Pääkirjoitus: Kirkon kieli kaipaa tulkkausta – Raamatun maailma ja kirkkosalin symboliikka ovat kaukana cityriparilaisen arjesta
Kun kirkkosalissa istuu kymmenittäin tulevan kesän rippileiriläisiä, pitäisi iso mahdollisuus käyttää hyväksi.
Kolme viikkoa sitten, sexagesimana, 2. sunnuntaina ennen paastonaikaa, osallistuin messuun kotiseurakunnassani. Moniko lukijoista putosi jo kärryiltä?
Kyseisessä jumalanpalveluksessa oli mukana kymmeniä rippikoululaisia. Päivän teemana oli Jumalan sanan kylvö. Heti ensimmäisessä raamatunkohdassa kehotettiin kylvämään oikeudenmukaisuutta, korjaamaan uskollisuutta ja raivaamaan itselle uudispelto. Siinä myös varoitettiin kyntämästä jumalattomuuden peltoa ja syömästä valheen hedelmää.
Kirkon kieleen tottuneelle nämä 700-luvulla ennen Jeesusta eläneen profeetta Hoosean vertauskuvat aukeavat. Mutta mitä ajattelee nuori, joka istuu hupparissaan penkissä, on herätetty aivan liian aikaisin ja haluaisi vain selata kännykkäänsä?
Uudispellon raivaamisen tarve ei ihan heti aukea.
Raamatun kieli kuvaa monia asioita maaseudun elämään liittyvillä sanoilla ja vertauskuvilla. Jos nuori on asunut ikänsä kaupungissa, uudispellon raivaamisen tarve ei ihan heti aukea ilman selitystä.
Kirkon rikas symboliikka, kuten alttarivaatteissa näkyvät kalat, korkeassa valkoisessa kynttilässä oleva Kristus-monogrammi, pappien asut ja liturgiset värit ovat monille nuorille outoja. Samoin virret ja urkumusiikki ovat jotain muuta kuin se musiikki, jota nuoret ja monet vanhemmatkin ovat tottuneet kuuntelemaan. Outous, rikas symboliikka ja mystiikka voisivat olla positiivinen juttu, jos asioita selitettäisiin ja havainnollistettaisiin.
Olen kerran ollut mukana häissä, joissa isolle kutsuvierasjoukolle oli järjestetty kulttuuritulkkaus, merkityksiä avaava moniste eli kirkko–suomi-sanakirja. Sellainen voisi olla tarpeen satunnaisille kirkossa kävijöille. Toki papin tehtäviin kuuluu avata asioita, ja niin hyvässä saarnassa tehdäänkin. Vaan oivalletaanko kirkossa riittävän hyvin, miten kaukana sen käyttämä kieli on nykyihmisten maailmasta? Vaikka asioita ei tarvitse selittää puhki, niitä voisi avata niin, ettei messua silti venytetä.
Alussa mainittu sexagesima tarkoittaa muuten kuuttakymmentä. Sen verran päiviä oli jäljellä – pääsiäiseen.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin vt. päätoimittaja.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Kirkon pitäisi tukea kirkkohäitä kaipaavia jäseniään
PuheenvuorotHelsinkiläisseurakunnan aloite kirkollisen vihkioikeuden laajentamisesta kaatui kirkolliskokouksen määräenemmistövaatimuksen vuoksi.
