Pääkirjoitus: Miten sinä määrittelisit kristilliset arvot?
Paasto haastaa minut tutkimaan omia arvojani ja kysymään, elänkö itse niiden mukaan.
Törmäsin Twitterissä keskusteluun kristillisistä arvoista. Niihin vedotaan yllättävän usein. Silti siitä, mitä ne kristilliset arvot oikein ovat, tuntuu vallitsevan kovin erilaisia näkemyksiä. Tai ainakin kristilliset arvot näkyvät johtavan kovin monenlaiseen käytännön toimintaan.
Jotkut haluavat kristillisiin arvoihin vedoten sulkea rajat turvapaikanhakijoilta tai kieltää samaa sukupuolta olevien avioliitot. Toiset taas toivottavat turvapaikanhakijat tervetulleiksi ja kannattavat homoparien vihkimistä – ja perustelevat kantansa kristillisillä arvoilla.
Osallistuin itsekin tuohon Twitter-keskusteluun. Mietin, miten minä määrittelisin kristilliset arvot. Päädyin Jeesuksen opetusten ja Paavalin kirjeiden perusteella tällaiseen listaan: kultainen sääntö, heikoimman asemaan asettuminen, kunnioituksen ja yhdenvertaisuuden ilmapiiri, oman edun tavoittelun torjuminen, kostosta pidättäytyminen.
Kultaiseksi säännöksi kutsutaan periaatetta, että toisia pitäisi kohdella samalla lailla kuin toivoisi itsekin tulevansa kohdelluksi. Jeesuksen eettinen opetus rakentui tämän säännön ympärille, vaikka se ei hänen keksintöään olekaan vaan paljon vanhempaa traditiota.
Kristinusko ei alkujaan ollut kullalla kirjailtuihin kaapuihin pukeutuneiden möhömaharovastien hyväntekeväisyysyhdistys.
Minulle huomautettiin, että luetteloon pitää lisätä köyhien, marginalisoitujen ja vähäväkisten ensisijaisuus. Se on vielä radikaalimpi ja vallankumouksellisempi arvo kuin vain heikoimman asemaan asettuminen, jota keskustelukumppanini piti ylemmyydentuntoisena asenteena.
Kristinusko syntyi marginaalisssa. Se ei alun alkujaan ollut kullalla kirjailtuihin kaapuihin pukeutuneiden möhömaharovastien hyväntekeväisyysyhdistys vaan köyhien ja syrjään sysättyjen ihmisten liike.
Kun Jeesus saarnansa aluksi julisti autuaiksi köyhät, nälkäiset ja oikeudenmukaisuutta janoavat, hän puhutteli kuulijoitaan, jotka olivat itse köyhiä ja nälkäisiä ja kaipasivat oikeutta. Jeesus, paljasjalkainen nasaretilainen, oli itse yksi heistä.
Nyt alkaa paasto. Se haastaa minut tutkimaan omia arvojani. Mitä ne ovat? Elänkö itse niiden mukaan? Jos en elä, mitä voisin tehdä päästäkseni lähemmäs omia arvojani?
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja
jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Miten ihmeessä kuntavaaleihin liittyy rakkaus? – Tutkija Jason Lepojärven mukaan hyveitä kehittämällä voi välttää vallan korruptoitumisen vallanhimoksi
Hyvä elämäTeologian tohtori ja rakkaustutkija Jason Lepojärvi määrittelee rakkauden arvostavaksi ja vastaanottavaksi sitoutumiseksi toisen hyvään. Poliitikon pitäisi ajaa yhteistä hyvää.
