Pääkirjoitus: Pyhäinpäivänä hautausmaalla näkyy kaipuu ja toivo
Kun kuolema koskettaa läheltä, voi tulla mieleen ajatuksia, jotka elämän kiireissä ovat jääneet taka-alalle.
Missä on elämää, on myös kuolemaa. Missä on rakkautta, on myös surua ja ikävää. Sellainen on tämä maailma, jossa elämme. Kuolema tulee vastaan päivän uutisvirrassa ja näkyy lautasellamme, vaikka olisimme kasvissyöjiä.
Mutta onko kuolemalla viimeinen sana? Voisiko olla elämää ilman kuolemaa? Elämää, jossa vallitsee kaiken sisäänsä sulkeva rakkaus? Luonnonlakien valossa se tuntuu mahdottomalta, mutta entä jos on Jumala, joka on niiden takana? Useimmissa uskonnoissa ajatellaan, kussakin omalla tavallaan, että elämä ei pääty tähän. Kristinuskon viesti on, että kuolema on kukistettu, sillä Jeesus on sen voittaja.
Suomalaiset hautausmaat ovat pyhäinpäivänä kaunis näky. Keskellä synkkää syksyn pimeyttä haudoille syttyvät tuhannet ja taas tuhannet kynttilät. Se on kaunis, vaikka yllättävän nuori tapa. Perinne siitä tuli vasta 1940-luvulla. Kynttilöitä sytytetään monessa muussakin Euroopan maassa, kuten Puolassa ja Ruotsissa. Toivottavasti tavasta pidetään kiinni, vaikka someaika kehittää muitakin muistamisen tapoja.
Hautausmaiden kynttilämeri kertoo konkreettisella tavalla rakkaudesta ja siihen liittyvästä ikävästä ja kaipuusta sekä menneiden sukupolvien kunnioituksesta. Koska monen rakkaat on haudattu kauas omasta asuinpaikasta, kynttilöitä sytytetään myös muualle haudattujen muistomerkeille.
Toivo auttaa iloitsemaan entistä suuremmin myös tästä elämästä.
Kun kuolema koskettaa läheltä, voi tulla mieleen ajatuksia, jotka elämän kiireissä ovat jääneet taka-alalle. Monen kaipaukseen kytkeytyy ajatus toivosta, kenties jopa uskosta: vielä kerran, ajassa tämän ajan ja paikan ulkopuolella, kohtaan rakkaani. Kuten pappi siunaustilaisuudessa sanoo: ”Jeesus Kristus, Vapahtajamme, herättää sinut viimeisenä päivänä.” Tuo toivo auttaa iloitsemaan entistä suuremmin myös tästä elämästä.
Jos on olemassa elämää kuoleman jälkeen, millaista se on? Millainen on taivas? Siitä on Raamatussa monenlaisia kielikuvia, joista itselleni luontoihmisenä on rakas psalmin 23 ajatus vihreistä niityistä. Ehkä oleellisin asia kerrotaan tässä Raamatun Ilmestyskirjan tekstissä: ”Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen.”
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Lähi-idän rauha vaatii tahtoa ja luottamusta
PuheenvuorotPanttivankien vapauttaminen ja taistelun lopettaminen ovat vasta alku pitkälle prosessille kohti pysyvää rauhaa.