Pääkirjoitus: Politiikan kuuma kesä paljasti, että kirkon opetuksia tarvitaan
Lähimmäisenrakkaus koskee myös erivärisiä, erilaisia ja eri tavoin ajattelevia – Jeesuksen mukaan jopa vihollisia.
Toista vastaavaa kesää ei ihan heti tule mieleen. Tänä kesänä on keskusteltu rasismista, natseista, ihmisarvosta, sananvapaudesta, yksityisyyden suojasta, demokratiasta ja hallituksen koossapysymisestä. Normaalisti kiinnostavat lähinnä terassikelit.
Kesä on näyttänyt, että kirkon perusopetuksille olisi nyt tarvetta. Sellaisille asioille kuin jokaisen ihmisen yhtäläinen ihmisarvo, lähimmäisenrakkaus, anteeksipyyntö ja anteeksianto sekä kultainen sääntö. Jeesuksen opettamana viime mainittu kuuluu näin: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” Voisi sanoa myös: miten et tahdo itseäsi kohdeltavan, älä kohtele siten toisia. Äläkä katsele vierestä, jos toisia kohdellaan huonosti.
Jotain on mennyt pieleen, kun itsestäänselvyydestä tarvitaan hallituksen tiedonanto.
Kristinuskon mukaan jokainen ihminen on Jumalan luomana mittaamattoman arvokas riippumatta hänen ominaisuuksistaan tai saavutuksistaan. Ainakin kirkon jäsenille pitäisi siis olla itsestään selvää, että rasismilla, joka asettaa toisen ihmisen muita huonompaan asemaan hänen ihonvärinsä, etnisyyteensä, kansallisuutensa, kulttuurisen taustansa tai uskontonsa vuoksi, ei pitäisi olla sijaa suomalaisessa yhteiskunnassa eikä politiikassa. Jotain on mennyt pieleen, kun itsestäänselvyydestä tarvitaan hallituksen tiedonanto.
Lähimmäisenrakkaus ei tarkoita vain sitä, että rakastan niitä, jotka ovat minua lähimpänä tai joiden kanssa olen samaa mieltä. Lähimmäisenrakkaus koskee myös erivärisiä, erilaisia ja eri tavoin ajattelevia – Jeesuksen mukaan jopa vihollisia. Siksi se ei ole helppo vaan hyvin vaikea asia, jossa epäonnistumme usein. Siihen kuitenkin pitäisi pyrkiä.
Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka kytki Ylen haastattelussa 30.7. anteeksiannon anteeksipyytäjän katumukseen. Anteeksipyyntö on jotain muuta kuin pahoittelu tai varsinkaan pahoittelu siitä, että joku muu on sanomisistani loukkaantunut. Aitoon anteeksipyyntöön sisältyy peiliin katsominen: tein väärin, jatkossa haluan toimia toisin. Se ei tarkoita asioiden lakaisemista pöydän alle vaan askelta muutokseen.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja. pauli.juusela@kirkkojakaupunki.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Tämä on pahuutta, tuomitsemme sen Jeesuksen nimessä” – konservatiivinen luterilainen yhdysvaltalaiskirkko erotti rasistisen äärioikeistolaisen ehtoollisyhteydestä
AjankohtaistaKirkon sisälle pesiytyneet äärioikeistolaiset kannattavat rotuerottelua, julistavat naiset miesten omaisuudeksi ja haluavat homoseksuaaleille kuolemantuomion.
