovat osa hanketta.

Kirkkolounaat juontavat juurensa jo 1990-luvun laman aikaisista työttömien ruokailuista. Myös Yhteisvastuukeräykselle on kerätty kauan rahaa sunnuntailounailla.

– Yhdessä syöminen lievittää yksinäisyyttä. Voi löytyä vertaistukea eri elämäntilanteisiin, ja kirkon kynnys madaltuu. Myös työllistäminen on tärkeä osa ruokailutoimintaa, sanoo hankkeessa työskentelevä yhteisödiakoni Jukka-Pekka Vaittinen.

Edullinen ruoka auttaa vähävaraisten ihmisten toimeentuloa. Iltaruokailut helpottavat pikkulapsiperheiden arkea. Ruokailuissa ei kuitenkaan tahdota lokeroida ihmisiä, sillä, kuten Vaittinen sanoo, seurakunta on olemukseltaan kaikkia tasapuolisesti mukaan kutsuva yhteisö.

Hävikkiruuan laajeneva käyttö tuo ruokailuihin ekologisen ulottuvuuden. Suomessa arvioidaan syntyvän ruokahävikkiä 400 miljoonaa kiloa vuodessa, eniten kotitalouksissa.

Hanke on osa seurakuntayhtymän toimintakulttuurin muutosta.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi